aika harhaista kuvaa itsestäni, se on ikäänkuin juurrutettu minuun lapsuudessa. Toisaalta ajattelen; ei hulluna oleminen ole oikeastaan hullumpaa:) Sinä nainen olet mielikuvissani voimakkaasti, no päivittäin. En aio sotkea kuvioitasi, kun en oikeasti tiedä mitä ajattelet. Anna minun kuitenkin pitää mielessäni tämä pala taivasta; Sinä. Toivon sinulle jaksamista ja lämmintä syksyä, ajatuksiisikin.
Elättelen
myrskyn silmä
12555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jo hyvinkin tarkkaan,mitä ajattelen hänestä
"Kukaan ei kertonut että tämä tanssi
voisi olla niin pitkä, lähdit vain mukaan ja leikit
kuin leikkiä jonka voi halutessaan lopettaa,
lähteä kotiin syömään tai nukkumaan, kun tulee ilta
ja ilta tulee, mutta kädet jotka pitävät
sinua piirissä mukana eivät päästä irti
ja sinä hienoisen yrittelyn jälkeen annat periksi,
jatkat leikkiä, hymyilet yhä mutta toista hymyä,
et ihan vieläkään usko sitä todeksi
vaikka tanssi jatkuu yöhön ja varjot
kulkevat pitkinä ja lujina
kuin musta liha, ja iskee ensimmäinen kauhu
kun viimein tajuat että sitä se sittenkin oli,
oma elämäsi, mutta sinä voitat sen kauhun
ja päätät voida elää sen kanssa, ja se katoaa
kun tulee ensimmäinen riemu, sitten toinen
suurempi kauhu, ja suurempi riemu, ja tanssin
vuorot jatkuvat öihin ja päiviin, yhä syvemmälle,
ja sinä naurat ja itket kaikkien naurut
ja itkut, ja tanssit yhä paremmin ja keksit
siihen jo uusia kuvioita ja hymyilet,
hymyilet ja tiedät
mitä tiedät.
Kukaan ei kertonut, alussa."
"Sillä kadulla en ollut milloinkaan,
sitä katua ei siis ollutkaan.
Ei ollut aamu, ei ollut sumua,
ei ollut varhaisen liikenteen kumua,
ei ollut yhtään mitään.
En tullut ovesta vieraalle kadulle
kaikki ei tuntunut pahalle sadulle,
ei ollut turhia muistoja,
ei aamusumuisia puistoja.
Erään miehen sydän oli paikoitettu
sen tietyn talon oven eteen.
Sen talon jota ei ollutkaan,
ja josta en sattunut poistumaan.
Kukaan nainen ei jäänyt istumaan
allapäin pieneen asuntoon
eikä sanomatta jäänyt sanaakaan.
Mitään ei ollut tapahtunut,
ei yhtään tunnetta syntynyt."
"Muutto unesta uneen. Katoamisia.
Etkä voi edes etsiä.
Se millä olet etsinyt on otettu pois.
Silloin tiedät enemmän.
Miten avuton olet.
Silloin tiedät mitä Bottom tarkoitti
kun heräili unesta ja koki muistaa
mitä oli hukassa.
Hän heräsi sitten.
"Mikään ei ole hullumpaa", hän sanoi,
"kuin kysellä mitä minusta minulla oli"."
"Pidä huoli ihmisistä, eläimet liikkuvat
heissä, minne ne muuten menisivät, kyllä sinä tiedät,
karhu voi ottaa sinut päänaluseksi, ja niin onkin parempi."
luin....
Haluaisitko tietää, mitä hän ajattelee?
Minä ainakin haluaisin, mitä hän, mies.
Sä kirjoitat tosi kauniisti itsekin.
Paitsi, että häntä ei ehkä häiritsisi tulla häirityksi...?
Toisaalta mielikuva toisesta on usein jännittävämpi kuin mitä kukaan voi oikeasti ja irl pystyä olemaan---
Gleopatra.
Mielenkiintoisia kirjoituksia, kiitän.
Unelmat kantavat. Kun ne on lahjaksi saanut, niiden avulla jaksaa pahojen paikkojen yli. Tämä toimii, kokemusta on.
Ajatuksissa . . . koko ajan.
Iloa kirjoittajien iltaan.
tietysti, sama aivan.