Lukion jälkeen olin vuoden ajan ammattikoulussa opiskelemassa. Meille syntyi siellä mukava yhteisö, jossa kaikki olivat toistensa kavereita ja jokaiselta pystyi kysymään helposti mitä tahansa. Ei haitannut, vaikka oli itse hieman hiljaisempi, puheliaisuus ei ollut edellytys yhteisöön pääsemiseen.
AMK:ssa taas hiljainen on yksin ja sillä siisti. Ketään ei kiinnosta kuka olet tai mitä teet, koska "meillä on se oma yhteisö johon sä et pääse, koska olet hiljainen".
Olen yrittänyt ottaa toisiin kontaktia kysymyllä kouluun liittyvistä asioista, mutta yleensä vastaukset ovat todella tylyjä eikä niihin edes vastata kunnolla loppuun. Minulle on aivan turha selitellä jotain ujoudesta, koska mitään ujoutta ei voi olla jos ollaan oltu jo yhdessä jo useamman viikon ajan.
Sitä paitsi ärsyttävintä koko yhteisössä on se, että jotkut naiset mulkoilevat jostain 10 metrin päästä. Sitten jos erehtyy sinne päin katsomaan niin salaman nopeasti katse pois ja sen jälkeen "ei sua ole olemassa". Välillä oon yrittänyt jutella niin aivan turha yritys, koska nähtävästi ei edes kiinnosta.
Ei mulla mitään väliä lopulta ole, mutta aika ikävän tuntuistahan se on, kun ei koe kuuluvansa kyseiseen luokkaan. Sitten pitää vielä tehdä jotain ryhmätöitä, joista ei voida informoida minua.
Ensi vuonna lienee sitten hakukohteena yliopisto, jossa ei sitten tarvitse olla jossain tietyssä ryhmässä joka päivä.
AMK:ssa taas hiljainen on yksin ja sillä siisti. Ketään ei kiinnosta kuka olet tai mitä teet, koska "meillä on se oma yhteisö johon sä et pääse, koska olet hiljainen".
Olen yrittänyt ottaa toisiin kontaktia kysymyllä kouluun liittyvistä asioista, mutta yleensä vastaukset ovat todella tylyjä eikä niihin edes vastata kunnolla loppuun. Minulle on aivan turha selitellä jotain ujoudesta, koska mitään ujoutta ei voi olla jos ollaan oltu jo yhdessä jo useamman viikon ajan.
Sitä paitsi ärsyttävintä koko yhteisössä on se, että jotkut naiset mulkoilevat jostain 10 metrin päästä. Sitten jos erehtyy sinne päin katsomaan niin salaman nopeasti katse pois ja sen jälkeen "ei sua ole olemassa". Välillä oon yrittänyt jutella niin aivan turha yritys, koska nähtävästi ei edes kiinnosta.
Ei mulla mitään väliä lopulta ole, mutta aika ikävän tuntuistahan se on, kun ei koe kuuluvansa kyseiseen luokkaan. Sitten pitää vielä tehdä jotain ryhmätöitä, joista ei voida informoida minua.
Ensi vuonna lienee sitten hakukohteena yliopisto, jossa ei sitten tarvitse olla jossain tietyssä ryhmässä joka päivä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kyllä yliopistossakin voi kokea itsensä yksinäiseksi. Ei ole helppoa löytää samanhenkistä seuraa, varsinkin ujona. Ryhmiähän täälläkin on. Ei täällä ole sen kummempaa.
Aloitin syksyllä 2022 opinnot Metropolia Myllypuron eräällä hoitoalan linjalla. En tapaa vapaa-aikana opiskelukavereita. Olen vanhimmasta päästä mun luokalla, ehkä siksi nuoret eivät tykkää hengata mun kanssa? Fuksiais-tyyppisiin rymyämiseen en kehtaa mennä, enkä harrasta ryyppäämistä muutenkaan.
Sitä kovasti ihmettelen Metropolia myllypurossa, että kätilöt ja terveydenhoitajat ovat omassa luokassaan aina, ja täysin eri luokassa sairaanhoitajat, eli sairaanhoitajaopiskelija ei tutustu oppituntien aikana terveydenhoitajaopiskelijaan tai kätilöön?
Kannattaisiko vaikka kasvaa aikuiseksi ja mennä hetkeksi vaikka töihin tai sitten vaan lorvia himassa 30- vuotiaaksi jolloin vasta aloittaa opiskelut niin ei enää haittaa 18 kesäisten naisten tuimat katseet. Kenenkään ei ole pakko olla missään ryhmässä jos ei sitä itse halua ja jos ei osaa jotain kysyy vaikka maikalta, että saanko tukiopetusta ja joskus jopa sitä iltaisin järjestetään isommalle ryhmälle. AMK on aika perseestä siellä on matikkaa ja fyssaa jotta et varmasti pääse valmistumaan jos et ole hyvä näissä niin unohda koko AMK ja mene yliopistoon siellä on paljon enemmän valinnanvaraa ja aloja joissa ei ole matikkaa eikä fyssaa ollenkaan. Mitä sä muista välität omaa tulevaisuuttasi sä olet rakentamassa et muiden teini pentujen tulevaisuutta joidenka isät rahoittaa opiskelut. Jos et ole missään ryhmässä niin kysy vaikka jokaiselta erikseen, että vieläkö mahtuu koska sä et ole vielä missään ja jos on oikein pakko niin varmasti jo opettaja heittää porukkaa ryhmiin vaikka ei aina naama miellyttäisikään, että välttele näitä akkoja jotka luulee olevansa malleja.
Mulla on täysin päinvastainen kokemus amk:sta! Olen itse hieman ujohko, mutta olen silti tutustunut ihmisiin ja päässyt todella hyvin juttuun mukaan. Olen todella onnellinen, että tein tämän valinnan.
Jätä nuo ulkoilevat ämmäporukat omaan arvoonsa äläkä välitä niistä. Ne ovat varmaan typeriä kanoja koska käyttäytyvät noin huonosti.
Katso sen sijaan ympärillesi, olisiko siellä joku muukin yksin? Mene juttelemaan toiselle yksinäiselle niin voit saada kaverin! Kaveri voi olla toisestakin ryhmästä, ja oppilaskunnan kautta ainakin yleensä löytyy kavereita.
Helppo duunipaikka myös maikoille AMK. Meillä oli n. 70 % erikoistumisopinnoista ryhmätöitä, monesti opettaja ei tullut paikalle ollenkaan -opetimme toisiamme. Esitimme ryhmätöitämme kenenkään tarkastamatta tietoa.
Paikka oli Hämeen AMK. Enpä suosittele. Vastuu siitä, että saat oikeaa opetusta on täysin itselläsi. Sairasta... ja mitkä rahat näissä laitoksissa pyörii HUH-UH!
Meillä myös paljon ryhmätöitä joita esitimme toisillemme, ja mm. kirjallisuustutkimuksia. Mutta eiköhän se ole tossa vaiheessa kun ammattiin opiskellaan niin tärkein juttu että oppii tuottamaan tietoa itse. ja insinöörille on aika tärkeää pystyä esittämään kokonaisuuksia muille. Toi nyt on kyllä outoa ettei kukaan tarkistanut tietojanne. Meillä kyllä opettaja oli aina kuuntelemassa esityksiä ja opponoimassa.
Ja aloittajalle, sympatiat sinne mutta täytyy nyt kyllä myös sanoa että ajattelet jotenkin aika lapsellisesti tuota koulussa oloasi. Mietit jotenkin liikaa muita. Hakeudu vain sellaisten seuraan joiden kanssa oikeasti haluat jotain jutella. Ei siellä missään laumassa tarvitse olla. Ja itsehän siinä pitää olla aktiivinen. Jos saat kettuilua osaksesi niin älä näytä et se suhun vaikuttaa vaan päinvastoin. Kannattaa jo nyt miettiä miten ns. selviydyt tilanteessa jossa joudut muuttamaan omaa olemistasi. Työelämässä viimeistään tulee vastaan että ei muut huolehdi viihtymisestäsi.
Minä olen myös erittäin tyytyväinen valintaani AMK:ssa. Meillä on todella mukava ryhmä, johon on ollut helppo kaikkien päästä mukaan.
:( Missä koulutusohjelmassa olet? Itse olen saanut sellaisen kuvan, että yliopistossa on hankalampi saada ystäviä, koska omaa luokkaa ei ole ja kurssit vaihtuvat tiuhaan tahtiin.
Yritä rohkeasti jutella, ehkä muut ovat vain ujoja näin alkuun eivätkä uskalla jutella aivan kaikille.
Mä en kyllä usko että oppilaitoksella on mitään vaikutusta siihen, saako kavereita vai ei. AMKssa toki on paljon enemmän ryhmätyötä, mutta silti.
Ite opiskelen AMK-tasolla. Vihaan tätä.
Minulla ainoat tähänastiset koulukaverit olivat AMK:ssa. Sekä AMK:ssa että yliopistossa on opetuksen toteutuksessa sosiaalinen konsntruktivismi, jossa ryhmätyöt joko verkko-oppimisympäristössä (esim. Moodle) tai koulun tiloissa ryhmänä (projektiluonteinen konstruktivismi) korostuu.
Sekä yliopistossa että AMK:ssa on "joku tietty ryhmä" pakollisten opintojen opintojaksoissa (luokan aloituskokoonpano), mutta molempien valinnaisissa opintojaksoissa on vaihtelua, samoin syventävissä ammattiopinnoissa.
Joo niin tuttua tuo yksin AMK:ssa haahuilu. Pistää vaan miettimään miten itse olen läpäissyt pääsykoeseulan, kun tuntuu että kaikki muut ovat juurikin sellaisia ihmisiä että he löytävät kavereita kaikkialta minne menevätkin. Viimeviikollakin yks tyttö vaan alkoi randomisti letittämään sen vieressä istuvan tukkaa tunnilla..
Kaikki muut ovat siis tuommoisia care free letittelijä tyttöjä =D. On tosi vaivaannuttavaa kun joutuu tunkemaan itsensä ryhmätöissä ryhmiin joihin ei itse kuulu. En halua kuulostaa lapselliselta, koska tiedän että se ammatin saaminen on tärkeintä, mutta viehän se kaverittomuus tietynlaisen hohdon siitä opiskelusta. Opiskelen siis sosiaali- ja terveysalalla suun terveydenhuollon koulutusohjelmassa.
Täälläkin haahuillaan yksin, mutta yliopistossa. Täällä on todella vaikea löytää ystäviä, ainakaan minulta se ei ole onnistunut. Tuntuu, että muut kaikki ovat porukoissa ja minä yksin. Olen harkinnut jopa lopettavani opiskelun, en kestä tätä vuosikausia.
Minä opiskelin omasta valinnastani "yksin" AMK:ssa. Oman tien kulkijana otin kursseja sieltä täältä, eri ryhmille suunnattuja, päivällä ja illalla, eri toimipaikoissa. En haaveillut opiskelijaelämästä vaan koin vapauttavana sen, että hypin "kukasta kukkaan" eli ryhmästä ryhmään.
Mielestäni isoin haaste oli juuri ryhmätyöt. Suuntautumisopinnoissa oli jonkin verran jo tuttuja ihmisiä, joten ne meni kivasti, mutta monella kurssilla on haastavaa "tunkeutua" johonkin ryhmään, kun monesti ja varsinkin parin vuoden jälkeen ryhmät alkaa olla muodostuneita... Päiväopiskelijoiden luokkaryhmät ovat aika tiiviitä, mutta iltakursseilla on hyvin vaihtuva määrä porukkaa, ihmiset ovat pääosin avoimempia ja suvaitsevaisempia ja tunnelma jotenkin erilainen. Tosin niin se pitääkin olla, että jaksaa työ- tai opiskelupäivän jälkeen istua vielä illan koululla.
Jos siis laitoksessanne on iltakursseja tarjolla, suosittelen lämpimästi.
No, jos kerta olet hissukka, niin kannattaisi ehkä miettiä, tulitko valinneesi oikean koulutusalan.
Mä en oo kamalan hissukka tai muutenkaan, mutta mun alalla AMK:ssa on kyllä ollut ihan järkyttävän huono meininki. Luokkatunnelman takia koko kiinnostus alaan katosi ja 1,5 vuoden jälkeen vaihdan alaa. 23-27-vuotiaat naiset ärsyttäviä kälättäjiä, tyhjäpäitä ja dokaajia.
Yliopistossa jäin itse täysin yksin, kun en juo ja olen ujo. Ainut mukava tyyppi vaihtoi alaa 1 vuoden jälkeen, ja sen jälkeen jaksoin vuoden lisää ja olin henkisesti loppu. Asiaa ei auttanut, että kursseista tulevan työn kannalta hyödyllisiä oli ehkä 1/4... Mutta kyllä tuo seura paljon vaikuttaa.
Kertoo muuten kaiken, kun alkoholittomista riennoista kysyttäessä oppilaskunnan puheenjohtaja kommentoi, ettei me miksikään pitsinnypläyskerhoksi voida muuttua... Jos et juo, jäät Suomessa yksin, karu tosiasia. (Huom. uskovaisilla on omat porukkansa, itse en voi sietää viinaa enkä jeesushörhöjä.)
Samaa tunnetta täällä. Lähetän halauksia.
Koulussa opettajan kuuluu huolehtia siitä, että ryhmät muodostuvat hyvin ja että jokainen kuuluu johonkin ryhmään. Usein on parasta, että opettaja muodostaa ryhmät kutakin tehtävää varten erikseen.
Ryhmän ei tarvitse olla mikään ystäväporukka, vaan asiallisesti tehtävän hoitava ryhmä, jonka jäsenet osallistuvat tehtävän valmiiksi saamiseen. Jokaisen pitää oppia toimimaan ja hoitamaan asioita kenen kanssa vain eli mitään erityistä henkilökohtaista syvempää ystävyyttä ryhmän jäsenten kesken ei työtehtävän hoitamiseen tarvita. Ystävyydet ovat kokonaan eri asia. Siinä on oppimista nuorilla.
Ketju on vanha, mutta sanon uusille lukijoille silti, että yliopistossa opiskelu on erittäin itsenäistä, ryhmä- ja parityöt harvinaisia, riippuu toki vähän alasta. Jokaisella on oma "lukujärjestyksensä" ja opiskelutahtinsa. Kanssakäymistä muiden kanssa on silti tietysti luennoilla ja harjoituksissa. Normaalisti opiskelija tapaa päivän mittaan paljon muita eri tilanteissa. Mutta laumoissa ei ensimmäisten orientaatiopäivien jälkeen kuljeta.
Ystävyyssuhteet hoidetaan vapaa-ajan riennoissa.