Oon kokeillut itsemurhaa kahdesti :/
Viimeisimmällä kerralla viilsin ranteet auki.
Kaikki näyttää synkältä ja pahalta, psykoottisuus kiusaa.
Onko kellään samaa tilannetta?
Viimeisimmällä kerralla viilsin ranteet auki.
Kaikki näyttää synkältä ja pahalta, psykoottisuus kiusaa.
Onko kellään samaa tilannetta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanoit aika osuvasti, että kokeillut itsemurhaa. Itsekin olen juurikin kokeillut pari kertaa, eivät olleet varsinaisia yrityksiä. Jatka kirjoittelua tänne. Kyllä täältä vertaistukea saa. Sulla on varmaan psykoottisuuteen lääkitys. Oletko kokeillut ottaa ylimääräistä tablettia? Itse ainakin Zyprexaa joudun joskus ottamaan lisäannoksia.
Olen AP ja kirjotan nyt sitten hieman tilanteestani.
Olen 16 vuotias tyttö, ja osastolla ollut tiuhaan tahtiin 14 vuotiaasta lähtien.
Erittäin suicidaalinen ja itsetuhoinen, sanovat lääkärit.
Myös vakava psykoottinen masennus papereissa.
Masennus alkoi kun olin 12. Minulla ei ollut kontrollia elämääni, olin pahasti koulukiusattu ja vanhempani erosivat.
Aloin olla itsetuhoinen
Hei! Itse olen koittanut itsemurhaa kerran ja toinen kerta ei ole kauhean kaukana, luulisin... :/ Onhan tuossa ollut monta lääkeyliannostusta mutta niitä en laskisi itsemurhan yritykseksi, en vain osaa oikein purkaa oloa muuten.
Tiedän tuon tunteen kun kaikki, aivan kaikki näyttää synkältä ja juuri kun luulee että enään ei voi pohjammalle pudota niin maa sortuu jalkojen alta ja pimeään kuiluun putoaminen jatkuu, jos tiedät mitä tarkoitan? Itseänikin kiusaa pieni psykoottisuus.
On erittäin inhottavaa kun itsemusra on mielessä koko aika, päivittäin. Ei mene pois vaan vainoaa aina mielessä. Kauankohan tälläistä jaksaa?
Osastolla pariin kertaan vasta ollut mutta tulen menemään sinne elämäni aikana vielä monia kertoja. Itsellä masennus on alkanut jo ala-asteella (nytten olen 22) mutta räjähti käsiin keväällä ja siitä asti mieli on ollut kuollettavan synkkä.
Koulukiusattu, siihenkin saat vertaistukea minulta, tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Olin ala-asteella erittäin kiusattu ja hiuskarvan varassa oli etten hypännyt meidän talon 7 kerroksen parvekkeelta silloin alas... Koulukiusaamisesta jää ikuiset traumat ihmiseen.
En tiedä auttoiko minun vuodatukseni yhtään mutta jos haluat jutella lisää niin jään kuulolle! (:
Rukoilen teidän kaikkien toivottomien ja elämään väsyneiden puolesta: Jeesus Kristus vapauta nämä vangitut tuskaiset sielut pimeydestä.
Hei, täällä kirjoitellaan vakavista asioista joten älä nimimerkki Aamen viitsi heittää noita typeriä vitsejäsi! Jos haluat sairasta hupiasi niin tee se jollain muulla sivustolla. Järki käteen!
Teille muille masentuneille ja ahdiatuneille johon itse myös kuulun, toivon vaan hyvää.
Jos itsellä ei ole annettavaksi mitään muuta kuin arvostella toisten kommentteja, niin silloin sanasi ovat tyhjän päällä. Ei sinulla ole mitään muuta lohtua ja kannustusta näille ahdistuneille kuin toivoa vain hyvää.
Miten paljon auttaa se jos toivot hyvää. Jos et usko niin ei se ole sinulta pois.
Kiitos rukouksesta! Minulla ei ole tapana rukoilla, mutta olen hengessä mukana.
Ap:lle: minun näkökulmasta sinulla on vielä koko elämä edessäsi. Itsetuhoisuus varmasti helpottaa ajan myötä, vaikkei suurta muutosta muuten tapahtuisi. Teini-iässä on eri tavalla vaikeuksia kuin aikuisena.
Olette joutuneet kokemaan kovia haastavissa ikäkausissa. Sen sijaan, että olisitte saaneet tukea itsetunnollenne ja turvaa, olette saaneet jotain muuta.
Eihän tähän ulkopuolinen osaa oikein mitään tyhjentävää sanoa.
Uskon vaan, että kaikki on mahdollista, mutta se vaatii myrskyjä kohti menemistä hetkeksi!
Paljon voimaa tiellenne ja uskokaa ihan lapsen tavoin, että parempi aika on tulossa, olette nyt jo kestäneet ihan mahdottomia juttuja :)