Olen ollut ihastunut toiseen mieheen jo kolme vuotta

Nyt en enää tiedä, että tulenemmeko koskaan enää kohtaamaan toisiamme.
Ihastumistani ei kuitenkaan latista sekään tietoisuus, ettemme ehkä ikinä enää edes näe toisiamme vilauksenkaan verran.
Olen rakastanut omaani jo vuosikausia, ja rakkautemme on aivan mahtavaa, mutta silti mieleni sopukoihin on jäännyt asumaan tuo mystinen toinen mies. En vaan pääse irti hänestä ja aina muistelen hänen miellyttävää olemustaan ja hänen ihania suuria silmiään, vaikka hän onkin toisen kanssa parisuhteessaan.

Outoa tässä jutussa on se, että minulla on kaikki ihan ok:sti mieheni kanssa, ei mitään skismaa, eikä hänellä ole ketään toista naista, eikä muutenkaan mitään puutosta ole missään suhteessa.

Toisaalta en ihastu herkästi, enkä todellakaan huolisi ihan ketä tahansa elämääni kumppanikseni, mutta tuo mielenkiintoinen persoonallinen mies on pyörinyt vaan ajatuksissani jo kauan, ja aina kun lähden kodistani, toivon salaisesti, että voi kunpa tuo ihastukseni tulisi edes vastaan jossakin paikassa, ja saisin edes tervehtiä häntä.
10617
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Se hälvenee kyllä ajan kanssa... Ihastuksia tulee ja menee.

Äänestä
  • Toivottavasti hälvenee, ja tosiasiallisesti mitään ei tulisi tapahtumaan kuitenkaan; senkin tietää, vaikka näkisin tuota toista joka ikinen päivä. Enhän itsekkään voisi, en kuitenkaan voisi.....

    Äänestä

No hyväksy se tosiasia, että kaikkea ei voi saada ja eteenpäin on jatkettava, piste.

Äänestä

on muitakin samassa tilanteessa...olisi voinut olla näistä näppäimistä...

Äänestä

Ouh... aika pattitilanne. En ehkä menisi tekemään mitään radikaalia, jos miehesi kanssa asiat krijoittamasi mukaan sujuu hyvin tällä hetkellä.

Äänestä
  • Enhän mä mitään teekkään ko. ihastukseni suhteen, sen nyt sanoo järkenikin.

    Olen varattu ja niin on kohteenikin, ja kaikki on meillä molemmilla paremmin kuin hyvin.

    Rakastan omaani kultaista miestäni, ja en kestäisi ajatusta rikkoa kaunista ja pitkäaikaista parisuhdettamme edes tuon ihastuksen kohteeni kanssa "sillä tyylillä", jolla yleensä sotketaan jo olemassa olevat parisuhteet. Muuten olisi kyllä mukavaa tutustua ko. ihastuksen kohteeseeni, ja olisimme vain ns. ystäviä toisillemme.

    Äänestä

Aloittajana utelen vain, että onko vastaavassa tilanteessa olevia miehiä tällä palstalla, ja jos on, niin kertokaa, miten olette klaaranneet kyseisen aloittajan kaltaisen tilanteen ns. kotiin päin?????

Äänestä
  • jaapas, eihän täällä näköjään ole yhtään miestä vastaamassa vastaavista ihastumistilanteistaan eli johtopäätökseni on, että täällä ei liiku miehiä lainkaan kirjoittelemassa tällaisista mentaalipuolen asioistaan.

    Äänestä

Tuttua, olisin voinut itse kirjoittaa tuon sanasta sanaan. Paitsi että kun asumme melko lähekkäin, niin tiedän että näemme aina silloin tällöin, ellei nyt jompikumpi muuta, mutta se ei ole kovin todennäköistä. Se mikä kalvaa mieltä on tietämättömyys toisen tunteista. Minä nimittäin ihastuin kovasti juuri siksi, että käsitin toisen olevan ihastunut. Merkit olivat vahvat, vaikkakin sanattomat. Nyt kuitenkin jo yli vuoden olen miettinyt oliko se sittenkään totta. No, itse olen joka tapauksessa koukussa, vaikka välillä pyrin tunteitani hälventämään.

Äänestä
  • Aamen! Paitsi että mulla ihan vastaava tilanne jatkunut jo kolme vuotta. Keväällä tilanne muuttui yllättäen huomattavasti läheisemmäksi ja sen jälkeen vahvasti miinukselle. Päätin että tämä on tässä, mutta joku pieni liekki nousee vaikka yritän sen tukahduttaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Onks muillakin...? kirjoitti:

Nyt en enää tiedä, että tulenemmeko koskaan enää kohtaamaan toisiamme.
Ihastumistani ei kuitenkaan latista sekään tietoisuus, ettemme ehkä ikinä enää edes näe toisiamme vilauksenkaan verran.
Olen rakastanut omaani jo vuosikausia, ja rakkautemme on aivan mahtavaa, mutta silti mieleni sopukoihin on jäännyt asumaan tuo mystinen toinen mies. En vaan pääse irti hänestä ja aina muistelen hänen miellyttävää olemustaan ja hänen ihania suuria silmiään, vaikka hän onkin toisen kanssa parisuhteessaan.

Outoa tässä jutussa on se, että minulla on kaikki ihan ok:sti mieheni kanssa, ei mitään skismaa, eikä hänellä ole ketään toista naista, eikä muutenkaan mitään puutosta ole missään suhteessa.

Toisaalta en ihastu herkästi, enkä todellakaan huolisi ihan ketä tahansa elämääni kumppanikseni, mutta tuo mielenkiintoinen persoonallinen mies on pyörinyt vaan ajatuksissani jo kauan, ja aina kun lähden kodistani, toivon salaisesti, että voi kunpa tuo ihastukseni tulisi edes vastaan jossakin paikassa, ja saisin edes tervehtiä häntä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu