onko niitä?niin paljon kuulee huonoja kokemuksia niiden töistä. itse olen aikeissa vaihtaa alaa merkonomista lähihoitajaksi. nyt olen töissä kaupassa ja palkka ainakin olisi vähän parempi kuin nykyinen. en jaksais enää istua vain kaupan kassalla. ja niille ainakin olisi töitä tarjolla. onko järkeä vaihtaa alaa? kokemuksia kiitos. ja kumpi teistä kannattas valita suuntautua lapset vai vanhukset? kiitos mielipiteistänne.
lähihoitajan hyvät puolet?
akkna
216187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oletko ihan oikasti merkonomi? Epäilen kirjoitustyylistäsi päätellen. Luulen että näppäimistön siellä päässä istuu keskenkasvuinen, jolla on vielä opiskelut kesken.
Jos olet tosissasi, niin kannattaa miettiä kahdesti. Otahan selvää työstä ja kuinka sitä jaksaisit.
En suosittelisi, pienipalkaista ja raskasta työtä. Lapset kuitenkin mielestäni parempi suuntautuminen kuin vanhukset, vanhusten vaippojen vaihtaminen on aika vastenmielistä.
En suosittele lähihoitajan ammattia, vaan sairaanhoitajan.
Haet koulutukseen ensin, niin mietit sitten vasta! Hoitajatar on kuitenkin aina hoitajatar oli koulutus mikä hyvänsä, niin täytyy luonteeltaan olla hoitajatar ja jaksaa ihmissuhdetyötä. Ihan sama onko lähi- vai sairaanhoitaja samaa duunia kuitenkin!
Mitä hyvää? Töissä viihtyvät ne, jotka ovat aina halunneetkin hoitaa. Jos vaan vähän epäilenkin, niin kannattaa miettiä. On se sellainen oma rotunsa!
Kannattaa harkita muitakin vaihtoehtoja kuin lapset tai vanhukset. Tutustu eri suuntautumisvaihtoehtoihin.
Itse valitsin suu- ja hammashoidon eli työskentelen hammashoitajana. Riippuu toki missä ja millaisessa hammashoitolassa työskentelee, mutta päivät ovat erilaisia ja hammaslääkärit ovat hiukan erilaisia, jokaisella on oma tapansa tehdä työtä vaikka samaan lopputulokseen pyritäänkin. Itse tykkään siitä, että näen erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä joka päivä. Välillä toki näkee myös ne elämän kurjimmatkin puolet, mutta itse en jaksaisi sitä, että joka päivä olisi ne samat lapset tai samat vanhukset hoidettavina. Jos olet rauhallisen ripeä, et pelkää muuttuvia tilanteita ja erilaisia ihmisiä ja sinua kiinnostaa opetella eri aineita ja instrumentteja ja poranteriä, niin tämä on yksi vaihtoehto. Ei yövuoroja ja viikonloput ovat vapaat. Näkyy tietysti palkassa, kun ei tule mitään lisiä eri työvuoroista, mutta kuka mitäkin arvostaa. Työ ei ole fyysisesti raskasta, kunhan muistaa oman ergonomiansa.
muuten hyvä mutta taitaa hammashoitajille olla vähempi töitä, ainaki näin pikku paikkakunnalla
Lähihoitajille on aina töitä tarjolla. Se on hyvä puoli. Suuntautumisala riippuu itsestäsi tietenkin. Itse suuntauduin lapsiin ja nuoriin, mutta huomasin hyvin pian, että pitkällä tähtäimellä en jaksa päiväkodissa työskennellä. Enemmän mulle jää virtaa työpäivän jälkeisiin aktiviteetteihin, jos työskentelen aikuisten ihmisten parissa esim. kotihoidossa. Kuten joku edellä jo sanoi, niin suuntautumisaloja on kyllä useampiakin olemassa. Sairaanhoito- ja huolenpito ¨-suuntautuminen kannattaa valita silloin, jos sairaalassa työskentely kiinnostaa. Ensihoitoonkin on mahdollista suuntautua, jos olet fyysisesti vahva ja hyvässä kunnossa.
en keksi ainuttakaan hyvää puolta niin lähi-kuin sairaanhoitajankaan työstä. Kumpaakin olen tehnyt. Ihan paskaduunit, täytyy todeta.
Sama juttu, jos mietin omaa työtäni päiväkodissa niin vaikea löytää hyviä puolia, tietty jotkut lapset on tosi kivoja, mutta ei se työtä saa viihtyisäksi.
en hoksaa minäkään ,en ensimmäistäkään hyvää puolta. Työ on todella ikävän rutiininomaista, raskasta ja likaista, suorastaan saastaista.
Kuinka tyhmän pitää ihmisen olla käydäkseen molemmat koulutukset ja vielä työskennellä niissä ennen kuin tajuaa ettei ole se työ mitä haluaa tehdä?
Voi hyvänen aika, kuinka negistä! Ei mitään sydämen lämpöä!
Sitähän se on, rutiininomaista puuduttavaa päivästä toiseen samaa. Kummallista, että työstä on saatu niin yksitoikkoista!
se onkin kyllä kummallista mutta johtunee siitä, että väkeä on enää niin vähän tekemässä suorittavaa työtä, että ehditään juuri nipin napin tekemään vain ikävimmät ja rutiinomaisimmat hommat, jos mennään ja tehdään juoksujalkaa. Kaikki muu, kuten paneutuminen hoidettavan tilanteeseen, viriketoiminnot, kuntoutus, seurustelu, ulkoilutus...jne...jää siis auttamatta pois. Sydämen lämmön kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Poliittisella päätöksenteolla sensijaan on paljon merkitystä. Siksi työstä on tullut todella ikävää rutiinityötä, jossa saa vain itsensä psyykkisesti ja fyysisisti pahoinvoivaksi, kyyniseksi todella vähäisellä palkalla.
Olen koulutukseltani lähihoitaja. Jo opiskeluaikana olin töissä yksityisessä palvelutalossa. Työ itsessään oli ihan mukavaa, mutta kiire oli kauhea. Yhden hoitajan olisi pitänyt revetä yhtä aikaa moneen paikkaan, etenkin aamut oli yhtä kaaosta. Aamupala piti laittaa ensimmäisenä, mutta samaan aikaan asukkaat soitteli jo, että haluavat ylös ja vessaan. Juokset siinä sitten pyyhkimässä pyllyä ja seuraavaksi laittamaan aamupalapöytää, sitten taas kohta vessaan jne.
Koko päivän oli sellainen kiire päällä ja sydän hakkasi, edes ruoka- ja kahvitauolla ei saanut olla rauhassa, vaan piti hypätä antamaan sitä ja tätä. Oikeaa taukoa ei ollut koskaan. Muistan, että jopa vessassa käydessä joutui vastaamaan asukkaiden soittoon langattomaan puhelimeen. Kiva siinä sitten selittää, että olen tässä juuri WC:ssä, tulen ihan kohta. Lisäksi meille kuului myös lääkkeiden hakeminen apteekista ja lääkkeiden jakaminen viikon annokset dosetteihin ja kaikki lääkkeiden antaminen asukkaille.
Jouduimme myös tekemään sellaisia töitä, jotka eivät meille kuuluneet, eli emme saaneet lisätyöstä mitään palkkaa. Tämän jälkeen en ole varsinaisessa hoitotyössä ollut, mutta olen muuten hyödyntänyt koulutustani. Sairaalamaailma on epämiellyttävä. Riippuu tietenkin paikasta, mutta itse en viihdy naisvaltaisessa työyhteisössä. Joku pieni kodinomainen vanhustenosasto olisi mieleeni, mutta jatkuva hirveä kiire ja vuorotyö on erittäin stressaava yhdistelmä.
"Jouduimme myös tekemään sellaisia töitä, jotka eivät meille kuuluneet, eli emme saaneet lisätyöstä mitään palkkaa"
Olisit jättänyt tekemättä tai vienyt työnantajan oikeuteen. Kaltaisesi lampaiden takia työnantajat yrittävät nykyisin kusta silmään joka asiassa.
Olen lähihoitaja opiskelija ja opintoja on tällä hetkellä päälle vuosi takana. Parhaimmillaan suoritan HoHun viimeistä harjottelu viikkoa vanhusten dementiaan erikoistuneella osastolla. Työ sisältää pyllyn pyyhkimistä, katetrointia,pistämistä, syöttämistä, pyykkäämistä, pesettämistä jne. Töissä on myös kiire ja osa asiakkaista saattaa olla jopa aggressiivisia. Kaikesta huolimatta olen pitänyt harjottelujaksostani! Itse olen myös yllättynyt! Vanhat ihmiset osaavat myös olla herttaisia ja hauskoja. Dementia osastolla pitää ymmärtää että sairauden myötä ihmisen luonne muuttuu ja sen vuoksi käytös on sitä mitä on. Mutta mielestäni "selvät" hetket palkitsevat ja on mukava tehdä työtä jolla on hyvä tarkoitus. Minusta negatiiviset puheet yllä ovat surullisia. Vanhuksen vaipan vaihto saattaa olla ikävää hommaa, mutta mieti kuinka ikävältä se voi vanhuksesta tuntua ja kuinka mielellään hän pyyhkisi pyllynsä itse.
kyllä varmaan pyyhkisikin itse mielellään, kuten me kaikki, mutta kun ei siihen pysty. Niimpä hoitaja pyyhkii ne kaikki 20 kakkapyllyä plus tekee kaikki muut rutiini hommat. Ja niitä onkin paljon, koska työntekijöitä on vähän. Sinä et ihan opiskelijana näe todellista kokonaisuutta, koska työskentelet hoitajan kanssa ja vastuulla. Hoitajan vastuulla on sinun lisäksesi kaikki vanhukset sekä muut, ei-hoitotyöt, niitäkin on runsaasti. Ei vanhuksen "selvät hetket" mitään palkitse, ei hoitaja elä selvillä hetkillä. Ne ehkä vaan helpottavat päivittäisistä rutiineista suoriutumista. Mutta kun kymmennen kerran vaihdat samalle asukkaalle ripuloidut housut tai märät lakanat, tai kerrot sadatta kertaa työvuorosi aikana, missä äiti on, niin sekin pitää ymmärtää, että alkaa ottaa jo päästä. Ja tämä sama toistuu, toistuu, toistuu.....joka ikinen työvuoro, kymmeniä vuosia.. Sanoisin, että pikkasen alkaa turhauttamaan ja voimatkin saattavat hiipua. Ja onko ihme ? Hoitajatkin nimittäin ovat ihmisiä tunteineen , ajatuksineen sekä voimavaroineen
Minusta kenenkään, kenellä ei ole todellista halua pitää huolta toisista ihmisistä, ei missään tapauksessa pitäisi suuntautua hoitoalalle. Ei taatusti jaksa tehdä, jos se ei ole sisäsyntyistä. Kyllä, se sisältää juuri tuota pyyhkimistä ym. ja päivät voivat olla kiireisiä, mutta myös niin antoisia! Hyvä työilmapiiri, tukea antavat työtoverit ja joskus hurtti huumorikin auttavat paljon työn teossa.
On hyvä pitää mielessä, että ilman (lähi)hoitajia esim. näillä muistisairailla ei oikeastaan olisi ihmiselämää... joutuisivat makaamaan omissa lioissaan ja lopulta kuolisivat pois. Hoitajien ansiosta he saavat elää arvokkaasti, loppuun saakka.
Ei sitä tiedä mihin itse joudun vanhemmiten. Pätkiikö muisti ja lapset "unohtavat" minut hoitokotiin..? Teenkö tarpeeni tahtomattani alusvaatteisiini..? Pystynkö syömään syöttämättä tai edes kampaamaan hiukseni? Toivon, että jos niin käy, minusta pitävät huolen juuri nuo välittävät ja huolehtivat hoitajat!
kyllä kyllä, ajatus on kaunis: huolehtia sellaisista ihmisistä tai vanhuksista, jotka eivät itse siihen pysty, auttaa heitä arvokkaaseen elämään loppuun asti.
Valitettavasti tämä on nykyisin vain kaunis ajatus, pitkäaikaispaikat ovat vain säilömöitä, joissa heikostakin elämänliekistä pidetään kynsinhampain kiinni ja näin jopa kärsimyksiä jatketaan. Hoitavat henkilöt uupuvat loputtoman , turhauttavan työtaakan alle (koska heitä jatkuvasti vain vähennetään)
Mutta hyvä, että työuran alussa vielä joku oikeasti kirkasotsaisena luulee voivansa oikeasti huolehtia heistä, jotka siihen aivät itse pysty
Ajattelusi on hyvin vahingollista koko alalle ja osaltaan syynä nykyiseen, katastrofaaliseen tilanteeseen.
Lähihoitajan tai yleensäkään hoitotyön ei tarvitse olla mikään kutsumusammatti. Ja sitä se ei todellakaan nykyään suurimmalle osalle olekaan.Tottakai työstään voi nauttia ja voi kokea palkitsevia hetkiä, mutta mitään kukkakedolla kirmaamista se ei suurimmaksi ole vaan varsin ikävää, kiireistä ja paskaista työtä. Ihan kuten muillakin aloilla, ylivoimainen enemmistö ei ole unelmaduunissaan mutta silti tekevät hommansa.
Asiallinen asenne ja hyvin tehty työ riittää hoitoalalla, ihan kuten muillakin aloilla. Ja kohtuullinen palkka työmäärään ja vastuuseen nähden. Minkään sisäsyntyisen hoivavietin ei pitäisi olla minkäänlaisena mittarina alalla ja lähinnä se haittaa ammatillista osaamista, laatua ja hoidon tehokkuutta.
Vaihtakoon alaa jos alkaa vituttaa. Tai ainakin työpaikkaa. Jos pitää naama rutussa vääntää jokainen työvuoro ja valittaa asiakkaista, palkoista, selkäkivuista, lakimuutoksista tms, niin vaihda työpaikka! Lomat ja lisät menee mutta eipähän tarvi ruttunaamaa katsella niiden asiakkaidenkaan saati omaisten. Lähihoitaja saa töitä aina.(paitsi jos naama rutussa istuu ja valittaa omasta tilanteesta, vanhempi hoitaja yleensä vielä sätkä kädessä) Hallinto ja valtio on mitä on, mutta itse voit vain vaikuttaa omaan asenteesi. Yritä edes ja ota kanki pois sieltä takamuksesta ja yritä muistella miksi edes lähdit alalle.