Hei,
aloitin vastikään yliopiston, eli ihan tällä viikolla ja varsin toiminnan täyteisiä nämä päivät ovat olleetkin. Ja erittäin alkoholipitoisia. Olen vähän sellainen henkilö, etten juo itseäni päihin ja olen tässä todennut jo muutamaankin kertaan että on aivan helvetin raskasta yrittää aloittaa mitään rakentavaa keskustelua kaatokännissä huojuvien kanssa. Tämä on siis ollut vähän ongelma. Ainoa sellainen kunnon aktiviteetti mitä on ollut, on juominen ja jään siinä hyvin herkästi ulkopuolelle, koska en liiku lainkaan samalla aaltopituudella muiden kanssa. Päivisin, kun energiaa olisi itsellä, muut ovat krapulassa ja ovat muutenkin karsaita aloittamaan keskusteluita kanssani. Minut jätetään huomiotta ja päiv'än keskustelu koostuu viimeillan ryypyistä ym. Minulla ei ole vuosikurssillani varsinaisesti yhtäkään "samalla aaltopituudella" elelevää ja vaikka olenkin hyvin sosiaallinen ja helppo tutustua, en saa yhdestäkään kiinni puolin tai toisin. Pahimmillaan olo on ollut kuin olisi palannut yläasteelle. "Jee, juominen on kivaa, oho, röökii, hihihihii-ihiiii". Ja samalla tavalla kuin yläasteella, en kuulu siihen kovinkaan suosittuun kastiin...
Joten, miten voisin lähestyä ihmisiä ja löytää samanhenkisiä kavereita. Toivoisin että saisin jotenkin jonkinlaista keskustelua aikaa edes näiden nykyisten kurssikavereiden kanssa, kun luvassa on monta tuntia ryhmätöitä...
aloitin vastikään yliopiston, eli ihan tällä viikolla ja varsin toiminnan täyteisiä nämä päivät ovat olleetkin. Ja erittäin alkoholipitoisia. Olen vähän sellainen henkilö, etten juo itseäni päihin ja olen tässä todennut jo muutamaankin kertaan että on aivan helvetin raskasta yrittää aloittaa mitään rakentavaa keskustelua kaatokännissä huojuvien kanssa. Tämä on siis ollut vähän ongelma. Ainoa sellainen kunnon aktiviteetti mitä on ollut, on juominen ja jään siinä hyvin herkästi ulkopuolelle, koska en liiku lainkaan samalla aaltopituudella muiden kanssa. Päivisin, kun energiaa olisi itsellä, muut ovat krapulassa ja ovat muutenkin karsaita aloittamaan keskusteluita kanssani. Minut jätetään huomiotta ja päiv'än keskustelu koostuu viimeillan ryypyistä ym. Minulla ei ole vuosikurssillani varsinaisesti yhtäkään "samalla aaltopituudella" elelevää ja vaikka olenkin hyvin sosiaallinen ja helppo tutustua, en saa yhdestäkään kiinni puolin tai toisin. Pahimmillaan olo on ollut kuin olisi palannut yläasteelle. "Jee, juominen on kivaa, oho, röökii, hihihihii-ihiiii". Ja samalla tavalla kuin yläasteella, en kuulu siihen kovinkaan suosittuun kastiin...
Joten, miten voisin lähestyä ihmisiä ja löytää samanhenkisiä kavereita. Toivoisin että saisin jotenkin jonkinlaista keskustelua aikaa edes näiden nykyisten kurssikavereiden kanssa, kun luvassa on monta tuntia ryhmätöitä...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tervetuloa yliopisto elämään, jossa juopotellaan enemmän kuin opiskellaan. Ajattele sitä valmistumisen nopeutta jos baari illoistakin sais noppia.
Mitä alaa opiskelet?
Tuo runsas viinan kansa lotraaminen oli ilmiö, joka minutkin alkuun yllätti. Mutta on ne yliopiston opiskelijat silti paljon henkevämpiä tyyppejä kuin muissa oppilaitoksissa. Tämä puoli tulee esiin, kun lukuvuosi etenee ja juopotteluun liikenevät rahavarat hupenevat.
Ne siinä alkuvaiheen epävarmuudessa yrittävät viinan avulla päästä kaveripiireihin, aivan kuten nuoret muuallakin menettelevät. Vaan kyllä se siitä tasaantuu ja alkavat enemmän muistuttaa sinua ominaisuuksiltaan.
Kokemukseni mukaan juopottelu yliopisto-opiskelijoilla jatkuu rahavarojen hupenemisesta huolimatta. Minulla ainakin on ollut vaikeuksia löytää kaltaistani seuraa, vaikka olen jo 3. vuoden opiskelija. Meno ei ole tasaantunut, päinvastoin. En pidä opiskelijoita millään lailla "henkevinä", ehkä olen liian vaativa. Yksinäinen olen ja yritän valmistua vauhdilla päästäkseni pois näistä piireistä.
Vai henkevämpiä...heh.
Kuin olisin itse aloitusviestin kirjoittanut... En taida saada kavereita täältä koskaan
Piirit on muodostunut jo ekan viikon aikana. Ei onnistu enää :/
Juu, piirit on täälläkin muodostunut. Rasittaa kun opettajat oikein painottavat, kuinka sosiaallisella alalla ollaan, eikä minua huvittaisi juuri käydä keskusteluja ihmisten kanssa, jotka silmäilevät minua nenänvarttansa pitkin. Että näin.
Sitten siellä tulee eteen niitä seminaareja, kielikursseja ja sen semmoisia. Monissa niistä opettaja tokaisee: "Tehkää tämä parityöskentelynä".
Mutta mikäpä on sellaisen kohtalo, jolle paria ei löydy tai jonka kanssa kukaan ei halua parityötä tehdä? Niiden osallistujien koostumus kun saattaa käsittää tiedekunnan eri oppiaineiden tai eri vuosikurssien opiskelijoita, joista monet ovat vain kasvotuttuja toisilleen.
Näin monta tapausta, jossa tällainen aina paripuoleksi jäänyt opiskelija ei enää edes vilkuillut ympärilleen, vaan alkoi tehdä hommaa itsekseen.
Mitä alaa opiskelet? Kuulostaa aika lailla samalta kuin itselläni, valitettavasti. :S
Onko teillä seurapiirien ulkopuolelle jääneillä sellaisia kokemuksia, että jos ei koko ajan jotenkin lunasta olemassolonsa oikeutta toisten silmissä, sinua ei ole olemassakaan.
Minä olen miespuolinen henkilö, ja minua on koko lapsuusajan jälkeisen elämän piinannut edellä kuvaamani ilmiö.
Seurusteluyrityksenikin tyrehtyivät tähän, sillä niin kauan, kuin pystyin tyttökaveriehdokkaille myönteistä huomiota osoittamaan, kaikki sujui hyvin, mutta eihän sellaista viritystä kukaan jaksa toispuoleisesti jatkuvasti ylläpitää. Ja kun en jaksanut, kuka tahansa muu näytti olevan minua kiinnostavampi. En ole ulkonäöltäni mitenkään poikkeava.
Luen viestintätieteitä :/
Näkymätön Viänänen :
Ymmärrän tunteen. On aivan helvetin ärsyttävää yrittää tehdä itsestään jotain numeroa, kun ei sitä luonnostaan tee koko ajan ja muutenkin haluaisi ihan sellaisiakin hetkiä että voisi olla rauhassa ja yksin, ilman sitä pelkoa että jää silmänräpäyksessä ulkopuolelle.
Hanki ensin tuttuja, sitten parempia tuttuja, sitten kavereita ja ehkä joskus voit saada jopa ystävän.
Eli ystävä on harvinaisuus, niitä ei itse asiassa ole kenelläkään kovin montaa. Yksikin ystävä riittää kerrallaan.
Eli sinulla on liian spesifit toiveet, riittää, että tulee jotenkuten muiden kanssa toimeen, ei niiden kanssa tarvitse jakaa kaikkea tai olla samanhenkinen. Sellainen on hyvin harvinaista aikuisella iällä.
En etsikään tosiystävää, vaan yksinkertaisesti kaveria, jonka kanssa liikkua tunnilta toiselle. Myönnän sen että olen ehkä aavistuksen (isomman aavistuksen) verran nirso, siis sillä millä tasolla toisen jutut liikkuvat. Osaan tulla toimeen monenlaisen ihmisen kanssa, mutta on kuluttavaa yrittää olla sellainen pintaliitäjä.
Työelämä pelottaa...
Minäkään en juo tai polta eikä minulla ole yhtään ystävää yliopistolla. Miksi me tällaiset emme voisi perustaa omia porukoita ja olla myös hieman vastavoimana noille ryyppääjille?
Hyvin sanottu, Samanlainen14131!
Itsekään en juo ja polta, ja jäin heti opintojen alussa porukoiden ulkopuolelle, koska en käy bileissä enkä baareissa. Nykyään aloittelen jo gradua eikä minulla ole ystäviä yliopistosta, tuttuja vain, joita en nykyään edes näe koskaan kun on kaikilla eri kurssit. Onneksi on edes rakas poikaystävä...
Toivoisin myös, että löytäisin vielä opiskelijakavereita, ihan sama miltä aloilta... Mutta olen vähän hiljainen ja keskustelua on vaikea aloittaa.
Muiden yksinäisten opiskelijoiden juttuja esim. täällä: https://www.nyyti.fi/
Hehei, kiitos tuosta Nyytistä! Taidankin porhaltaa heti seuraavaan paikkakunnan hengailuiltaan! Mistäs te muut yksinäiset olette kotoisin?
tämä kuulosti hyvältä, varsinkin nuo hengailuillat kuulosti mukavilta. mutta meikän paikkakunnalla ei ole ;(
kukaan huomenna menossa tonne?
Höh miks noita tapaamisia ja hengailuiltoja ei oo tampereella:(
Onko se pakko jäädä kotiin, jos ei ryyppääkään? Itse harrastan alkoholin käyttöä aika harvoin, mutta ei se estä baarissa käymistä useamman kerran viikossa. Itselle ainakin oli alusta asti selvää että sieltä sitä tuttavaporukkaa alkaa muodostumaan, enkä halunnut jäädä ulkopuolelle. Kyllä niitä humalaisia selvinpäinkin kestää, se on omasta luonteenlaadusta kiinni.
Mukaan vaan kaikenlaiseen ainejärjestötoimintaan ja muuhun, mitä voi ja pitää harrastaa päihteettömänä. Ainakin oma yliopistoni tarjoaa noiden lisäksi jos jonkinlaista harrastusporukkaa.
Alani on vieläpä sellainen, että ryyppääminen on legendaarisissa mitoissa, ja silti olen saanut kavereita. Päivällä ainakin alkuun tapasi omaa tutorryhmää, illemmalla sitten juurikin kaikenlaisia kekkereitä.
Ettei olisi asenteesta kiiinni? Toki jos alusta asti istui syrjässä eikä oma-aloitteisesti puhunut ihmisille niin turha kai sitä nyt on internetissä itkeä.
Sopiiko kysyä, mitä alaa opiskelet?
Hei te jotka ette tykkää ryypätä ja koette ittene vähän ulkopuolisiksi, missä päin opiskelette ja mitä? Jos täällä on ketään Jyväskylän yliopistosta, niin ois kiva kuulla "kanssa-kärsijöistä", ehkä tavatakin...? :) Voitais perustaa joku "epäryyppääjät"-kerho. ;D (Ite juon kyllä vähäsen, mutten känniin, enkä viihdy klubeilla tai muissa bailupaikoissa.)
Itse en kans käytä alkoholia ollenkaan, ja sen takia jäänyt lukiporukoistakin ulkopuolelle... Tarkotus hakea (ja päästä:))) farmasiaan Itä-suomen yliopistoon, niin siksi kysynkin että onko täällä ketään farmasiassa opiskelevia, juhlitaanko sielä hirveesti? :/
Kyllä opiskeluun nyt juhliminen kuuluu, ainakin nuorilla opiskelijoilla (vanhemmat 25v opiskelijat, joilla voi olla esim. perhettäkin jo, eivät nyt välttämättä samalla tavalla ole juhlissa mukana). Kyllä omassakin opiskelupaikassa toki juhlitaan, josta kyllä itse pidän... mutta samoin juhlissa on mukana aina tiettyjä absolutisteja, jotka kykenevät pitämään hauskaa ilmankin alkoholia. Eli se, että ei käytä alkoholia ei tarkoita ettei voisi osallistua opiskelijatapahtumiin ja pitää hauskaa. Opiskelijakaveritkin (tai ainakin itse) arvostan kyllä syvästi näitä selvänä juhlijoita... he ovat myös se järjen ääni silloin kun oma järjen ääni on turrutettu :)
Mutta en itsekkään kyllä pahemmin ryypännyt lukioaikana, kummasti se asenne voi muuttua kun ikää tulee tarpeeksi lasiin, ja porukka sekä ilmapiiri ovat mukavia... ;)
"Toki jos alusta asti istui syrjässä eikä oma-aloitteisesti puhunut ihmisille niin turha kai sitä nyt on internetissä itkeä."
Tietysti joku alkaa ilkeäksi... Selvähän se.