Ehkä myös aikuisuuskin ja vain sen takia kun vanhemmat olivat väkivaltaisia ja äkkipikaisia. Osa syynä oli heidän alkoholin käyttönsä, mutta eniten pelkäsin heidän miesvieraita.
Usein saa kuulla kuinka jos on vain yksi lapsi se saa kaiken huomion ja lellimiset, no meidän perheessä toi ei pitänyt paikkaansa.
Selkääni sain pienemmästäkin asiasta tai ihan huvin vuoksi ja jopa silloin kun vanhemmat eivät olleet viinapäissään.
Mutta entäs nää heidän miesvieraat. Voi hemmetti ettei ne voinut antaa kasvavan nuoren teinin olla rauhassa. Oli jos jonkinlaista lääppijää, mulukun heiluttajaa ja sänkyyn änkijää.
Myöhemmällä iällä ei edes oma isä meinannut jättää rauhaan kun luuli etten ole sen penska.
No myöhemmin mutsi eros faijasta ja se alko seurustella uusien kanssa, mut ei ne olleet sen parempia.
Mulle tuli nyt vaan joku pakottava tarve kertoa jollekkin mun elämästä vaikka olenhan mä ukkoni kanssa näistä jutellu. Sukulaisille taas on ihan turha mitään mainita kun ne usko niitä kuitenkaan, ja milläs todistat mitä on tapahtunut ku kaikki syylliset on jo kuolleet.
Enkä muuten usko että olen ainoa jolle olis näitä tapahtunu.
Usein saa kuulla kuinka jos on vain yksi lapsi se saa kaiken huomion ja lellimiset, no meidän perheessä toi ei pitänyt paikkaansa.
Selkääni sain pienemmästäkin asiasta tai ihan huvin vuoksi ja jopa silloin kun vanhemmat eivät olleet viinapäissään.
Mutta entäs nää heidän miesvieraat. Voi hemmetti ettei ne voinut antaa kasvavan nuoren teinin olla rauhassa. Oli jos jonkinlaista lääppijää, mulukun heiluttajaa ja sänkyyn änkijää.
Myöhemmällä iällä ei edes oma isä meinannut jättää rauhaan kun luuli etten ole sen penska.
No myöhemmin mutsi eros faijasta ja se alko seurustella uusien kanssa, mut ei ne olleet sen parempia.
Mulle tuli nyt vaan joku pakottava tarve kertoa jollekkin mun elämästä vaikka olenhan mä ukkoni kanssa näistä jutellu. Sukulaisille taas on ihan turha mitään mainita kun ne usko niitä kuitenkaan, ja milläs todistat mitä on tapahtunut ku kaikki syylliset on jo kuolleet.
Enkä muuten usko että olen ainoa jolle olis näitä tapahtunu.
Vastaukset 213
Vanhimmat
Oiskohan tää se yllä-pidon murkku?
Vanhat vanhuus-ketjut kun alkoivat uhkaavasti hiipumaan :)
Ja Nitallehan kaikki tykkäävät kommentoida, suosittu kun on...
H.
Mitenkä sinä noin sun lempilutuselle kirjottelet? Toi ei ole reiluu.
Voihan se, sillä on pidätys vaikeuksia
"välit poikki??"
Nitalta ei vielä ole otettu jäsen-korttia pois...
Korppis saattaa saada miinuksen anomukseensa, koska ei malttanut pysytellä omassa, piiiiiitkässä ketjussaan, vaikka siellä valitteli tämmösiä aloituksia. :)
H.
Vastauksesi on aika loukkaava, mutta olethan vain MIES joka ei tietenkään ole voinut kokea toisten MIESTEN lähentelyä tai sit olet, mutta peittelet sitä vetoamalla että mun tarina olisi joku provo. Piä vaan ne murkkus omissa housuissa.
Älä nyt sotke asioita.
Nitta kirjoitti aloituksen perheväkivallasta (ajankohtainen aihe) omien kokemustensa perusteella.
Ei hän kirjoittanut vanhuuden heikkoudesta, kehon rempoista tai luopumisesta saati doseteista vieraissa juoksemisesta toinen jalka haudassa tms..
"Nittaminax"
Arvasinhan minä että tästä tulee tulinen keskustelu.
Ihan kuin vanha, rypistynyt Habanero, lempi-Chilini. :)
Joo, ikä on kuin muistelma-teos, ei kannata kirjoittaa ennen kuin aikalaiset eivät enää pysty toisin-todistamaan.
Kaksipa poikaa meitä on, ja pyllyyn tuli useasti, mutta vain Koivun-oksilla ja aina aiheesta.
Johtunee lienee siitä, että meillä oli rakastavat vanhemmat, jotka molemmat tiesivät olevansa tulevien nuoriso-rikollisten vanhemmat.
No pieleen arvasivat tuossa rikos-asiassa.
Ja molemmilta meiltä on aina tullut jotain.
Voi, niin monelle on ollut tuskallista tuo historiankin havina.
Ja niin monella on terapeuttina ollut vain naapurin setä tai täti.
Mutta kuitenkin, kyyneleet ovat kasvattaneet hyvää hedelmää, muuten emme olisi tässä kauniissa Suomessamme.
Puolittain itsenäisenä.
Jos olisin ollut silloin vierelläsi, olisin lähestynyt sinua hellästi halaten.
Aluksi ainakin :)
Pidä pääsi pystyssä nainen, olet paljon saanut hyvää aikaan sinäkin.
H.
"Korppis*"
Kyllähän minä sen ymmärsin.
Asiaan viittaavia aloituksiakin kun on ollut paljon.
Minä vaan en ihan jaksanut enää paneutua, vaikka asia onkin vakava.
Kirjoitelkaa ihan rauhassa, ainakin minun puolestani, kuten aina.
Minä kyllä sitten pistäydyn, jos ihan Dorkaa juttua tulee.
H.
On vaikeaa ymmärtää täysin mitä olet kokenut, koska itsellä ei ole samoja kokemuksia. Voi vain aavistaa sen turvattomuuden ja arvottomuudentunteen jota olet kokenut. Onneksi pystyt puhumaan ja käsittelemään asioitasi, se toivottavasti helpottaa oloasi ja pitää sinut selväjärkisenä.
Voisit hakea apua kieroituneseen kiusaamiseen, täällä olijat hylkäävät sinut kohta
Joskus vaan tuntee hirveää surua, varsinkin kun näkee kuinka nykyjään vanhemmat leikkivät ja hellivät lapsiaan. Sitä vain ajattelee että miksi ei mulla ollut tuollaisia vanhempia.
Nitalta ei vielä ole otettu jäsen-korttia pois...
Nitta, mä luulen ettei ainakaan mun äiti osannut olla äiti, hän oli sota-ajan lapsi ja itse joutunut jo aika pienenä lapsena heittopussiksi. Itse yritin olla äitinä kaikkea muuta kuin mitä hän oli minulle. Luulen jossain määrin onnistuneenikin, varsinkin kun katselen kuinka omat lapseni ovat mielestäni vallan erinomaisia isiä ja äitejä.
Herra kait valitsee jäsenet, niinkun leijonissa tehään, kutsuttuna pääsee porukkaan.
Kuka valitsee jäsenen
"Martta-krhon jäsen"
Joo, kieltäytyä ei voi, eikä karata.
Kerhoni jäsenet ovat itse-ohjautuvia ajo-puita.
He liikkuvat virran mukana ja osaavat tehdä aina oikeita huomioita ympäröivistä maisemista ja pusikoista.
Jäsen-korttina on satunnainen, myönteinen mainintani nimi-merkistä, tai sitten kommenttinsa pikku-kehaisu.
Jäsen pystyy harvoin olemaan ihan täysin hölmö yrittäessäänkään, jopa hölmöillessään läpi paistaa salainen fiksuus.
Jäsen ei myöskään koskaan pysty olemaan hiljaa, jos jossain kahjo kajahtaa.
H.
Niinkuin kahjo h
H.
"kuten kertoo"
Lue enste, ja ajattele.
"Kerhoni jäsenet ovat itse-ohjautuvia ajo-puita."
H.
roskaa,luulet kahjo lässyttäjä
He siis ohjautuvat vetovoimasi perässä sun kerhoosi ;DD
Voi ressukkaa :D Ei kommenttisi niin tärkeitä ole, luulet vain.
Niinpä, en muista että olisin ollut koskaan kummankaan vanhemman sylissäkään, anikka mitään leikkimisiä ja hellimisiä, mutta minäkin omilleni halusin antaa hyvän lapsuuden, eikä heitä esim. piiskattu niinkuin äkkipikainen ja hermonsa jo omassa kurjassa lapsuudessaan menettänyt isäni toimi ja "kasvatti".
Jotain hyvää kai niistä omista huonoista kokemuksista kasvoi, ja meidänkin lapset on hyviä vanhempia, poikakin vaikka on ns. puoliaika isä, eli heillä on yhteishuoltajuus ex -vaimonsa kanssa.
Korjaus hunzukan tekstiin: Kun minä pistäydyn, tulee useimmiten ihan dorkaa juttua.
Voisit edes yrittää parantaa tapasi.
mä muista hyvin äidin käden, käden josta piti aina pitää kiinni jos oltiin ihmisten ilmoilla, käden joka puristi pientä kättäni aivan sairaan lujaa
puristus tarkoitti että pitää olla hiljaa tai vaan nyökytellä myönteisiin kysymyksiin tai pudistella päätä kielteisiin, äidin kysymisen ja sanomisten mukaisesti, tai muuten sattui ja kovaa
Meillä ei ollut äidin puolelta väkivaltaa, en muista koskaan edes tukistusta, mutta heikko hän oli eikä osannut olla lasten kanssa eikä puolustaa meitä, päinvastoin kieli isälle vallattomuudet, ja isäni ( jo viisi vuotiaana orpo) joka oli joutunut sukulaisen ja tämän väkivaltaisen opettaja vaimon kasvattamaksi, ei hallinnut hermojaan vaan piiskasi usein, ainakin veljeäni joka oli vilkas- ja vallaton luonteeltaan, - me kärsimme ja säälimme veljeämme ja minä jo lapsena vannoin mielessäni, etten koskaan lyö lastani enkä anna kenenkään muunkaan lyödä.
Meille muille lapsille tuli nurkka tutuksi..., sinne joutui usein.
Olemme monet onnettomien olosuhteitten uhreja, mutta mie ainakin olen prosessoinut asiat ja yrittänyt ymmärtää syyt ja seuraukset, - isä pyysi anteeksi vanhemmalla iällä äkkipikaisuuttaan, eikä meillä ollut aikuisten taholta muuta sopimatonta, koskettelua tai muuta loukkaavaa.
Sota-ajan lapsiahan munkin vanhemmat tai syntyneet ennen sitä. Heittopusseina he eivät silti koskaan olleet, saivat olla ja asua kodeissaan, mutta nuorena tietenkin töihin heti kun koulu loppui.
Hyvin on yksi munkin tyttäristä pärjännyt, toisesta en nyt ole vielä ihan varma mikä mahtaa olla hänen suuntansa elämässään.
En muista minäkään olleeni koskaan kummankaan sylissä, mutta joka ikisen piiskan sivalluksen muistan. Enkä muuten muista että meillä keskenämme olisi koskaan edes ollut hauskaa. Onneksi useimmat lomat sain viettää mummoni luona ja sain rauhassa hengähtää, kun ei tarvinnut pelätä mitään.
Kamalaa! Meillä taas oli niin, et mutsi vilkas mua vihasesti jossain vaiheessa ja siitä tiesin et turpiin tulee kuhan kotiin päästään. Minä ja suuri suuni sanoin taas jotain sopimatonta ja pelko iski persaukseen.
Mistä sitä lapsi tietää milloin pitää olla hiljaa. Jos vanhemmat puhuu sopimattomia lapsen kuullen niin saisivat syyttää vain ihtiään.
Veljeni, joka sai usein piiskaa, sanoi vielä aikuisena että tekisi vieläkin mieli vetää isää turpaan, mutta iän- ja oman perheen myötä lauhtui tai tietoisesti "unohti" kostamiset, - omat lapset veljeni hoivasi hyvin eli sosiaalinen perimä (ruumiillinen kuritus) katkesi häneen.
Useimmilla 60 palstalla ei ole minkäänlaisia vanhempia.
Ei ole
Ei sinulla H ole täällä mitään kerhoa.
On hienoa, että uskallat tulla esiin tuiki ajankohtaisessa asiassa. Paljon lie kohtaloita, joita kaunistellaan ja lasten kokemuksia vähätellään.
Itselläni oli turvallinen lapsuus ja hyvät vanhemmat. Itse tein elämästäni villin seikkailun, jota vanhempani joskus joutuivat toppuuttelemaan.
Mielestäni Auerin tapauksessakin pitäisi ottaa lasten kertomat asiat todesta eikä kuten Auerin puolustaja koko ajan painottaa, että lasten kertomukset ovat keksittyjä ja mielikuvituksen tuotetta.
Kiitos korppis. Aiheen sain hesarin kuukausiliitteestä joka kosketti ainakin minua. Asia on arka vieläkin minulle ja se mitä luin niin oli järkyttävää luettavaa kuinka yritettiin jopa sallia lasten ja vanhempien ihmisten välinen sexi suhde.
Minulle jo omat kokemukset saivat jonkun trauman aikaan niin miten jos joku laki olisi vielä hyväksytty.
Onneksi nykyjään ollaan valistuneempia.
Pitää lukea HS.n liite huomasin aiheen, mutta en vielä perehtynyt asiaan.
Ihailen sinua olet yksi meistä, jolle avoimuus ei ole ongelma.
Vein matot parvekkeelle ja alan imuroimaan, mutta jatkan myöhemmin aihe on hyvä.
Niin tuohon Auerin juttuun en silleen osaa ottaa kantaa tai halua, kun nehän oli alle kymmen vuotiaita silloin. Tapahtuneen jälkeen he ovat olleet milloin missäkin kuulusteluissa ja asuneet sellaisten sukulaisten kanssa jotka ovat voineet manipuloida mielikuvia.
Oma aloitukseni koskee kun olin teini ja muistikuvat hyviä.
Luin liitteen se käsitteli 70-luvun seksisuhteiden vapautumista ja lasten seksuaalisuutta. Onneksi feministit nostivat asian pöydälle ja lasten suojaikärajaksi tuli Suomessa tuo 16-vuotta kaavaillun 15-vuoden sijaan.
Teini-ikäisyydestä toki muistaa oman seksuaalisen kehityksensä. Lapsuuden kokemukset muokkavat meitä yhtä lailla valmistumaan aikuisuuteen kuka pienenä aikuisena kuka räsynukke tytön tyllerönä.
Kerran muistan keskustelleeni erään palstalaisen kanssa, joka kertoi kuinka heidän taiteilijakotinsa oli seksuaalisesti avoin. Hän kertoi tienneensä seksistä jo viisivuotiaana.
Minä aloin tiedostamaan seksuaalisuuttani vasta noin 12-vuoden tietämillä. Hyvä niin leikkin pitkään nukeilla kotipeliä, sain elää lapsuuden vailla aikuisuuden paineita. Kotipelissä oli aina isä, äiti ja lapset. Onneksi leikeissä ei ollut hiplaavaa naapurin setää ; )
Rupesin miettimään tuota 70-lukua ja seksin vapautumista... En siis lukenut tuota HS juttua, mutta tuli mieleen perhe jossa vanhin tyttö käytti minihametta ja isänsä raivosi asiasta jopa kirveen kanssa. Ehkä iskä vaan ymmärsi mihin saattaa johtaa, ei siitä niin kauan ollut kun ei nilkkaakaan saanut vilkahtaa :/
Mua hirvittää nykynuorten tilanne, nyt kun pornografia on valloittanut maailman netin mukana.
Muistan seitkytluvun muodista kivoja puolia. Silloin oli muotia mm. mikrohousut sekä erilaisia paljastavia puseroita, joiden päälle puettiin pitkä kauhtana aina pohkeisiin ulottuva. Minulla oli sellainen täysmusta yhdistelmä.
PS. asuun kuului mustat varsisaappaat kireät nyöritetyt. Pusero oli myös edestä nyöritetty.
"Haaveet"
Korppis
Olen huono vastaamaan hyvin kirjoitettuihin vastauksiin ja mietin miten vastaan sinulle.
Minun leikkini taisivat loppua 13-14 vuotiaana tai no kävin minä silloin tällöin talvella esimerkiksi peuhaamassa lumikinoksissa tai jotain muuta lapsellista.
Niin milloin lapsi tietää seksuaalisuudesta mitään, niin kyllä minäkin tiesin , olinkos viisi vuotias kun ymmärsin mitä vanhemmat tekee vällyjen alla.
Apua, mutta rupesi naurattamaan toi sun sanoma "Onneksi leikeissä ei ollut hiplaavaa naapurin setää ; ) " Se nyt olisi vielä puuttunut. No huumorikin on sallittua vaikka aihe on vakava.
Kolmen tyypin palsta.
No eks sää ole sit neljäs?
Totta, ketju kuin ketju, tekevät itsensä päähenkilöksi.
Itsekritiikittömiä.
Ja miksi ei saisi tehdä? Mieluummin kerron omakohtaisista kokemuksista kuin jonkun kuulopuheitten mukaan kerrottua.
Toisekseen ketään ei ole kielletty kertomasta omakohtaisia kokemuksia nuoruudestaan.
Miksi pitää mollata jatkuvasti muita kirjoittajia. Jonkinlainen trauma kai se tuokin on.
Miksi? Sitä kantsii kukin ekaksi kysyä itseltään.
Miksei täällä omiaan saisi puhua, minä en ainakaan muuta osaa tehdäkään. Mutta senkin voi tehdä muita kunnioittaen.
Sinua olen aina kunnioittanut, sinä et muita tarkoituksellisesti latista.
Kerro tarinasi joka liitty avaukseen tai ole vaiti.
Oliko tämä kommenttisi sitä peräänkuuluttamasi muiden kunnioittamista.
"Totta, ketju kuin ketju, tekevät itsensä päähenkilöksi.
Itsekritiikittömiä."
Siinäkö se nyt oli sinun tarinasi?
Tai joku noista kolmesta.
Muistan seitkytluvun muodista kivoja puolia. Silloin oli muotia mm. mikrohousut sekä erilaisia paljastavia puseroita, joiden päälle puettiin pitkä kauhtana aina pohkeisiin ulottuva. Minulla oli sellainen täysmusta yhdistelmä.
PS. asuun kuului mustat varsisaappaat kireät nyöritetyt. Pusero oli myös edestä nyöritetty
Olen jo kauan sitten ymmärtänyt, että täällä ei kannattaisi selitellä kirjoituksiaan, mutta koska olet epätietoinen siitä liittyikö viestini aloitukseen, ei liittynyt.
vaan vastasin nimimerkille hmpf, joka kertoi seitkylluvun muodista ja minihameesta.
Olettakos käyneet katsomassa sen elokuvan Tumman veden päällä?
"Kysyn vaan"
No mikä?
Eivätkö omat lässyt vieläkään vedä?
H.
Jaa..ja mikäs elokuva se sitten on? En siis ole nähnyt ja kuuluuko se mahdollisesti aloitukseen ja jos kuuluu, niin eiks olis voinut kertoa asiasta vähän laajemmin.
"hunksz"
Mitkä lässyt?
No totta mooses kuuluu, Enkait olisi sitä muuten tähän laittanut.Ja voi kertoa laajemmin kun noin ystävällisesti pyydetään ;)
Elokuva on:(kopsattu elokuvaesittelystä)
Näyttelijä Peter Franzénin omaan romaaniin perustuva elokuva on liikuttava ja herkkävireinen kasvutarina Keminmaalta, Pohjois-Suomesta.
Pieni poika avaa silmänsä aamulla, auringonvaloa ihmetellen. Ruokailua, leikkejä, ulkoilua. Kaikki tuntuu hellyttävän tutulta, jopa idylliseltä. Vähitellen keittiöstä alkaa öisin kuulua ääniä, riitaa ja itkua. Isä katoaa, äiti vie lapset isovanhempien luokse.
Lapsi luottaa vailla ehtoja vanhempiinsa, ihailee heidän osaamistaan. On täynnä toivoa ja uskoa tulevaan. Mutta mitä tapahtuu lapselle kun tämä kuva särkyy ja arjessa leijuva uhka muuttuu jokapäiväiseksi?
Peter Franzénin Tumman veden päällä on aseistariisuvan herkkä mutta myös riemastuttavan hauska kasvukuvaus. Franzén tavoittaa mainiosti pikkulasten tavan katsoa maailmaa. Tarinaa kuljetetaan pienten huomioiden, esineiden, tuoksujen ja tunnelmien kautta kohti suurta draamaa, hetkeä jolloin lapsuus ei olekaan enää sitä mitä lapsi luuli sen olevan.
"Peter Franzénin Tumman veden päällä on aseistariisuvan herkkä mutta myös riemastuttavan hauska kasvukuvaus."
Onneksi tällaisiakin lapsuuksia on olemassa, mutta kaikilla kun ei niin ole ollut. Toivottavasti tuo esitetään joskus telkkarissakin.
Sivusta.
Tulee se telkkarista. Aikanaan. Mä en tiedä leffasta paljoa muuta, siinä nimekäs jengi näyttelijöitä ja tuotanto Selinin. Suomi on niin pieni markkina-alue, että käytännössä mahdoton tehdä elokuvaa ilman, että on sovittu telkkarijakelusta jonkun telkkarifirman kanssa. Siitä saa niinkuin kottia elokuvan tekemistä varten.
Noin yleisimmen aloitukseen.
Ite en ole joutunut perheväkivallan uhriksi. Paitsi henkisen, se nyt on sellaista. Mutta muistan ikäni yhden asian. Mun kavereilla oli jonkinsorttinen autokuskifaija. Se kulki työmailla viikot. Kolme poikaa, tottakai ne teki ilkeyttä. Ja oikeastikin olivat villejä, muuten periaatteessa ihan ok kundeja, mukaviakin. Niinno, äitinsä ei saanut niitä aisoihin, eikä se paljoa kerinnyt niitä kaitsemaan, senkin kun piti käydä töissä.
Niin siis. Kun faija tuli keikalta kotio, otti kossua. Äitinsä kertoi sille, mitä ilkeyksiä kakarat oli viikon aikan tehneet. Ja sitten heilui vyö. Se nyt vähän riippui tapauksista, että kummalla päällä, mutta kyllä sitä solkipäätäkin näin käytettävän.
Se oli erilaista ennen. Nykyäänhän joutuu suunnalleen linnaan laskeskelemaan tiilenpäitä, jos kakaraa komentaa jotenkin. Siis korostan, ennen oli erilaista. Se oliko se nyt paremmin vai huonommin, en ala arvioimaan. Noista kundeista, joista kerroin, ihan hyviä ihmisiä niistä tuli. Jokaisella kai joskus ongelmansa, mutta ei noi mun mielestä ole sen kummempi kuin muutkaan ihmiset. Ehkä traumoja takana, mutta porukat päällisin puolin ihan väleissä ja tapailevat toisiaan. Faija delas joku vuosi sitten, kyllä siellä suku oli hautajaisissa, pojat ja lapsenlapset kantamassa.
Nykyään "kasvatetaan" lapsia eritavalla kuin ennen. Kukkahattutädit ei tietenkään riemastu, mutta melkoisen monelle kakaralle tekisi hyvää saada edes joskus piiskaa. Kasvattaa luonnetta ja opettaa elämään suhtautumista. Peruskoulun opetusssunnitelmaan tunti raippoja viikossa ?
=DW=
Joopa, on se ihme ja kumma, että ennen rökitettiin enemmän, mutta taisi silti tulla henkisiä probleemeja vähemmän.
Nyt jo muutaman vuoden ikäisiä lapsia kulkee psykiatrilla ja teini-ikäisiä on katkolla.
Minua en muista koskaan piestyn, ei edes risulla rapsutetun.
Ei kaikkia tarvi edes mielikuvituksessa piiskoa, lapsia on joka junaan, kuin meitä aikuisiakin.
Sinänsä kamala ajatus, että lasta iso aikuinen pieksee.
"Kaikki, mikä ei tapa, karasee"
Tässä on tämä sukupolviasia. Aikanaan, sotien jälkeen, kakarat sai kyytiä, kun äijillä mennyt hermot sodassa ja eukot raataneet kaheleina kotirintamalla. Koko homma oli kuin jostain 1600- luvulta. Sitten niitten kakarat keksivät vapaankasvatuksen. Ja niitten lapset, jotka siis saaneet vapaan kasvatuksen, kasvattavat vieläkin vapaammin lapsiaan.
Nuo lapsensuojelut, huostaanotot, psykiatrit. Ne kaikki uudistuotantoa. Ei sellaista aikanaan ollut.Mä en kasvattanut lapsia. Iteasiassa nykyisin koitan vältellä niitä. Ne on arvaamattomia, eikä niillä ole mitään tapoja. Vähän kuin vilielukoita. Siis osa, ei tietenkään kaikki. Mutta en ala arpomaan, millainen mikäkin kakara on. Joittenkin kanssa tulee oikein hyvinkin toimeen, joitain ei halua edes nähdä. Sellaista se on.
Sanktioitten puute. Kakaroille ei ole sellaisia. Jos aikuinen käskyttää, koittaa pitää järjestystä, se joutuu linnaan. Siis, vanhemmille tulee sanktioita, jos ne koittaa kasvattaa kakaroitaan. Ulkopuolinen ei edes uskalla käskyttää kehnosti käyttäytyviä lapsia, linnaanhan siitä joutuu.
Monelle kakaralle tulee varmasti yllätyksenä vastaan, kun täyttää 15 vuotta, onkin rikoslain alainen. Alennusta saa täysikäisyyteen asti. Jos täysi-ikäisenä rötöstelee, eipä tulekkaan soskun täti tuttipullon kanssa, tulee poliisi.
Mä olen kai jauhanut asiasta ennenkin. Mutta noin tiivistetysti, vapaakasvatus kostautuu kyllä todella paljon osalle kakaroista. Tää koko yhteiskunta on hölmö, niin tuoltakin osin. Laaditaan lakeja, määräillään kieltoja jne. Mutte minne se jää se asioitten ajattelu ? Sitä vaan. tässäkin asiassa, ei tarvittaisi kukkahattutätejä, ei huostaanottoja jne. JOS kakarat kasvatettaisiin perinteiseen malliin kotona. Nyt on ties mitä päivähoitajia, opettajia, soskuntätejä, kuraattoreita jne. Vanhemmat on töissä, ei ne jouda ite kasvattamaan kakaroitaan. Ja ketkä ei oo töissä ja kasvattaa kakaroitaan, ne on vapaan kasvatuksen hedelmiä ite. Ja osaako ne edes kasvattaa kakaroita, koska itekkin olleet päivähoidossa jne.
Ajat muuttuvat. Odottelen kiinnostuksella, kun aikanaan on sen verran vanha, että ei pääse edes karkuun, kun kakaralauma hyökkää kimppuun steissillä. Siis odottelen kiinnostuksella sitä, pääseekö valtion ilmaiseen ylläpitoon, jos koittaa kieltää niitä pieniä enkeleitä tulemasta päälle.
=DW=
Sinua on loukattu, en ymmärrä miksi
Tulin juuri katsomasta ko elokuvan ja kurlua kuristaa lapsen puolesta, ei todellakaan voi sanoa että onneksi....................... Ei kyllä tietoakaan riemastuttavan hauskasta, mitähän arvostelija on nähnyt?
Ketä on loukattu ja miten?
Ihailen rohkeuttasi, nitta. Että kerrot noin vaikeita asioita täällä, tuntemattomien keskuudessa, tietäen, että vastaanotto voi olla millainen tahansa.
Aika uskomaton selviytymistarina tuo on. En voi kuvitella, miten olisin itse selvinnyt vastaavasta - tai voin: en olisi selvinnut... Eikä varmasti moni muukaan...
Miten sitä sanottiinkaan: "Jos yksinäiset puut yleensä kasvavat, ne kasvavat vahvoiksi".
Mutta jos tuota kertomaasi peilaa tähän päivään, on kai pakko nähdä, että lastensuojelu on sentään mennyt eteenpäin. Päiväkotihenkilöstö on aika valppaana, esim. humalaiselle vanhemmalle ei lasta luovuteta päiväkodista ja lastensuojeluilmoitus lähtee aika herkästi liikkeelle. Parjatut sossutädit tekevät ilmoitusten perusteella koteihin yllätysvierailujakin, joten luulisi, että heidän haaviinsa jäisivät räikeimmät tapaukset. Resurssipula on tietysti sielläkin.
Ei voi kuin toivoa, ettei kenenkään lapsen tarvitsisi tänä päivänä tuollaista kokea.
Särkymisiä tapahtuu vähemmästäkin.
Mainiten.
Tuo on kiintoisa ilmiö toi päiväkotiasia. Siis jos menee hakeen lasta päiväkodista, paikalle saattaa tulla poliisi. Siis vaikka ois käynyt töitten jälkeen bissellä duunikavereitten kanssa. Joku kukkahattutäti haistelee hengitystä ja nostaa valtavan metelin aiheesta. Hitto.
Kerran sattui nimittäin kaverin kanssa, käytiin paarissa töitten jälkeen ja haettiin sitten kakarat päiviksestä. Kaverin kakaroita, se oli ottanut kai kaksi tuoppia, meitsi selvinpäin kun autolla. Hyvä kun sen kotiin päästiin, alkoi puhelin pärisemään soskusta. HALOO, mikä helevatan päihdeviranomainen päiväkodinhoitsu oikein on?
Ja toinenkin tapaus. Tuttavilla oli jokin pieni juhla. Lapsi tuli kipeeksi ja piti roudata lekuriin. Joopajoo. Fatsi lähti viemään taksilla lasta hoitoon. Ennen kuin se ehti takasin kotiin, oli joku jo ollut työntämässä promillemittaria äidin suuhun. Saivat juu pitää lapsen, koska äiti oli täysin selvinpäin. Isä oli joutunut puhutteluun jne.
Tämä kyttäysyhteiskunta on outo. Jahdataan täysin kunniallisia ja asiallisia kansalaisia. Ja just, jonkun kukkahattutädin arvioitten ja moraaliarvojen mukaan. Jatollanen muuten ei ole ilmaista hommaa. Ihan kuin jostain tieteiskirjasta. Pian kai vaaditaan kameravalvonta kaikkiin lapsiperheisiin. Räsänen varmastikin innostuu ajatuksesta :D
=DW=
Nii-in. Tähän on tultu ja tällaiseksi on mennyt (DW). Viranomaisten haukkuminen on tietysti helppoa, mutta tuskin päiväkotiäki huvikseen ketään kyttää tai ilmoituksia tekee. Saattaahan joskus olla kyseessä hätäarjelun liioittelu, mutta jos jotakin sattuu, viranomaiset vedetään tilille yhtä lailla kuin vanhemmat. Onhan tämä nähty.
Aikuisen näkökulmasta pari bisseä on tietysti läpihuutojuttu, mutta eikö se bisse voisi odottaa kunnes lapset on saatu turvallisesti kotiin, mieluiten nukkumaan ?
Tuossa aikaisemmin kirjoitit nykyisestä kasvatuskulttuurista. Kiristynyt viranomaisvalvonta ja lastensuojelutoimet ovat seurausta siitä. Jos vanhemmat laiminlyövät kasvatustuunsa, se kaatuu muiden niskaan. Viranomainen ei ole koskaan omainen. Hän ei kasvata vaan yrittää pysäyttää ja estää pahemmat onnettomuudet.
Osittain samoilla linjoilla.
Moni muukin asia on tavallaan käymisvaiheessa. Myös nämä kasvatusasiat. Kulttuuri muuttunut hitosti parissa sukupolvessa. Näissä kakara-asioissa on paha ongelma se, että aina ensimmäiseksi huudetaan yhteiskuntaa apuun asiassa kuin asiassa.
Muistelin omaa lapsuuttani ja nuoruuttani. Se sen aikaista meininkiä se. olen joskus todennut, nykyaikana mut ois todennäköisesti otettu huostaan. Ei mulla ollut mitenkään pahat kotiolot. Se vaan oli, kakarat oli ominaan, tai vanhempien mukana pellolla kotitöissä. Ihan kakarana oli mummeli kotona lapsenvahtihommmissa, kunnes kuoli syöpään. Tavallaan ihan perinteisen mallin mukaan. Mutta yks sanonta jäänyt pahasti mieleen. Mutsi sanoi muutaman kerran, että ei kotna tarvitse mitään opettaa, koulu on sitä varten. Ei se ois kyllä kerinnytkään, eikä ehkä osannutkaan. Mutta jo silloin kaadettiin yhteiskunnan niskaan paineita asioitten junailemisesta. Kun oli toi yleinen oppivelvollisuus.
Ongelmaksi tulikin sitten yllättäen just koulu. ei muuta kuin koulukiusatuksi ekasta luokasta etiäpäin. ei sen puoleen, luokkani parhaita opiskelijoita. Mutta se lestaatiolaisten päivittäinen hakkaaminen haittasi pahasti koulun käymistä. Siis tarkoitan nyt kirjaimellisesti sitä, että lestaatiolaiset hakkasi minua. Siitä tuli tietenkin pelkotiloja, mutta myös fyysisiä oireita, sairastelin paljon, että sai olla poissa koulusta. Koitin joskus kotona puhua asiasta, ei mitään hyötyä. Joku ope joskus torui lestoja, ei siittä mitään hyötyä.
Tottakai tollanen vaikuttaa pitemmän päälle koko elämän. Meni niinkuin luotto ihmisiin. Vielä keski-ikäisenäkin suoraan sanottuna vihaan uskiksia. Wittumaisempia ihmisiä ei ole kai kuin potunviljelijät. Jälkimmäisistä tuli se loppuiän ongelma, lestaateja ei ole pakko katella, potunviljelijöistä ei helpolla eroon pääse.
Ja yks.
Aikanaan asia helpottui, kun pääsi keskikouluun. Lestaatit meni kansalaiskouluun, eivät päässeet pääsykokeista läpi. samaten potunviljelijät kävi kansalaiskoulun. Eli se oli ihan hyvä jako aikanaan. Siis noin mun kannalta. Nykyisin erilaiset systeemit, peruskoulukin. Vaan peruskoulussa tarkkailuluokkansa, kuraattorinsa jne. Liekö tuo käytännössä samaa luokkajakoa kuin ennenkin. Vähän typerältä tuntuu kerätä kaikki häirikkökakarat samaan luokkaan. Typeryys ruokkii typeryyttä.
No jaa, aika pitkä tilitys. Jotenkin tosiaan tullut tulokseen kuitenkin ennen edes vähän katottiin kakaroitten perään. Ja etenkin se, kaikilla aikuisilla oli oikeus käskyttää kehnosti käyttyvää kakaraa ja se toimi. Nykyään kun sen teet, olet käräjillä. Eikä ne kakarat mitään tottelisikaan, ehkä haistattelisivat.
=DW=
Jaa-a. (DW). Tuota taustaa, tai nitan kertomaa peilaten olen kai sitten itse ollut onnekas: ei ole hakattu kotona, vaikka muita ongelmia oli, eikä kiusattu koulussa.
Lestadiolaisia meilläpäin ei ollut, muut uskovat pysyivät enimmäkseen omissa piireissään.
Vaikeata on nähdä, millaisissa oloissa lapsi voi paremmin: tässä ajassa vai entisessä. Tekisi mieli sanoa, ettei kummassakaan..))
Kasvatusauktoriteetitkin kai myöntävät tämän, kun ovat ruvenneet puhumaan
"riittävän hyvästä vanhemmuudesta", hyvää kun ei ole.
Mieleeni on myös jäänyt erään kasvatusgurun toteamus tästä ja entisestä ajasta: vanhakantainen kasvatusilmapiiri - siis se, missä nykyiset kuuskymppiset ja sitä vanhemmat ovat eläneet - teki lapsista estoisia, neuroottisia, nykyinen ilmapiiri tuottaa egon sairauksia, minuus ei pääse kehittymään lainkaan tai sen kehitys menee jo varhain vinoon.
Niin että ei lapsille voi toivoa muuta kuin varjelusta - onnellisia sattumuksia, niitäkin on, ja luottamusta siihen, että elämä kantaa, kaikesta huolimatta...
Itse olin varhaiskypsä, muodokas ja iso tyttö.
Isäni veli käyttäytyi omituisesti, katseli sillä silmällä.
Ei koskenut, mutta vaikken silloin asiaa älynnyt, käyttäytyi ja puhui sopimattomasti.
Olin usein ymmälläni. Toi kerran miestuttavansakin meille kylään, jossa minä olin yksin kodissa.
Passitin heidät ulos.
Huh..onneksi ei mitään tapahtunut ja he lähtivät.
Niittamix, on täällä muitakin.
Meillä oli vielä uskovainen koti, viina ei ollut kuvioissa, melkeinpä voin sanoa että sekin olisi ollut parenpi kuin kiihkouskovaisuus.
Jouduin uskonveljien perheisiin lapsenlikaksi siitä asti kun kynnelle kykenin.
Nämä "herran palvelijat" olivat oikeita sikoja. Yksikin runkkasi ihan häpeämättä nähteni ja tuijotti rinnan-alkujani, Käsi oli housuissa ja liikkui kiivaasti, en raukka ymmärtänyt mitä mies tekee, ihmettelin kun silmissä oli outo kiilto. Vasta vanhempana ymmärsin mitä tuollainen tarkoitti. Inhoan vieläkin heidän jälkikasvuaankin, heitä silloin olin hoitamassa.
Miksi lapsiaan inhoat? Omituista.
Miksi he lapsenlikkaa tarvitsivat, jos olivat itsekin kotona?
Olivat karmeita kakaroita, kohtelivat minua kuin olisin heidän piikansa, jouduin valvomaan heidän takiaan yökaudet kun olivat kokouksissaan jopa puoleen yöhön.Kouluun piti ehtiä aamuisin.
Sain kai vastenmielisen olon koko perhettä kohtaan, en väitä että oli lasten syy.
Miksi vanhempasi velvoittivat sinut moiseen? Olin minäkin lapsenlikkana, mutta vain koulujen lomilla.
Turhaan selittelen, mutta valaisen lisää, satuja en kerro.
Isä oli vuorotyössä, äiti puutarhatöissä kesäisin. Olin koulun kesälomien aikaan lähes koko loman pikkupiikana. Talvisin joka viikonloppu ja viikolla oli myös kokouksia. Ei silloin isät muutenkaan lastenhoitoon puuttuneet, se oli naisten hommia.
Olisi pitänyt jättää koko pas--ka muistelematta. Olet kai joku uskovainen kun noin kalahti.
Sivusta.
Mieti vähän.
Uskiksilla saattaa olla uskomattoman suuri kakaralauma. En tiedä, mikä suomen ennätys, varmaan 20 kappaletta. Kun niitä alkaa tunkemaan ovista ja ikkunoista, äiti on koko ajan lapsivuoteella. Äijä on niinkuin yksinhuoltaja.
Mieti muuten sitäkin, miten jollain kuorma-auton kuskin palkalla elätetään parikymmentä ihmistä, rakennellaan OK-taloja ja ajellaan mersuilla..
=DW=
Juuri samoin kun älä kerro satujakin, minuun olisi suhtauduttu kotona, jos olisin jotain ihmetellyt. Olin oppinut olemaan hiljaa, selkäsaunan pelossa. Minähän sen syntipukin leiman olisin kotonanikin saanut, näkeehän tuon jo sinunkin suhtautumisestasi.
Kuinka vielä tällä vuosisadalla on noin pimeitä ihmisiä. Kuinka suhtautuisit jos kyse olisi omasta tyttärestäsi. Meillä oli jonkinlainen koskemattomuus näiden "veljien" keskuudessa. Joku tyttöpaha olin kaikkein alin koko systeemissä.
Pikku enkeli
Käsittämätöntä touhua. Melkein samoin kävi mullekin, ainoana erona vaan se, että olin kotona. Mutsi dokas uuden kaverinsa kanssa ja oli kutsunut jostain pariskunnan mukaan ryyppäämään ja nukuin omassa huoneessani. Jossain vaiheessa heräsin ku äijä oli avanut mun huoneen oven ja runkkas keittiöntuolilla tuijottaen mua. Muistaakseni kaks kertaa kävin sulkemassa sen oven ja eiku se taas avas sen.
No aamulla oli äijä häipynyt ja sen eukko ihmetteli et miks se hänet oli meille jättänyt ja ne oli tullut omalla autollaan jostain sadan kilsan päästä.
Mä mitään viittiny sanoa ajattelin vaan et siinähän meet vaikka junalla himaas ja kyselet ukoltas. Mä meinaan et kyllä mä tiesin mitä se äijä hommas.
Minä kyllä ymmärrän miksi inhoaa tai luulisin. Koko perhehän muistuttaa mitä aikoinaan tapahtu.
Laskehan rehellisesti kaikki lapsilisät ja muut sosiaalisopat verohelpotuksineen sun muineen niin huomaat, että se pirttiviljelys se tuottoisinta viljelystä onkin.
Mikä mahtaa olla ikä aloittajalla, kun sontaa kirjoittaa 60 palstalla ja muut hyräilee mukana, kysyn vain onko omia aivoja tuskin kun lapsuus on ollut vaikeaa.
Hyvä ja asiallinen aloitus. Täyttä asiaa, jonka moni itse on läpikäynyt.
Miksi noin asiaan suhtaudut? Nittaminax on hyvä keskustelija.
Taitaa olla kieli kuivunu ja mieli ärtyny sulla, ota känni, sitähän aloittaja haluaa, niinhän ne väittää että ilo ilman viinaa voi elämä mennä poskelleen.
Onnittelen. Sinulla on ollut hyvä lapsuus. Se ei voi aiheuttaa sitä että sinä mitätöit toisenlaisen lapuuden kokenita.
Tämä on nimim. missä kieli.
60 ei koskaan ole ole ollut asiaa--oli alussa nuoruus kuka apiana asuu paskassa, kun on nuori????
Pulla vanhukset kirjoittavat sontaa olia asia mikä tahansa!
Sinun pitää olla onnellinen jos et ole kokenut kovia.
Se ei anna oikeutta puhua pahaa toisenlaisen lapsuuden kokeneilta. Kellottele vain kuin haaleassa vedessä omassa hyvyydessäsi. Paha maailma on kaukana.
Nimim. missä kieli...
Totusssss
Minkä takia olet murheelinen, elähän onkuin silkkiä vaan, kerro
Te nollat täällä pääasiassa Kekkosen apinat, teillä nyt on hyvä elää ja miksi?
Kaikki tuki joka vielä jatkuu ilman Teidän järkeä.
Nollat--- ja veteraanit samalla mukaan siis kaikki nollat.
Toimiiko järki???
Sinulla sitä järkeä on meillekin antaa "historia-järki".
Samapa tuo, me väistytään, sinä jäät, koita pärjätä :)
missä kieli...
Mitä merkitystä mun iällä on aloituksen suhteen. Sinä et voi sitä tietää kuka kirjoittaa sontaa vaiko ei. Aivojeni toiminnalla ei ole mitään tekemistä lapsuuden kanssa, niin pahoja iskuja en päähäni sentään saanut, enemmän kärsi peräpää.
Sillekään en voi mitään jos jotkut on kasvatettu tynnyrissä.
Olemme olleet aktiivisia politiikassa ja äänestäneet niitä, jotka osaavat hoitaa asioita. Kehotan sinua tekemään samoin. Pelkällä katkeruudella ei saavuteta mitään. Nyt on tosin erilainen aika kuin aikanamme, mutta vain aktiivisella osallistumisella saat hoidettua maailmaa itsellesi paremmaksi.
Pullavanhukset? :))
Tänään Suomessa asuvat ihmiset kaikki!
Tarkoitan eläkeläisiä.
No joo...
Minulla nyt synnyinkodissani oli uskonnollinen koti, parjattu laestadiolainen. Vitsaakin tuli ja näin jälkeenpäin ajateltuna, väliin aiheestakin.
Eipä traumoja ole jättänyt, eikä minun lapseni "vitsaherraa" ole tavanneet. Kunnon kasalaisia moisista on kuitenkin on kasvanut. Tuo viinahan ei meidän perhe-elämään ole kuulunut isommassa määrin koskaan eikä jälkykasvullenikaan ollenkaan. Tuo jouluinen punaviinipullokin jää puolitiehen, loppu saasteeksi viemäriin...
Eihän meilläkään viina.
Jos ibizalla on ollut onnellinen lapsuus, se ei tarkoita sitä että kaikilla olisi ollut samanlainen. Meillä oli paljon lapsia, vanhemmat ihan hirveän uskovaisia jouduin ehkä siitäkin syystä lapsen-likaksi kun oli yksi suu vähemmän ruokittavia.
Tein margariinikastiketta ja ryynimakkaroita lähes joka päivä "työpaikassani" , läskisoosi oli toinen vaihtoehto.
Jos oli ryynimakkaroita, minulle ei kioskaan jjänyt kuin kastiketta ja perunaa. Tämä kuullostaa vitsitltä, omassakin mielessäni. Siitä huolimatta on täyttä totta.
Hyvä kun kirjoitat, vaikkei varmasti sinusta aina hyvältä tuntunutkaan. Täällä on mielenkiintoista kuulla ihmisten erilaisia tarinoita.
Itse olin ainoa lapsi, paljon yksin, kun vanhemmatkin olivat eronneita, ja äidillä oli paljon työtä.
Koskaan en ole kärsinyt yksinäisyydestä.
Sanotaanhan, että kun osaa olla yksin, osaa olla kaksinkin.
Hyvin ollaan mekin kaksistaan viihdytty.
No joo...
Kyllähän meilläkin noita sisaruksia tuli liki molempien käsien sormien verran. No vanhimpina lapsina noita nuorimpia hoitelin mitä kykenin. Kai se oli luonnon laki kun purnaamatta sekin aika meni. Näin jälkeenpäin tuotakin "suvun" kesken" naureskellen muistellaan...
Hyvä noin, sinulla oli älykkäät vanhemmat.
Minullakin oli omasta mielestään älykkäät, heidän ei olisi pitänyt tehdä kuin korkeintaan yksi lapsi, vanhin poika!!!
Kerkesin kirjoittamaan ylemmäs aiheesta.
Uskovainen koti meiläkin oli. Körttimeininki. Ei mitään kiihkoiluja, sellaista enenpi tapauskovaista, tai miten sen ilmaisisi. Kun radiosta tuli jumalanpalvelus sunnuntaina, kakarat oli silloin hiljaa ja jotain rukouksi piti opetella ulkoa. Mutta ei se se ollut ongelma.
Ongelmaksi muodostui lestaatit sitten kouluaikoina. Kiva mennä uskontotunnin jälkeen välitunnille lestaatien pieksettäväksi. Kyllä siinä lapsenusko nopeasti katoaa.
Myöhemmin ollut ongelmia parin muunkin uskonnollisen ääriryhmän kanssa. Uskonto kun tarkoittaa nimensä mukaisesti vain uskomista, ei mitään muuta. Noin tavanomaisten uskovaisten kanssa ei ole ikinä ollut ongelmia. Enkä nyt tarkoita pelkästää luterilaisia kirkkouskiksia, tunnen monia muitakin erilaisiin vakaumukseen kuuluvia ihmisiä, laidasta laitaan. Ne on vaan noi äärilahkot, ylikiihkoiset, ne on hankalia tapauksia. NE ei osaa sopeutua yhteiskuntaan, niitten mielestä koko yhteiskunnan pitäisi sopeutua niihin.
No jaa. Ääriporukoilla kannatus hiipuu, samalla lailla kuin luterilaisilla. Ihan sama kuin politiikassa, kenttä pirstoutuu. Ihmiset individuaalisempi kuin ennen. Lisäksi tietoa saa asioista erittäin helposti. Vaikka nyt netistä. Ennen joku sanoi jossain seuroissa jotakin ja se oli niinkuin laki. Vaan kun ei ollut, joku vaan sanoi jotakin.
Aloitukseen siis liittyen. Ikinä tavannut ilkeämpiä ja kurittomampia kakaroita kuin tapasin kansaloulussa, siis lestaatit. Joku niille kai antaa anteeksi, minä en ikinä.
=DW=
Hyvä kun kirjoitit, i-a***. Minusta sinä olet, palstatuntemuksen perusteella, hyvä esimerkki siitä, että uskonnollinen koti voi olla myös hyvä kasvualusta lapsille.
Huolenpito lähimmäisistä on paras todiste siitä. Sitä sinä olet ymmärtääkseni viljellyt edelleenkin. Samaa voin sanoa omasta vanhemmasta veljestäni, ei hänkään nurissut osastaan, itsestäänselvänä sitä piti.
Eikö uskonnollisen kodin huonoista puolista saisi kirjoittaa?
Aika monet, samaan piiriin kuuluvien lapset saivat vaikeita traumoja. Teini- avioliittoja, päihdeongelmia, keskimääräistä enmmän mielenterveysongelmia...
Mielestäni uskontoa ei saisi pitää esillä ennenkuin lapsi on kypsä erottamaan kaiken pelottavan ja laittamaan ne omaan arvoonsa. Itselläni oli hirveitä pelkotiloja kokousten jälkeen, siellä ei sanoja säästelty, tulikivenkatkun voi melkein haistaa.
Toipumiseeni meni kauan, en ehkä koskaan voi suhtautua uskontoihin neutraalista.
Totta kai saa ja pitääkin kirjoittaa (uskonnollisen kodin huonoista puolista) -------.
Tuntuu vain, että niistä on kirjoitettu tälläkin palstalla niin paljon, että ihan jo tasapuolisuuden vuoksi oli hyvä kuulla muutakin.
Mikä ei tapa se vahvistaa.
Tuo on yksi turhista kliseistä, kuin sekin, että puhdas omatunto on hyvä pielus.
On mitä on. Luin vaan avauksen ja tuo tuli mieleen, mitä joskus muitakin kirjoituksiaan huomannu. "Mä kestän mitä vaan..."
Aina jostain löytyy korsi, joka murtaa kamelin selkärangan.
En tainnut oikein tajuta pointtiasi.
Ei kummempaa pointtia tuntemattomasta alotuksen tekijästä. Vaan mitä kirjoituksiaan silmäilly, vaikuttaa sitkeeltä mimmiltä.
Enkä epäile tarinaa.
Minä tykkään aloittajasta. On sanova, mutta sanoo suoraan, ei vidduile nurkan takaa.
Saa populan mukaansa. Ruokkii ketjua.
Kyllä monilla lapsilla, varsinkin meidän ikäisillä, on ollut perhe*elvetti.
Lapsuudessamme kun ei älytty, että lapsellakin on aivot.
Itsellä olisi siihen liittyen monta tarinaa, muttei jaksa niitä kirjoittaa.
Yksi pahin oli, kun vanhemmat olivat eronneet, ja jollain lailla kieroutunut isä kertoili lapselle kauhutarinoita äidin pahuudesta.
Äidin, joka on minun elämäni suurin sankari. Olihan siinä lapsi aikansa ymmällään.
Iso ihminen minulle toki oli isäkin, jota rakastin, kaikesta huolimatta.
Täysin sontaa kaikki tai kirjoittaja ei käy "täysillä" käykö suomalaiset täysillä?
Niinpä???
Oletko Suomalaine ?
Manut käy täysillä----ei suomalaiset.
miten täysillä,häh
Minä toivon että tästä aloituksesta ei poisteta mitään. Oli niin koskettava, ihan omakohtaisesti.
Missä kulkee suomenlaki tänään, vanhan ruotsalaisen laissa, siis kansa on nolla!
Niin lapsella kun ei ole mahdollisuutta valita omia vanhempiaan, sattuu mitkä sattuu, olipa surullista luettavaa. Onneksi saamme korjata vanhempiemme virheet omien lasten kohdalla.
Oli meilläkin ankara kasvatus, mutta onneksi vanhempamme ei juoneet, isäkin lopetti kun äiti pisti tiukan eteen.
Muna/kana ?
Mua aina ihmetyttänyt alkoholinkäyttämisen demonointi. Tapahtui mitä tahansa, syyksi haetaan aina viina. Joopajoo. Sitä selitetään, että aina juoppo "keksii tekosyyn" juomiselle. Erittäin harvoin puhutaan niistä syistä. Ja alkoholihan siis on päihdyttävä nautintoaine. Siitä pitäisi nauttia, mutta tuntuu, että suomessa sitä käytetään witutukseen.
Ei sen puoleen, meitsikin dokaa just nyt. Kakkosolutta. ei hyvä idea. Ei mene pätkääkään päähän, maistuu pahalle ja vesilasku nousee, kun pitää ravata päntiönään miestenhuoneessa. Dokaan lähinnä tällä hetkellä ajankulukseni. Aineet sattui vaan vähän väärät, ois pitänyt ostaa nelosolutta. Mutta mä usein dokaan just witutukseen ja useasti unilääkkeeksi. Alkoholi suomen yleisin masennuslääke. Enpä nyt tiedä, onko se sen pahempi, kuin jotkut pamit. Samalla lailla ne lääkkeet sekoittaa ihmisen psyykea. Yks vaihtoehto on tietenkin ns. huumeet. Jotka nyt ei ole sen kummempi asia kuin lääkkeet tai viinakaan. Aino ero ehkä se, että jotkut aineet on luokiteltu huumeiksi, jotkut reseptilääkkeiksi.
Mutta kuten aloitin kommentin. En tosiaan tajua sitä, että viina demonisoidaan. Siihen ei suomessa jotenkin osata suhtautua muuten. Jos kulttuuri edes vähän muuttuisi, muuttuisi moni muukin asia. Noilla verotempuilla heiluvat laidasta toiseen. Kaikki kai sen tajuaa, että parempi juoda pullo punkkua lauantaina, verotus vaan heittelee ja aina välillä taloudellisesti järkevämpää ostaa kossua. Ja kun suomessa nimenomaan se, ei täällä oteta lasillista viiniä ruuan kanssa, täällä pitää vähän salaa kipata polttimo sekaisin.
Nojaa. Mä siis juon nyt kakkoskaljaa. Virhe investointi. Ei mene päähän, kucettaa lähinnä. Ois siis pitänyt ostaa nelosta, paremman makuista, ehkä edullisempaakin, menee vähän päähänkin ja säästyy vesilaskuissa, kun ei tarvitse jatkuvasti laukata miestenhuoneessa.
Nämät perheväkivalta jutut jne. liitetään melkein aina alkoholiin, jollain konsteilla. Mutta miten jokin simppeli kemiallinen aine muka aiheuttaa tapauksia? Mun mielestä enenpikin niin, maan kulttuuri kun on, mitä on, alkomahooli ainoastaan on stimulanttina tunteenpurkauksille. Normaalisti ajatellen, asiat pitäisi voida hoitaa rutiininomaisesti. >Täällä tunteet kielletty ja sitten kun kippaa sen kossulekan, tunteet purkautuvat.
Kukkahattutädit rukkaamassa alkoholilakeja taas uusiksi. Ei siitä hyvä seuraa. Alkon myynti ja verotulot laskevat, ihmiset dokaa kuin aina ennenkin. Eivätkä lapset edes voi oppia normaalia alkoholin käyttämistä, koska juominen on joittenkin mielestä syntiä. Miks muuten lestaatit polttaa ketjussa tupakkia ?
=DW=
Joo, sama havaittu, lestat polttaa.
Silti et ikuna saa minua vakuuttumaan, etteivät lapset pelkää juoppoja vanhempiaan.
Onhan ihan eri asia kekkuloida viinapäissään pari kertaa vuodessa, kuin että sitä harrastaa tavan takaa.
Kun saa kohdata vanhempien tappelua, riitaa, ärräpäitä, harhaantuneen lyönnin omaankin päähän, on lapsen vitsit vähissä.
Jos on kyvytön ilmaisemaan itseään selvin päin, tuskin se päissään on yhtään helpompaa.
Viinageenin altistamat eivät koskaan osaa käyttää alkoa normaalisti, iloksi, jos sellaista on.
Känni päähän, ja järki ulos ikkunasta, se on varmasti lapselle onneksi??
Nopeesti.
Meilläei dokattu oikeastaan ollenkaan. Jossain iässä mä pelkäsin, jos joku tuli hiprakassa käymään. Se on jokin ikä. Ja toisekseen, kun ei ollut tottunut alkoholia käyttäviin ihmisiin, ne tuntui kummallisilta.
Täälläpäinkun omanlaisensa tapansa. Vieraat ei tulleet pirttiin viinipullon kanssa. Ne kävi kuitenkin ahkerasti ulkona kucella. Kossupullo oli jossain kuusen juurella. Se asia mystifioitiin ja tosiaan tehtiin epäluonnolliseksi elämään kuulumattomaksi hommaksi. HAH, osapuilleen kaikki tuntemani ihmiset käyttävät alkoholia, kukin tavallaan. Rapajuoppojakin on, mutta paljon just kohtuukäyttäjiä. Sekä näitä amatöörejä, jotka juo ittensä siaksi pari kertaa vuodessa.
No vähän lisää. Aikanaan kun oli häitä, kyllä me käytiin ihastelemassa halkopinoja , toisekseen hautajaisiin mennään joko krapulassa tai jaloviinapullon kanssa. Ja ollut hautajaisia, joiden ohjeistus vainajalta ollut iloitkaa, juokaa, älkää itkekö. Yhdet häät jäi mieleen. Tarjolla oli poolia. Niinno, sitä kävi yks sun toinen terästämässä. Kakaroille oli mehua. Vaan siis. Harvoin nähnyt niin hauskaa näkyä, kun morsiammen lestaatiäiti veti innoissaan poolia ja oli kai ekan kerran eläissään kännissä :DDD
Edelleen sitä mieltä, alkoholi tehty kieltolakihenkeen ja tekopyhästi nautintoaineesta synniksi. Jopa raamatussa kitataan viiniä jatkuvasti. Päissään se kai kirjoitettukin, mutta alunperin alkoholi tosiaan on nautintoaine ja viini ei pilaannu niin nopeasti kuin jokin mehu tai vesi. Ja juottaahan ne kirkossakin alaikäisille väkevää viiniä, kutsuvat sitä "ehtoolliseksi" Ja edelleen munkkiliköörit, luostariviinit jne. Isä Mitro muuten viiniharrastaja.
=DW=
Minusta on yx hailee, mitä aikuiset tykönään tekevät.
Omasta lapsuudestani sanon vain, että viina tekee monelle lapselle helvatan.
Kuka isi tai äiti juo "sivistyneesti", lapsi silti aavistaa, ettei kaikki ole normaalisti.
Monen lapsen lapsuuden viina myrkyttää. Moni lapsi saa olla vanhemmalleen huoltaja, kun oma äiti tai isä ei itse osaa olla.
Isä Mitro saa olla viininharrastaja, onhan siitä ollut juttua. Osaahan moni ainakin sanoa olevansa harrastaja.
Kukin kännätköön halunsa mukaan, mutta jos ei muista välitä, niin lapsistaan.
Ihan kuin vanhemmalta olisi aivot poistuneet, kun kännissä sopeltaa pöljyyksiä.
Lapset ja lemmikkieläimet sitä pelkäävät.
Jättää hankkimatta lapset, jos viina on heitä tärkeämpi ystävä.
Asiassa omituinen puoli.
Suurin osa suomalaisista kai saatettu alkuun enenpi tai vähempi kännissä. Ennen, kun ei ollut ehkäisyä, homma taisi olla pahempaa kuin nykyisin, koska nykyään pitää ajatella uraa ja pitää olla perhesuunnittelu. Muistelen, joskus kuuskytluvulla kaikki avioliitot oli selleen, että muijalla eturessutäynnä. Ns. pakkonainteja. Aiemmin oletettavasti sama meininki.
Alkoholi ja lisääntyminen aina liittyneet yhteen. Ja siinä kai asiaa sotkee uskikset, jotka tuomitsee esiaviollisen seksin ja siis myös alkoholin käyttämisen. Kuten nyt muunkin kaiken kivan. Ei ole tilastoja, oletan, nykyään aika iso kakaroista laitetaan alulle jonkin muun aineen, kuin alkomahoolin kanssa.
Niettä mun mielipide on, enenpi avioliittoja kuitenkin saatu aikaiseksi kaljoissaan, kuin suviseuroilla tupakkia poltellen.
Korostan sitä, nyt tosiaan ajat on eriajat kuin ennen. Monet ei edes voi ajatella lisääntymistä alle neljänkympin, hyvä jos silloinkaan. Ja perhe-elämä aivan eri asia kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten. Ajat muuttuu, ihmisten asenteet näköjään paljon hitaammin.
=DW=
Juups, mutta syntinsähän saa, vaikka pullan ulostuonnin ennen aikojaan tunnustamalla anteeksi.
Minutkin on puljautettu ihan ennen 9 kuukauden rajaa. Ties miksi?
Musta olet mahtavan painotteidun ajamasi asian puolesta.
Minä en sitä aja, koska olen nähnyt lestan hyvät kasvotkin.
Mainiten.
Ihmiset yksilöitä. Siis pitäisi olla. Tunnen minä paljon lestaateja, kuten muitakin ihmisiä. Lestaateja kai kolme/neljää sorttia. Monta ihan asiallista tunnen, mutta hitti, aivan liikaa niitä keljuja. Ja täälläpäin on lähinnä vanhoillisia.
Siis tosta yksilöllisyydestä. Just uskonto, politiikka, sellaiset asiat, pyrkivät tekiemään ihmisistä massasieluja. Siis yksilöllisyys ikäänkuin kielletään. Jasitten on ulvova susilauma kasassa. Hierarkista touhua, yksilön asiat on vain yhteisön asioita. Sotii kenen tahansa oikeustajua vastaan.
Mutta mulla tosiaan erittäin ikäviä ja traumaattisia kokemuksia kiihkouskovaisista. Maltillisempiakin on, en tosin hirveän montaa oppinut paremmin tuntemaan, mutta niitten muutaman kanssakyllä aina pärjännyt. Korvan takana tosin aina pieni kuiskinta, että toi voi olla desantti tai tiedustelija. Just ihan muutama päivä sitten paljastui, että naapurin vanhaemäntä on jonkin sortin lestaati. Ihan kiva ihminen, mutta alkoi tuntumaan salakavalalta. Mä nimittäin tuntenut pimatsun koko ikäni ja nyt vasta tuokin selvisi. Se kai jo dementoitumassa, haukkui meitsin pakanaksi, kun olin jostain asiasta erimieltä :DDDD
Mä mikään pakana ole, olen uskonnoton. Yleensä sanon, että mulla oma vakaumukseni. Tää on laaja-asia, ei kiinnosta kai monia. Mutta mua kiinnostaa. just toi massasuggestio, millä ihmiset saadaan hallintaan ja niitä pyritään johtamaan. Mä muuten olin joskus yhteydessä uskontojen uhreihin. Mitäpä ne, ne enenpi keskittyneet lahkoista häipyneiden auttamiseen, kuin jonkin lahkon kiusaamaksi joutuneen uskonnottoman auttamiseen.
Noin lapsien kasvattamiseen liittyen. Periaatteessa suurperheissä asioitten pitäisi olla reilassa, vanhemmat lapset kaitsee nuorempia. Mitä jonkin verran katellut, asia ei toimi käytännössä. Hirveitä ristiriitoja ja just vanhemmilla itellään ei ole aikaa katella lapsiensa perään. Ja kun sulkeutuneet piirit, se tietenkin vaikuttaa asiaan erittäin paljon.
Noit alkaa olemaan mennyttä aikaa. Ei tuollaisilla systeemeillä enää nykyaikana pärjää. Tarkoitan, elämässä. Jankutan edelleen pirstaloitumisesta. Joku Hikiän uskonlahkojengi on pisara meressä. Ite asiassa pieni porukka koko kunnassa. Mutta siitä tulee suurimmat sosiaalimenot. Ja kun kunnan rahat menee sosiaalitoimeen, muuhun sitä ei sitten oikein riitäkkään. elinkeinoelämä kehittymätöntä, kouluja lakkautellaan ja laajennellaan keskuskouluja. Bussit ei kulje, palvelut pienenee muutenkin kokoajan. Aikanaan oli paljon kauppoja, kirjakauppa, apteekki muutama pankki. Nyt tosiasia, pari hikistä kauppaa, yks pankki, eipä paljon muuta. Kunnan väkiluku kaksinkertaistunut, palvelut puolittuneet. Vaikuttaa siihen muutkin asiat, mutta mun mielestä just tää uskonnollisen yhteisön elättäminen on kuivattanut paikan, muutamaissa kymmenissä vuosissa.
Mä olen näitä asioita pyöritellyt mielessä vuosikymmenet. Siksi vaahtoan näin paljon. Sortsi.
=DW=
Pirre*
Niin, en nyt puhunut kasvatuksesta vaan mielivallasta ja seksualisista hyväksikäytöstä tai häirinnästä.
Omia tyttäriäni vahdin kuulemma liikaa ettei nille käy samoin. Olin ylihuolehtivainen eräitten tulkintojen mukaan.
Isäs ei juonut mutta kuitenkin joi....???
HJpi, kunnes äiti laittoi valitsemaan, joko ryyppääminen tai perhe, äitimme oli valmis muuttamaan meidän kanssa pois, olin silloin n.7 vuotias.
Isä valitsi perheensä. Niin, kasvatit lapsiasi kokemasi pohjalta, tai sojelit heitä.
Nyt sain tämän läpyskäläppärin taas toimimaan, josko kirotusvihreet vähenisi.
Niinkuin yritin tuolla aiemmin sanoa, isämme oli kova poika rilluttelemaan, pentutautinen kai, mutta äitini tosiaan laittoi topin touhulle kun oli vajaat seitsemän ikäinen, eli se selittää joiko ei juonut - kyssärisi.
Ja, omien ikävien kokemustesi pohjalta osasit pitää kähmivät ukot tyttöistäsi erossa, tai ymmärsinkö oikein että vahdit heitä...tarkoitin ed.mainittua kun puhuin kasvatuksesta.
Siinä vaiheessa kun juostiin ikkunan kautta ulos juopunutta ja riehuvaa isää, ei mitkään alkon demonisoinnit tullu mieleen, oli vain kauhuinen pelko.
Osasitpa tehdä sydäntä raastavan aloituksen.
Mikä ja kuka kumma on, ettei plussa saa olla olemassa tässä??
Onko niin, että liiat plussat eivät mahdu ylläpidon pirtaan?
Monta hyväntahtoista plussaa olisin laittanut aloittajalle, mutta joku jaska poistaa ne.
Mnaah.
Ihmiset tajunneet ton fanituksen väärin. Kyse ei ole miinustella tai plussailla aloituksen tehnyttä virtuaalipersoonaa, tarkoitus fanittaa kiinnostavaa aloitusta/kommenttia.
Meitsihän ei tule pätkääkään niittimiinan kanssa toimeen, mutta on sillä välillä kiintoisa näkökohtia ja hyvä aloituksiakin. Silloin kun se ei ole pahalla narinatuulella, eikä parvekkeen ovi vuoda liikaa :DDD
=DW=
Tuota noin, syyllinen olen varmaan minä. Olen huomannut jos ajoissa poistaa jomman kumman merkin, niin siihen ei voi lisätä uusia.
Kiitos kuitenkin näkymättömästä plussasta. :)
Nittaminax voin sanoa että ymmärrän sinua koska minäkin olen uhri.
Nuo jotka ovat eläneet turvallisen lapsuuden eivät varmasti tiedä millaista on elää
pelossa ja tuntea syyllisyyttä.
Olen raiskauksen uhri mistä en koskaan uskaltanut puhua kenellekään. Otti muutaman vuosikymmenen ennenkuin kerroin miehelleni ja yhdelle ystävälleni, koska kannoin suurta syyllisyyttä tapauksesta.
Isäni oli humalassa väkivaltainen ja me lapset äidin kanssa juoksimme karkuun hänen tappouhkauksiaan. Kun sain kuulla isäni olleen vankilassa väkivallan takia ennen syntymääni pelko asui pysyvästi minussa. Vieläkin joudun paniikkiin vaaratilateissa ja samanlainen tuska lamauttaa kuin silloin lapsena ja nuorena.
Juuri tuon syyllisyyden takia kaikki eivät uskalla kertoa kokemuksistaan vaikka he ovat nimenomaan UHREJA. Hyvä sinun tapauksessa on ainakin se että olet voinut puhua asiasta jonkun kanssa ja varsinkin miehesi. Toivottavasti hän oli ymmärtäväinen kuultuaan tarinasi eikä syyllistänyt ja uskon että olikin.
Kaikenmaailman itsetehtyjä runoilijoita palsta päällään kantaa, mutta sinä särjit sydämeni, sinä teit sen.
Kiitos.
Kuka tämä h oiken on, aloittaja aloitti ihan kivalla jutulla, heti tuli riitaa
Hups..ei ollut tarkoitus kenenkään sydäntä sarkeä. *parsii sydäntä kokoon*
"Omasta lapsuudestani sanon vain, että viina tekee monelle lapselle helvatan.
Kuka isi tai äiti juo "sivistyneesti", lapsi silti aavistaa, ettei kaikki ole normaalisti.
Monen lapsen lapsuuden viina myrkyttää. Moni lapsi saa olla vanhemmalleen huoltaja, kun oma äiti tai isä ei itse osaa olla.
Isä Mitro saa olla viininharrastaja, onhan siitä ollut juttua. Osaahan moni ainakin sanoa olevansa harrastaja.
Kukin kännätköön halunsa mukaan, mutta jos ei muista välitä, niin lapsistaan.
Ihan kuin vanhemmalta olisi aivot poistuneet, kun kännissä sopeltaa pöljyyksiä.
Lapset ja lemmikkieläimet sitä pelkäävät.
Jättää hankkimatta lapset, jos viina on heitä tärkeämpi ystävä."
On tärkeätä sanoa totuus niin kuin se on.
Totuus.
Aika tyypillinen tekniikka, aletaan väittämään jotain ja julistetaan se sitten totuudeksi.
Just toi demonisoiminen, siis yleistetään että kaikki jotka ottaa bissen tai pari, riuhuis kännissä hakkaisivat naiset ja lapset, lisäksi raiskaisivat karjan, tuo on just sitä epätervettä alkoholivalistusta. Ei ihme, että suomessa ei voida suhtautua nautintoaineisiin normaalisti.
Miks muuten jotkut piirit kittaa ämpäritolkulla kahvia koko ajan ja ovat kofeiinipölyissään aamusta iltaan? Siihen jatkuva nikotiinimyrkytys päälle. Ei se ihan järkevältä sekään kuulosta. Sitäpaitsi, pirun kalliita harrastuksia molemmat. Jotkut ajaa päivittäin pari kertaa esson paariin kahville, siihen päälle tupakkiaski ja iltalehti. Polttoainekuluineen niiin stanan kallis harrastus, että harvalla varaa sellaiseen. Suurin osa esson kahvittelijoista loispummieläkeläisiä, se on niitten "harrastus". Ei mulla ole ikinä ollut varaa noin kalliisiin harrastuksiin, se maksaa nimittäin vuositasolla aivan älyttömästi.
Ja tuo viimeinen virke on täysin totta, revi siitä :D
=DW=
Kyllä täälläkin voi totuutta puhua, olisi hyvä jos sitä kunnioitettaisiin, pieni kujeilu on paikallaan, viksu sen huomaa, mutta törkeyksille ei pidä antaa arvoa
Sinun periaatteesi tuntuu olevan viedä asia asiattomuuteen.
Et lestoja saa helvattiin, etkä hävitä loispummieläkeläisiä, vaikka kuinka rumasti heistä puhut.
Mitä pelkäät, pummiutumistako?
Mikään rahalla saatava ei ole kallista.
Tulin palstalla käväsemään ja luin aloituksesi (vastauksia en ole lukenut).
Käänsit Nitta mun sydämen nurin. Ei tämmöseen aloitukseen löydä sanoja, joilla voisi jotenkin kertoa, miten pahoillaan on puolestasi.
Tuli itku silmään, kun kirjoitustasi luin.
Olet rohkea, kun kerroit näin vaikeista asioista täällä, kun ei koskaan tiedä, millä tavalla jotkut palstalaiset kommentoivat (vähätellen, ivaillen tms.) vaikeisiinkin asioihin.
Nuo lapsuusajan pahat kokemukset ovat onneksi kohdallasi takanapäin. Eivät varmasti unohdu koskaan, mutta olet elämän polkua mennyt eteenpäin ja vaikutat rohkealta, päättäväiseltä ja voimakkaalta ihmiseltä. Olet varmaankin ollut samanlainen myös nuorena ja selvinnyt noista todella pahoista kokemuksista oman järkevän ajattelusi kautta.
Koskettavan aloituksen teit. Kiitän itkusilmin.
Asiallisia vastauksia on tullut kiitettävästi, mitä nyt paria lukuunottamatta.
Juu, eivät unohdu koskaan, kun aina näkee tai kuulee telkkarista tai pihalla toisten tekemisiä.
*tarjoo paketillisen Nessua* :)
Tekee mieli sanoa tähän jotain voimantavaa ja kaunista, mutten keksi mitään. Joten hyppään eteenpäin.
Kerroit tarinaasi vähäeleisesti, et kaunistellut, mutta et myöskään kertonut kaikki ne karmaisevat yksityiskohdat jotka tekee tuollaisen tarinan sen mikä sen on täytyny olla, ahdistavan hirveä kokemus.
Minusta se, että kertoo asiat avoimesti, on osaa parantumista. Olen tehnyt täällä sen saman, ja tuntenut sen. Silloin vasta on vapaa pääsemään kokonaan irti. Se ettei pysty avautumaan, on osittain pelkoa tulla tuomituksi, koska häpeä on vahvasti mukana kaikissa lapsuuden ja nuoruuden huonoissa kohteluissa. Lapsi ja nuori kun aina ottaa vastaan kaiken minkä aikuiset tuovat, pahemmin kyselemättä. Siitä jää nuo itsesyytökset. Kun pelkää avautumista, pelkää kohtaavansa sen, mistä on itseään syyttänyt kaikki vuodet.
Vähäksi aikaa tulee tyhjä olo, mutta se menee ajan kanssa. Kun avautuu, jättää samalla uhrin roolin. Niin olen itse kokenut. Silloin kun en halunnut asiasta puhua, halusin pitää kiinni siitä roolista myös, sääliä itseäni ihan rauhassa. En tiedä, ehkä se on osaa parantumisketjua, tai ehkä kaikille ei tule se vaihe. Joka tapauksessa, helpompaa on kulkea ilman sitä uhrinkaapua.
Itteäni on jäänyt kalvamaan se, kuinka helposti jonkun itsekäs käytös saattaa horjuuttaa jos ei kokonaisen niin ainakin puolikkaan elämän. Jää lukkoja joita ei ehkä yhden elämän aikana saa auki. Millä oikeudella ne tehdään, kun toista elämää ei tule.
Pitää vielä sen verran jatkaa, että ei mitään pahaa ettei olisi jotain hyvääkin. Vahvistaahan ne kokemukset, kun huomaa että pysyy kaikesta huolimatta hengissä, kukaan ei niin vaan nujerra. Ei palstakörmyyttäjät ainakaan ;) Tulee jonkinlainen henkinen erakko, ei tarvi muita. Minusta se on hyvä asia, ja helpottaa elämää.
"hmpf"
Hienosti kirjoitettu.
Auta armas aadolfsson, hyvin sanoit.
"palstakörmyyttäjät"
Annan Nobelin kirjallisuuspalkinnon ja kymmenen papukaijanmerkkiä. Ole hyvä!
Kiitos vastauksestasi ja olen vasta nyt matkani alussa parantumisessa tai ainakin anteeksiannoissa. Voinko antaa anteeksi vanhemmilleni jotka elämäni pilasivat...ehkä joskus. On tämä asia mulle kuitenkin vielä vaikeaa.
Anna anteeksi, sillä vapautat itsesikin.
Katkeruus sitoo, pilaa ihmisen.
Vanhemmat olivat vanhempia, tietämättömämpiä.
Ole sinä avarakatseisempi.
Anna anteeksi, silloin saat itsekin enemmän tilaa hengittää.
Mä en osta tuota anteeksiannon voimaa. Ellei jollain ole omia kokemuksia asiasta lyödä pöytään jotta voisin sen ymmärtää ja sisäistää, sanoisin että hevonpaskaa :))) ja sen sanon "pnel" kaikella ystävällisyydellä ja hymiömausteilla, en haistaa riitaa enkä halua sulle mitään pahaa.
Tuosta anteeksiannosta on tullut ikään kuin yleinen hokema. Muttei ihminen joka ei anna anteeksi muutu katkeraksi. Ei se mene niin. Kun jotain isoa ja peruuttamatonta tapahtuu ihmisen elämässä, hän syyttää ensin itseään. Siksi on tärkeintä myös antaa itselleen anteeksi, se pelastaa. Joten ei minunkaan anteeksiannot pelasta ketään toista, hän joutuu itse pyytämään itseltään anteeksi myös. Se on hänelle se pelastava tekijä.
Jos annat kaiken vääryyden anteeksi, onko se sama asia kuin sanoisi että hyväksyy sen?
Minusta riittää että ymmärrän että kaikki ihmiset tekevät virheitä, jotta pääsee siitä tunteesta että toinen on tahallaan tehnyt pahaa, koska muuten maailma muuttuu pahaksi paikaksi.
Mitä himskattia minua olisi auttanut olla ikikatkera isälleni, joka oli usein täysi jaska.
Mitä minua olisi autuuttanut olla hänelle ainakatkera?
Mitä ihmistä auttaa ja hyvyyttää olla loukkaantunut, pikkukitkerä, jos kaikki ei ole mennyt itsensä tekemien nuottien mukaan?
"Minusta riittää että ymmärrän että kaikki ihmiset tekevät virheitä, jotta pääsee siitä tunteesta että toinen on tahallaan tehnyt pahaa, koska muuten maailma muuttuu pahaksi paikaksi. "
Tuossahan jo sinäkin anteeksi annat.
Kuka meistä ihmisistä on toistaan korkeampi, ei kukaan.
Kuka huiputtaa muita, kuin itseään?
Minusta maailma on kaunis, jokaisessa ihmisessä on hyvää.
Tuotas noin. Mitä se minua auttaa jos vaikka heille tai muille antaisin anteeksi, hehän ovat kuolleita. Asioista olisi pitänyt puhua silloin aikoinaan ku elivät.
Minun olo anteeksiannolla helpotu yhtään.
Mitä sinä tiedät omien vanhempiesi lapsuudesta ja nuoruudesta? Ehkä syy heidän käyttäytymiseesnsä löytyy taas heidän vanhemmistaan ja heidän saamastaan kasvatuksesta ja sitä rataa taaksepäin... Tuskin heilläkään oli hyvä olo, koska joivat ja riitelivät.
Ja mitä vastauksesi kuuluu minun vastaukseeni ja anteeksi antoon. Toisekseen miksi he siirsivät pahanolonsa minuun? Tai joku "naapurin setä" joka katsoi oikeudekseen käyttäytyä minua kohtaan niinkuin käyttäytyi.
Ja se jos heidän lapsuudessaan on tapahtunut jotain niin ei kuulu minulle, olisivat hoitaneet asiansa omien vanhempiensa kanssa.
Ihan kuin yrittäisit tehdä minusta syyllisen tapahtuneisiin asioihin vaikka olen syytön.
Miksi silti kannattaa jäädä olleeseen ja menneeseen?
Ei siitä muuta saa, kuin pahan olon itseensä.
Aina itse kantaa itseään korkeammalle, kun ymmärtää toisen heikkouden.
Itse ymmärrän oman isäni ku*ipäisyyden, koska hän oli koko lapsuutensa sairastanut, ja oli äitinsä lellilapsi.
Äiti, joka maksoi poikarukkansa sakotkin.
Olet oikeassa nittamix, minua vanhemmat syyllistivät, kai yrittivät saada oikeutusta erittäin halpamaiselle ja tahallisen ilkeälle käytökselleen.Täälläkin on sellaista henkeä että uhri onkin syyllinen. Uskonto oli voimakkaasti mukana lapsuudenkodissani, vanhempani väittivät että minussa on riivaajia. Pelotti hirveästi öisin, pelkäsin mitä ne riivaajat minulle tekee.
Ei kaikkea voi, eikä tarvitse antaa anteeksi. En ole enää katkera, anteeksi en ole antanut.
Nitta...:
"Ja se jos heidän lapsuudessaan on tapahtunut jotain niin ei kuulu minulle, olisivat hoitaneet asiansa omien vanhempiensa kanssa."
Noinhan tietysti voisi sanoa sinustakin, jos haluaa olla tyly. Tiedät varmaan, minkä verran helppo on selvittää asiansa vanhempiensa kanssa?
En minä sinua mitenkään syyllistä, mutta kun ajattelee miten paljon vettä on virrannut sillan alta noitten tapahtumien jälkeen... Sinullahan on ollut vuosikymmenet aikaa työstää lapsuudessa kärsityt traumat, enemmän aikaa kuin vanhemmillasi on ollut siihen aikaan kun olit lapsi. Sinun täytyy olla väkisin paljon vanhempi kuin mitä vanhempasi olivat sinun lapsena ollessasi, muuten et olisi tällä palstalla.
Miksi käpertyä vaivaamaan itseään itsesäälillä vuosikymmeniksi, kun kuitenkin olet ollut vapaa muotoilemaan omaa elämääsi jo näinkin kauan?
Ei kai kenenkään "kannata" jäädä menneeseen, pnel. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tässä elämänvaiheessa monet asiat, joita ei ole ehtinyt/jaksanut/osannut käsitellä aikaisemmin, tulevat pintaan nyt.
Minusta se on kuin elämän antama uusi mahdollisuus - nähdä kokemansa aikuisen ymmärryksen valossa. Anteeksiannosta en osaa sanoa mitään, vaikka tunnen tuon idean "annan itselleni anteeksi". Sanovat sen toimivan.
Puoliso väittää, että olen pitkävihainen, en anna anteeksi. Itse olen sitä mieltä, että voin antaa anteeksi, mutta en unohda..)) Ymmärtää yritän.
Niinhän olen kuullut, että ihminen alkaa vanhana elämään lapsuuttaan uudelleen. Kai se tulee eteen meillä kaikilla.
Isäni sai vanhana haukkumiset eräältä entiseltä naapuriltaan vanhustentalolla, kun oli lapsena katkaissut vahingossa niitten isän lapionvarren. 80 vuotta vanha juttu, mutta alkoi jotain kaivelemaan vielä. Sitä mukaa kun lähimuisti heikkenee, niin tulee mieleen lapsuusaika. Saa nähdä, mitä kaikkea sitä alkaa vielä itsekin muistamaan sellaista, mikä on nyt autuaasti hautautunut alitajuntaan.
pnel
Olen useinkin tuumaantaipuvainen luonne mut nyt teki mieli purkaa sisimpääni.
Olen aina ollut siinä uskossa et jotkut on syntymästään pahoja ,ne vaan on k.päitä.
Itseäni on rassannut kovasti se pien tukehduttamalla tapettu tyttö ja ne kaks ilkiötä jotka sen teki.
En parhaalla tahdollanikaan näe heissä hyvää.
Näissä tapauksissa yritän työntää syrjään nää ihmiset ja niitten teot mut en unohra ja varon .
Heh, "muisti ja muistot" - uskaltaisikohan tuon tiedon varassa povata itselleen seesteistä vanhuutta ? Kun on koko ikänsä vatvonut ja märehtinyt asioita - ennen ja jälkeen tapahtumisen..))
Mutta ihan vakavasti: joku kirjaviisas esitti dementian synnystä sellaisen teorian, että jos ihmisellä on vanhuudessa paljon käsittelemättömiä asioita ja kun hänellä ei ehkä enää ole voimia niiden käsitelyyn, ne voivat johtaa eräänlaiseen mielen kaaokseen, muistojen sumaan, josta ei enää saa minkäänlaista tolkkua.
Tiedä häntä...Kai meistä jokainen kehittää jo lapsena oman selviytymisstrategiansa ja pysyy siinä niin kauan kuin on tarpeen.
Nyt on pakko sanoa, etten ole tuollaista kuullutkaan.
Suomessa vai missä?
Yleensä luen iltapäivälehtien otsikot päivittäin, mutta tuollaista en ole nähnytkään.
Onpa järkyttävä asia.
Yritin etsiä tietoa netistä, vaan en löytänyt.
pnel
lueppa tästä tiivistelmä
http://fi.wikipedia.org/wiki/8-vuotiaan_Eerikan_surma
Siinä saa pnel sitten lisää sitä naurunaihetta...
Tokihan tuon uutisen muistan, ja kauhistuen olen miettinyt, eikä aukene ollenkaan.
Sain jostain käsityksen, että on kolmivuotiaasta kyse.
Surrut olen, kuinka yksin tyttörukka on maailmassa kokenut olevansa.
Ei voi kuin hirvistellä.
Sosiaalitoimen sanotaan kyttäävän, eipä ollut paikalla kun olisi tarvittu.
Eikö sinusta Nittaminaxilla ole vähän syytäkin olla tyly? Mieti omalta kohdaltasi mitä hän on joutunut kohtaamaan ihmisiltä joiden piti suojella ja pitää huolta pienestä lapsestaan..
Eikä nämä jutut käy kädenkäänteessä. Se todellakin kestää minimissään puoli elämää päästä lapsuutraumojen yli, joillekin ei riitä edes yksi elämä. Eikä näitä juttuja työstä koko ajan, vaan vaiheittain.
Ei nämä vaiheet mene itsesääliin käpertyen. On siinä jossain vaiheessa sitäkin, mutta enimmäkseen on pelkotiloja, vihaa, surua, ja häpeä, häpeä, häpeä. Ja on myös vaiheita kun ei jaksa käsitellä koko touhua, vaan keskittyy elämiseen. Mutta kuten kaikkien juttujen kanssa, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, ja taas mennään kohti uutta vaihetta.
Luin jopa ketjun läpi, eikä minulle tullut sellaista kuvaa että Nitta erityisesti edes kieriskelisi itsesäälissä?
Pnel, rinnastat anteeksiannon katkeruuteen. Mulle tuli sellainen fiilis sun jutusta, että jos ihminen ei anna anteeksi, hän on katkera. Minusta taas se ei ole näin. En minä koe olevani katkera. Saatan olla vihainen ja surullinen asiasta, mutta toisaalta olen myös niin itseriittoisa että olen suht kiitollinen siitä minkälaiseksi se on mut kasvattanut.
Se että ymmärtää toisten vajaavaisuutta, ei tarkoita että antaisi anteeksi. Se auttaa vaan tajuamaan ettei toinen ollut tietoisesti paha. Mutta jos mun satuttajani tulee eteeni pyytämään minulta anteeksi, niin en ikimaailmassa anna. Eikä se auttaisi häntä kuitenkaan. Hänen pitää joka tapauksessa antaa sen itselleen anteeksi, mikä voi olla isompi kompastuskivi kuin pyytää sitä toiselta.
En ole sen korkeammalla kuin kukaan muu, samalla viivalla ollaan kaikki. Mutta joku raja nöyryydelläkin on.
Niin, sitä kun ei ihminen pysty valikoimaan vanhempiaan. Hänen vanhempansa nyt olivat kykenemättömiä ottamaan huolen lapsestaan, syystä tai toisesta. Mitä heidän menneisyydessään on ollut mikä sen sai aikaan, sitähän emme tiedä. Ehkä hän oli alunperinkin eitoivottu ja niihin aikoihin avioton lapsi oli häpeä. Ehkä hänen äitinsä tunsi itsensä pakoitetuksi naimisiin ukonkutaleen kanssa ja vieritti siitä syyn lapsensa niskoille. Mistäs me tiedetään. Silloinhan ei ollut tätä nykyistä aborttilakia.
Mielestäni Niitta saisi olla hyvillään, että on saanut kuitenkin elää. Nykyisin eitoivotut tapetaan armotta sikiöasteella.
Hienosti nähty ja ilmaistu, hmpf, tämä ihmiselämän kulku...
Kirjoitat viisaasti humpf
"hmpf"
Vastaustasi olet varmaankin ajatellut tarkasti ja sitten vasta alkanut naputtamaan kirjaimia. Hyvä mielipide (taas).
Ihan sivuhuomautuksena täs ohimennen sanoskelen, että sut voisin mun naamaa vastapäätä tällätä ja alkaa keskustelemaan mistä tahansa asiasta. Keskustelu varmaan onnistuis maanmainiosti, aaltopituus kun oletettavasti on samalla pituudella.
Pnel.
Kun se tuo ihmismieli ei ole kuin valokatkaisia, että enpä nyt muista mitä joskus tapahtu jos näpsäytän valot pois.
Kuolleitten henkilöitten kanssa on vähän vaikea keskustella enkä ole itsesäälissä rypenyt koskaan, tietääkseni.
Olisinko voinut mutsin kanssa jutella näistä asioista joka eli sentään pikkusen kauemmin kuin isäni, niin tuskin.
Eukko joka sai raivareita pienemmistäkin asioista, levitti valheellisia tietoja, löi luuria korvaan ja jonka päätä ei käännetty millään vaikka olisi ollut kuinka faktaa laittaa pöytään.
Ehei sellaisen ihmisen kanssa keskustella rakentavasti.
Silti olet sitä mieltä, että äitisi olisi pitänyt selvitellä traumansa omien vanhempiensa kanssa. Ehkä se oli hänelle yhtä vaikeaa kuin sinullekin.
Jotain hänelle on täytynyt tapahtua, mikä teki hänestä sellaisen kuin oli. Tuskin vanhempasi perusluonteeltaan olivat pahoja. Muutenhan sinulla olisi tosi huonot perimät.
No en ole juttelemassa täällä heidän mahdollisista traumoista tai onko niihin olleet syynä heidän vanhempansa. Eikä tarkoituksena ole jutella onko minullakaan mitään traumoja syntynyt heidän toimestaan.
Kummallista vääntöä taas.
Mistäköhän sitten oli tarkoitus puhua? Vanhempasi nyt olivat niinkuin olivat, syystä tai toisesta, eikä heitä pysty enää muuksi muuttamaan. Jos sinulle ei mitään traumoja tullut, niin miksi vatvoa koko asiaa? Sittenhän kaikki on hyvin.
No voi mähkyrä, jos et ymmärtänyt pointtia, niin mä sille mitään voi.
Kyllä minä ymmärsin. Haluat myötätuntoa siitä, että sinulla oli niin kurjat vanhemmat, jotka tekivät elämäsi helvetiksi. Tottakai me tunnetaankin. Heitä ei voi enää muuksi muuttaa, mutta meidän pitäsi olla silmät avoinna näkemään nyt lapsina oleviin kohdistuvat vääryydet, eikä vain kateellisena nähdä ne, joita vanhemmat hellivät ja ajatella, että miksei minun vanhempani hellineet minua.
"Nittaminax8.9.2013 10:090 SULJE
Joskus vaan tuntee hirveää surua, varsinkin kun näkee kuinka nykyjään vanhemmat leikkivät ja hellivät lapsiaan. Sitä vain ajattelee että miksi ei mulla ollut tuollaisia vanhempia."
Myös nykyään tapahtuu lapsille pahoja, kun vain oppisimme sen näkemään ajoissa.
Ei kaikilla lapsilla ole hyvin, ei silloinkaan vaikka se ulospäin siltä näyttää.
No voi mähkyrä, jos et ymmärtänyt pointtia, niin mä sille mitään voi.
Minusta on tosi ihanaa että on ihmisiä kuten sinä, joille löytyy empatiaa myös heille jotka ovat tehneet väärin. Hekin tarvitsevat tukea, eikä kukaan parane siitä että pelkästään tuomitsee ja kääntää selän.
Mutta jos vaaka kallistuu niin, että uhrin pitää ymmärtää ja tukea satuttajaansa, niin painopiste on ihan pielessä. Minusta Nitan ei tarvi olla vanhempien suhteen hyvillään. Jos kokemus on tuonut hänelle jotain henkisiä bonuksia, (kuten koen itseni suhteen) niin pitää ehkä lähinnä olla kiitollinen siitä että pystynyt kasvamaan.
Et sä raiskaajallekaan sanoisi että kiva kun valitsit mut, ja kiitos kun jätit mut henkiin :) Saattaa kuulostaa nälvimiseltä tuo, mutta se ei ollut tarkoitus. Halusin vaan tuoda sulle mittasuhteet uhrin näkökannalta.
Kiitos teille kolmelle, teidän kannatukset merkitsee tosi paljon. Ja Heikunkeikun, en ole varmaan koskaan saanut noin kauniin palautteen.
Ei ole. Ja vaikka joku kuvittelisi, että on, se ei ole sittenkään.
Kaikki kuviteltu unohdus jää jonnekin aivonystyröihin.
Siellä se on ja pysyy.
Kuka täällä osaa hetkessä kirjoitettuja aivoituksiaan myöhemmin analysoida, kun tuskin niitä itse tajuaa sanoessaankaan. En minä ainakaan.
Eräälle toiselle palstaajalle. En ole niin vankka sielu.
Saapas nähdä, montako kymmentä kertaa pitää lähetystä yrittää, kun rattaan pyörä pyörii, pyörii vain.
.
Hyväksikäyttö
Näin sivautan viikatteella kaikki tunkeilijat alas, kas näin,
jo lähtevät aidanraosta tuijottajat.
Sulkekaa portit, pois uteliaat, eivät saa tulla ystäviksi pukeutuneena,
uusivat tekonsa ellen pysäytä heitä.
Näin sivautan tantereen tasaiseksi, sulkeudun sisälle, vedän verhon ikkunaan,
eivät enää tuijota, eivät janoa minua.
Jos annan anteeksi olenko varma, että se auttaa. Ei, en ole, viha ja sivallus lopettaa raaát himonne.
Mandi
Ziisus sentään, tuossapa kaikille mietittävää. Siis äh..tarkoitan et hyvä rynö. :)
Olen kirjoittanut runon syksyllä 2006. Vedin tuttavani miesystävän oikeuteen kun hän yritti raiskata minut juhlien jälkeen. Tappellessamme mieheltä murtui kylkiluu kun pistin häneen vauhtia alas jyrkkiä portaita.
Vihan koin voimakkaana.
Voin kuvitella jos nuori kokee jotain vastaavaa. Hän saattaa sulkeutua eikä löydä ulospääsytietä häpeän tunteen seasta. Häntä on syvästi loukattu hänen kehonsa on häpäisty.
Itse koin tämänkin kuuskymppisenä ja tiesin oikeuteni, joita käytin. Tapaus vei minut vapaaehtoistyöhön auttamaan seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.
"kulta-kurkkuni"
Enpä ole kovinkaan hyvä alan asiantuntija, joten jääkööt nyt tuo runokin analysoimatta, tällä kertaa.
Vahingossa vilkaisin, ei olisi pitänyt :)
Mutta se asia, vuosien varrella on sattunut silmiini useakin artikkeli missä naiset, tuskaakin tuntien, miettivät miten päästä neitsyydestään eroon.
Ja toisissa artikkeleissa sitten kertovat että ei olisi pitänyt alkaa vihjailla, hameellakaan.
Vain harvoin on saanut lukea tapahtuman autuudesta ja onnesta.
Olen ollut osa-syyllisenä, tietääkseni kaksi kertaa.
Kummallakaan kerralla ei ole tarvinut antaa Kyllikille nyrkkiä.
Toisella kerralla opetin Kyllikille nyrkin-käyttöä.
Näytti siltä että molemmilla kerroilla olisi naiselle ollut tarvetta päivä-kirjaansa.
Ainakin minut unohtivat heti, ilmeistään päätellen.
Joten varmaan olisi syntynyt tekstiä, joka olisi alkanut sanalla Vihdoinkin!
...kalvo, ei siis HUNKSZ.
Näköjään tuo päivä-kirja-traditio jatkuu vanhuuden päiviinkin asti.
Tämä siis lohtuna kaikille traumaattisille.
H.
Ei minulla ole traumoja ne on hoidettu pois oikeuden päätöksellä, paha sai palkkansa ja minä korvaukset. Päätös jos mikä nosti rintani rottingille. Sain iskeä koston (kuvainnollisen) nyrkin päin aliarvioijani naamaan.
"Niitty-Kirvinen"
Eikös nämä viime-aikaiset aloitukset ole tarumaattisia täynnänsä?
Kaikki tökkivät tikulla silmäänsä.
Vai onko kaikilla vain yksi ja sama aloittaja(huumoria)
Tyyli-lyyli...
Vaikka kohdistinkin kommenttini sinulle, yhdelle lemmikeistäni, niin se oli kirjoitettu satiirina näille kaikille tarkoitus-hakuisille vanhuus-valituksille.
Fiksummat aloitukset, eivät läheskään kaikki minun, kun ovat niin vaikeita ja vaativia :)
Me Naisista ja Annoista saa paljon helpommalla kirjoitettavaa.
Ja kai nyt jokunen vielä ompeleekin, jotkut posket punaisina.
H.
Tilasin kesällä puhelinmyyjältä aamutohkeissani Me Naiset-lehden puoleksi vuodeksi.
Lehdessä on tarinoita julkkiksista ja heidän kovista elämän kokemuksistaan.
Otsikot hipovat täydellistä elämän hallintaa suurien vastoinkäyntien jälkeen.
Näillä mennään ; )
"Aamuinen Valko-poskeni"
"Missä siis vanhuuden ilo ja riemu?
Miksi vaiva ja vastus aina.
Miksi joillakin aamu nousee,
kuin vanha jalka vaivainen.
Onhan elämä vain laina, vaikka yksin-kertainen,
Nouse sielu, nosta polves,
Aamu aina sarastaa"
H.
Monien mielestä tunteilla ei ole mitään merkitystä,
etenkään lapsen kokemilla,
ja kun niillä totisesti on.
Ja kyllä on aikuisiänkin tunteilla. Jos kohtaamisista päällimmäinen muisto
on syvä kipu ja kärsimys, päälle päätteeksi maksat vielä kymmeniä tuhansia
euroja ristiinnaulauksien kokemuksistasi, kannat elinikäsi syvää häpeää
lähminnän ja kähminnän kohteena olemisesta - tunnet syvää vajavuutta
mistä tahansa orjuudesta mihin maailma lapsen pistäisi.
Kuitenkin heidänkin pitäisi pystyä sanomaan että olen vapaana syntynyt. On oikeus
oman kehon rauhaan, oikeus oppia ja ajatella omilla aivoillaan asioita.
Eikä koko elämäänsä "ostaa pyhää henkeä" rikollisilta riistäjiltään.
Tämmöisiä ajatuksia nostatti mulla runoilija Pentti Saarikosken eräs runo,
jossa hän toteaa, että voidakseen olla elävä ja tunteva ihminen, on ihmisen ensin
selätettävä itsessään olevat "kirjatiedon hirviöt".
Kiitos vastanneille ja toivon kaikille väärin kokeneille jatkossa hyvää.
Itselläni on tänään huono päivä, kun odotan huomista lääkärin soittoa, enkä siksi jaksa paneutua kaikkiin vastauksiin asiallisesti, joten kai saan anteeksi.
Eräät väittävät minun hakevan aloituksellani sääliä tai myötätuntoa, en kaipaa niitä.
Halusin vain kertoa elämästäni pienen osan johon olisi muittenkin helppo kertoa omia kokemuksiaan.
Jotenkin taas en pitänyt siitä että jopa isovanhempani yritettiin vetää aloitukseen mukaan ja syyllistää heitä. Isovanhempani olivat rakkaimpia henkilöitä mitä tiedän koko elämäni ajan.
Paljon oli myös juttuja kuinka uskonlahkot saivat pahaa aikaan ja toivon että he varsinkin ovat saaneet avun jostain. Meillä ei oltu uskovaisia, enkä itsekkään kuulu kirkkoon tai mihinkään seurakuntaan.
Kaikesta huolimatta toivotan mukavaa päivän jatkoa kaikille.
"Nittaminax"
Rakkainpain :)
Ei mikään tuhoa parhaiten ajatusta kuin selittely.
Älä koskaan enää sorru siihen.
(jos ei sit yllä-pitosi vaadi :)
Kuten sanoin, nosta pääsi pystyyn, olet paljon hyvää saanut aikaan.
Eikä aikasi ole vielä ohi.
Voi kun nuorena sviduddi, voi kun vieläkin se jatkuu.
Mut mä elän vieläkin, paremmin, musta tuntuu.
H.
Vedä nuija ittes vessasta alas.
"Likavettä"
Sinnehän kaikki tuki vedetään, jos ne eivät istu omaan nahkaan.
Olisi niin mukavaa kun kaikilla olisi sama shampoo.
H.
Nittaminax
Hyvän ketjun aloitit, missä viisaat ja ymmärtäväiset pääsivät vauhtiin neuvoineen ja osaamisineen.
Meitä todellisia uhreja nämä krokodiilin kyyneleet eivät tavoita mitä täälläkin tarjotaan. Me olemme kasvaneet vahvoiksi omien kokemustemme kautta ja näemme maailman toisenlaisin silmin. Olen saanut elää onnellisen elämän lapsuuden ja nuoruuden vaikeista kokemuksista huolimatta ja voin nyt nauttia ehtoopäivistä seuraavia sukupolvia seuraten. Syyllistäminen ei auta ketään, sen me syylliset tiedämme.
Ihminen joka haluaa, keksii keinot.
Ihminen joka ei halua, keksii selitykset.
Pärjätään!
"00000000"
Kivasti laajensit ajatukseni itsellesi.
Ja muutakin olet tainut lukea.
Huvitit minua.
"Kuten sanoin, nosta pääsi pystyyn, olet paljon hyvää saanut aikaan"
H.
Tää jäi leikkaamatta...
"Eikä aikasi ole vielä ohi"
H.
Korppis...
H.
Eläkeläisen arkea
Syysaurinko hellii laiskaa akkaa,
akka laiturillaan hikkoo ja makkaa.
Akka kääntyy, kynsii kylkeä laiskaa,
aalto akan päälle vettä paiskaa.
Akka pyyhkii pisarat, työtäkin pitäs,
vaan kun ei kehtaa niin miksi ja mitäs.
Nurmikko on peittynyt lehtien alle,
harava jäänyt lasiverannalle.
Mitä hyövää laiskan työtä paiskoo,
näin miettii akka, työ ei elätä laiskoo.
Joka kuukausi akalle eläke tulloo,
se riittää ruokaan ja viinipulloo.
Suklaamunkki pussissa himottaa akkaa,
akka haukkaa siitä, loput sorsalle nakkaa.
Auringonkukka ihteensä oottaa antaa,
akka nousee ylös ja vettä kukalle kantaa.
Siinä oli akan työt tältä errää,
akka lähtee ja laiturilta kamppeensa kerrää.
Mandin päivä 9.9.2013
sasu haisee pahalle! yäk!
Pilattu nuoruus, kuinka kauniin kamalasti sen asian ytimen osasitkin sanoa.
Kun naapurin mielisairas poika kurnutti perääni, pelotti.
Vieläkin itkettää.
Sinulla on sanan valta.
minullako
Yleisesti ottaen asioista on hyvä puhua, eikä kasata niitä vuosikausiksi sisäänsä.
Ei vastaa normi auttavat puhelimet silloin kun tarvis. Voi olla parin tunnin jonoja.
Ja mikä tämä soita-me paikka on? 2 euroa minuutti! Ei mitään taustatietoja nettisivuilla kuka toimintaa pyörittää. On halvempiakin kuuntelijoita.
Oma syy tai jonkun muun syy -
eiks sekin ole joku ikuisuusongelma
ihmisten keskuudessa,
vaikka raha-ongelma: kuka saa rahaa elämiseen tai kuka ei..
Tai joku huoraus-termiin liittyvä.
- on lapsen oma syy, mitäs on niin suloinen, ettei aikuisen kokema himokkuus
ole mitenkään hallittavissa, vanhoilta mäkättäjä-akoilta oitis nirri kankaalle,
- tai kun perheeseen syntyy lapsi, kysyttäis vaan että onko uusi tulokas
huora vai huorapukki..
No vanhat yhteiskuntarakenteet ja kunniakäsitykset tosin kyllä järkkyy tosta
jokainen ihminen on puhdas valkoinen paperi, johon elämä kirjoittaa elämäntarinansa, jokainen omansa, jos osa maailmanihmisistä on etukäteen
tuomittu olemaan vain vessapaperiksi, johon vapaasti joku peffansa pyyhkii,
pudottaa pönttöön ja vetää vesinupista...
jatkoa eelliseen
- tämä on vain luutuneiden asenteiden pöllyttämistä, ei kehenkään kohdistuvaa,
törmäyskurssia vähän niinku politiikassa ja kaikissa "maailmantuulissa".
Tuuletusta, vaikka pohjaksi nuorten itsemurhien ehkäisy-projekteihin.
Aikoinaan hallitus lanseerasi sanonnan, että työttömille pitää antaa sekä keppiä että porkkanaa, olisiko ollut vuonna 2005.
Edelleenkään en ymmärrä miksi työttömille pitää antaa keppiä, eivät he ole omasta syystään työttömiä. Onko ihminen vain sellainen että tuuppii vielä lisää kaatumassa olevaa, että varmasti keikahtaa? Kepitettiinpä sitten ilmaistöihin.
Olen sitä mieltä että jokin muukin kuin elämä kirjoittaa ihmisen elämäntarinan.
Nykyisin elämä on koventunut, valta on siirtynyt sinne missä on eniten rahaa.
Aloittajan tarina on tarina lapsesta tämän päivän maailmassa. Valitettavasti kuvatunlainen elämäntapa on lisääntynyt ja yhä useammat vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan.
Vanhempien ei tarvitse, koska valtio huolehtii kaikesta lapsista ja vanhuksista.
Kansaivälisissä lehdissäkin oli huomautus suomalaisista töitä tai ei tulot ovat samat.
Tosi on näin 585 päivää alussa.
Suomen valtiolla on tukia kansalle kaikessa, ihmettelen vain eikö kansa tiedä omaa asiaa pitäisi ehkä perustaa tähänkin yhtiö josta tallaaja saa tietoa.
He suomalaiset jotka tietävät talouden he voivat hyvin ei tarvitse olla mitään tutkintoja ei suuria opintoja, tosin heidän lapset ovat hyvissä kouluissa.
täältä löytyy tosi koskettava tarina aiheesta !! http://adf.ly/Ul58c
Eipä kannata avata, tulee viesti epäilyttävästä sivustosta.