Kun tätä palstaa lukee, tulee siihen tulokseen, että kaikki sanovat riparia kirkon aivopesupaikaksi ja eivät halua mennä sinne ja se oli paskaa. Onko se oikeasti niin kauheeta? Itse pidin omasta riparistani, ja siellä oli todella kivaa, eikä mistään aivopesusta tietoakaan. Nyt olen viime vuonna isoskouluksen käynyt, yhdellä riparilla isonsena ollut, ja odotan malttamattomana uusia isostelutilaisuuksia!
Onko se ripari oikeasti niin kauhea paikka?
isonen97
7315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On se kamalaa jos on jo monta vuotta sitten tullut siihen tulokseen, ettei usko jumaliin. Tilannetta pahentaa entisestään se, että mut pakotetaan sinne ja joudun valehtelemaan konfirmaatiossa ja sitten täytyy kestää kamalat jeesustelurippijuhlat sun muut ja valokuvakin täytyy ottaa. Siinä pakosti luopuu omista periaatteistaan. Vähän sama kuin suku päättäisi joku kaunis päivä liittää miut kokoomusnuoriin. Täytyy vaan purra hammasta ja ajatella, että enää kaks vuotta, niin pääsen tästäkin eroon.
Eräs trotskilainen
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Sekä kirkko tekee itselleen karhunpalveluksen, kun houkuttelee ei-uskovaa riparille. mutta sukulaiset ja yhteiskunta tekevät vielä törkeämmin, kun velvoittavat valehtelemaan ja teeskentelemään. Tällaisesta ei voi sanoa muuta, kuin että se on henkistä väkivaltaa. Koko kristinusko joutuu tällaisen takia pilkattavaksi. Sinä olet sinä ja sinun ajatuksesi kuuluvat sinulle, ei kellekään muulle. Tsemppiä!
Isonen 97, sulla mielenkiintoinen puheenvuoro. Itse olen mallia isonen 67 ja sen jälkeen on kokemusta vajaasta neljästä tuhannesta riparilaisesta. Kukaan tuosta po-rukasta ei keskeyttänyt ripariaan. Joillakin oli juttuja, joista he tahtoivat puhuttavan ja niin tehtiin. Kristinuskon tieto oli kyllä esillä, sosiaalisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastattiin kysynnän mukaan. Kun isot ja toiset työntekijät on rehellisiä riparilaisille, ei ongelmia liiemmälti tule. Olennaista on, että opeillakin on rohkeus tuumata joihinkin asioihin: en tiedä. Riittää, kunhan tietää, miksi itse uskoo, eikä häpeä sitä.
Mitä itse olin 2009 vuonna, niin ei mitään aivopesua todellakaan ollut. Nämä "jumalan palvelukset" muistuttivat enemmän koulujen uskonnon opetustunteja, laiteltiin muistiinpanoja vihkoon tunnin sisällöstä. Aika paljon siellä myös oli kaikenlaisia ulko- sekä sisäpelejä tai sitten sisällä sai pelata korttia, lautapelejä yms.
Itse olen ateisti, tai ehkä agnostikko, ja pakko se on sanoa, että ripari oli elämäni kaikkein paras viikko. Meillä ei ainakaan missään vaiheessa yritetty aivopestä uskovaksi, vaan enemmän tutustuttamaan kristinuskoon ja sen oppeihin. Itse antaisin mitä tahansa jos vain pääsisin sinne takaisin. En edes menny isoseksi :'(
Vieläkin muistelen niitä ihania hetkiä kun leikittiin kaikkea. Nykyään vain ryypätään ja pitkäaikainen ihastus seurustelee...
Serkun mielestä siellä oli ollut ihan mahtavaa, joten taidampa mennä sinne. =3 Plus haluan kirkkohäät. Uskon henkiinkin, joten miksen uskoisi ainakin puoliksi jeesukseen? En kyllä usko että jumala on ihan maata luonut.. :D
Voin kyllä ihan rehellisesti sanoa että riparilla oli ihan sairaan hauskaa ja kivaa ja mahtavaa porukkaa :) jos niihin oppitunteihin yrittää suhtautua samalla tavalla ku kouluunki nii ei se tunnu niin pakkopullalta!