»Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.»
(Rikoslain 24 luku 9 §[3])
Ja sitten kysymykseen:
-A ja B eivät ole sukua toisilleen. B:llä on tytär, C.
-A on avopotilas mielenterveyskeskuksessa, ja käy psykologilla masennuksen ja ahdistuksen vuoksi
-A on lähettänyt viestin C:lle, jossa lyhyesti pyydetään tapaamista A:n painajaisten takia. A:n tekstiviesti on tulkittu "uhkaavaksi"; A ei ole tarkoittanut minkäänlaista uhkaa tai uhkaan rinnastettavaa asiaa C:lle, mutta B ja C ovat muodostaneet mielikuvan "uhasta". Tekstiviesti ei täytä syytekynnystä mistään Suomen rikoslain mukaisesta asiasta, koska A ei riko lakia eikä ole pyrkinyt mihinkään rikolliseen viestissään. A:n 'itseluottamus' ja vaatimus ovat luoneet B:lle ja C:lle uhkakuvan.
-B on ilmoittanut tekstiviestin jälkeen päivystävälle kriisityöntekijälle A:n käymään mielenterveyskeskukseen, että A on ottanut C:n yhteyttä tekstiviestitse, ja ainakin B pitää A:n viestiä 'uhkaavana'. B ilmoittaa myös saman puhelun aikana A:n mielenterveyskeskuksen kriisityöntekijälle, että "A on lyönyt tytärtään" (eli väittää A:n olleen pahoinpidellyt C:n). B ei määritä aikaa, kertoo vain "A:n lyöneen C:tä".
B on ilmoittanut A:sta valheellista tietoa mielenterveyskeskus taholle, että A on "lyönyt" C:tä.
Täyttyykö kunnianloukkauksen syytekynnys? B:llä ja C:llä ei ole todisteita A:ta vastaan "lyönnistä" (muuta kuin omat puheensa?), koska B:n kuvaamaa "lyömistä" ei ole koskaan tapahtunut.
A on joutunut B:n puhelun myötä mielenterveyskeskukseen "kriisipalaveriin", jossa A:n "uhkaavuutta" ja mielentilaa on arvioitu. Kriisipalaveri on kestänyt kaksi käyntiä, ja viimeisellä käynnillä kriisipalaveria johtava lääkäri päätyy siihen ratkaisuun, että A ei ole kenellekään uhka ja täten A:ta ei voi M1-lomakkeen mukaisesti pakottaa tahtoaan vasten psykiatriseen laitokseen tarkkailuun.
Nyt B:n kertoma pahoinpitelyväite A:sta on voinut vaikuttaa A:n maineeseen ja kunniaan ainakin mielenterveyskeskuksen tarjoamien palveluiden sisäsllä sekä siihen kuinka A:han suhtaudutaan mielenterveyskeskuksessa.
Mielenterveyskeskuksen työntekijät ovat saattaneet myös merkata A:n tietoihin, että tämä on kuulopuheiden mukaan suorittanut pahoinpitelyn. Ei ole olemassa tietoa, onko B välittänyt pahoinpitelyväitettä muille tahoille kuin mielenterveyskeskukseen.
Onko kunnianloukkaus tapahtunut, kun A ei ole pahoinpidellyt C:tä, mutta B väittää niin?
Ja kysykää, jos jokin ei mene perille. Tää oli hieman vaikeata selostaa.
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.»
(Rikoslain 24 luku 9 §[3])
Ja sitten kysymykseen:
-A ja B eivät ole sukua toisilleen. B:llä on tytär, C.
-A on avopotilas mielenterveyskeskuksessa, ja käy psykologilla masennuksen ja ahdistuksen vuoksi
-A on lähettänyt viestin C:lle, jossa lyhyesti pyydetään tapaamista A:n painajaisten takia. A:n tekstiviesti on tulkittu "uhkaavaksi"; A ei ole tarkoittanut minkäänlaista uhkaa tai uhkaan rinnastettavaa asiaa C:lle, mutta B ja C ovat muodostaneet mielikuvan "uhasta". Tekstiviesti ei täytä syytekynnystä mistään Suomen rikoslain mukaisesta asiasta, koska A ei riko lakia eikä ole pyrkinyt mihinkään rikolliseen viestissään. A:n 'itseluottamus' ja vaatimus ovat luoneet B:lle ja C:lle uhkakuvan.
-B on ilmoittanut tekstiviestin jälkeen päivystävälle kriisityöntekijälle A:n käymään mielenterveyskeskukseen, että A on ottanut C:n yhteyttä tekstiviestitse, ja ainakin B pitää A:n viestiä 'uhkaavana'. B ilmoittaa myös saman puhelun aikana A:n mielenterveyskeskuksen kriisityöntekijälle, että "A on lyönyt tytärtään" (eli väittää A:n olleen pahoinpidellyt C:n). B ei määritä aikaa, kertoo vain "A:n lyöneen C:tä".
B on ilmoittanut A:sta valheellista tietoa mielenterveyskeskus taholle, että A on "lyönyt" C:tä.
Täyttyykö kunnianloukkauksen syytekynnys? B:llä ja C:llä ei ole todisteita A:ta vastaan "lyönnistä" (muuta kuin omat puheensa?), koska B:n kuvaamaa "lyömistä" ei ole koskaan tapahtunut.
A on joutunut B:n puhelun myötä mielenterveyskeskukseen "kriisipalaveriin", jossa A:n "uhkaavuutta" ja mielentilaa on arvioitu. Kriisipalaveri on kestänyt kaksi käyntiä, ja viimeisellä käynnillä kriisipalaveria johtava lääkäri päätyy siihen ratkaisuun, että A ei ole kenellekään uhka ja täten A:ta ei voi M1-lomakkeen mukaisesti pakottaa tahtoaan vasten psykiatriseen laitokseen tarkkailuun.
Nyt B:n kertoma pahoinpitelyväite A:sta on voinut vaikuttaa A:n maineeseen ja kunniaan ainakin mielenterveyskeskuksen tarjoamien palveluiden sisäsllä sekä siihen kuinka A:han suhtaudutaan mielenterveyskeskuksessa.
Mielenterveyskeskuksen työntekijät ovat saattaneet myös merkata A:n tietoihin, että tämä on kuulopuheiden mukaan suorittanut pahoinpitelyn. Ei ole olemassa tietoa, onko B välittänyt pahoinpitelyväitettä muille tahoille kuin mielenterveyskeskukseen.
Onko kunnianloukkaus tapahtunut, kun A ei ole pahoinpidellyt C:tä, mutta B väittää niin?
Ja kysykää, jos jokin ei mene perille. Tää oli hieman vaikeata selostaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Unohda koko juttu. Nämä mielenterveysongelmaisten kähinät ovat kyllä vihoviimeisiä, joita poliisi haluaisi ryhtyä tutkimaan.
Ja miksi unohtaisin? Ovatko sinusta 'mielenterveysomaiset' jotenkin "normaaleja" ihmisiä huonompia?
Eivät toki ihmisarvoltaan huonompia, mutta sillä tavoin sekaisin, ettei heidän pitäisi kaikkia mahdollisia viranomaisia työllistää ihan turhan takia. Ja ihan turhalta tuo sinun sepustuksesi "kunnianloukkauksista" vaikuttaa. Ja vaikka olisikin oikeasti kunnianaloukkaus, mitä sinä sillä prosessilla saavuttaisit? Muutaman satasen vahingonkorvauksen parhaimmassa tapauksessa, mutta ajattele mitä se kaikki tulisi maskamaan veronmaksajille (joihin mielenterveysongelmaiset harvemmin kuuluvat). Mitenpä sittenkin olisi vanhanajan anteeksianto ja unohdus.
Ai mitä mä saavutan? Mä saavutan Suomen perustuslain mulle takaaman oikeusturvan.
"Ja ihan turhalta tuo sinun sepustuksesi "kunnianloukkauksista" vaikuttaa.", ole hyvä ja argumentoi ilman tunneperäistä perustelua. Minusta itseni leimaaminen & levittely naisen hakkaajana ei ole mikään vitsi -- kaukana siitä.
Mitä vastaat?
Nykyään myös rikostutkinnat arvioidaan rahassa. Jos kyse ei ole törkeästä rikoksesta, eikä muuten yleinen etu vaadi, niin esitutkintaa ei aloiteta. Piikki ei ole auki, eikä verovaroja ei tuhlata juttuun, mistä seuraa syylliselle 60 euroa sakkoja, jos verovaroja kuluu tutkintaan esim. 100.000 euroa.
Ei ole aineksia kunnianloukkas juttuun. Tulkinta erot lähettämäsi viestin sisällöstä saatika pahoinpitely, joka on sattaanut tapahtua, yhdessä ovat aivan hyväksyttävä syy ottaa yhteyttä kyseiseen kriisityöntekijään. Se että todisteet eivät riittäneet pahoinpitely tuomioon tai että lääkäri lopulta totesi ettet ole uhka muille, ei muuta sitä että henkilöillä on saattanut olla täysin aiheellinen syy tehdä niinkuin ovat tehneet.
Unohda tämä ja hoida itsesi kuntoon.
"Se että todisteet eivät riittäneet pahoinpitely tuomioon tai että lääkäri lopulta totesi ettet ole uhka muille, ei muuta sitä että henkilöillä on saattanut olla täysin aiheellinen syy tehdä niinkuin ovat tehneet.", tälläkö perustelet 'aiheellisen syyn' esittää hlö väkivaltaisena naisen hakkaajana?
Jos henkilö olisi lähtenyt levittämään juttua iltapäivälehdistössä tai kuuluttanut sitä nettipalstalla, niin sinulla saattaisi olla jotain perusteita jutulle, mutta nyt hän on ilmaissut huolensa oikeaan osoitteeseen ja mikään oikeuslaitos ei lähde siitä ketään rankaisemaan, jollei sinulla vastaavasti ole kovia todisteita väitteiden valheellisuudesta. Pelkästään se. ettei todisteita sinua vastaan löytynyt ei riitä.
Enemmän onogelmia ja lisää mahdollisia kunnianloukkauksia tulee oikeusprosessiin ryhtymisestä.
Yritä selvittää asia ensin asianosaisten kanssa.
"Täyttyykö kunnianloukkauksen syytekynnys? B:llä ja C:llä ei ole todisteita A:ta vastaan "lyönnistä" (muuta kuin omat puheensa?), koska B:n kuvaamaa "lyömistä" ei ole koskaan tapahtunut."
Sen, täyttyykö syytekynnys, päättää syyttäjä, ei edes poliisi.
Jos totuus on, että ei ole lyöty, kyseessä saattaa olla vielä vakampi rikos, kuin vain kunnianloukkaus, eli väärä ilmianto.
Jätä rikosilmoitus alueesi poliisille väärästä ilmiannosta. Poliisi päätää sen, aloitetaanko asiasta tutklinta ja syyttäjä päättää, nostetaanko syyte ja millä rikosnimikkeellä.
Mielenterveys tai mikään muukaan ei alenna kenenkään oikeuksia.
18-vuotta täyttäneen oikeuksia voidaan vähentää ainoastaan julistamalla henkilö vajaavaltaiseksi käräjäoikeuden päätöksellä.
Älä hyvä ap usko ainakaan tuota §viilaajaa. Vai muka väärä ilmianto! Väitetystä pahoinpitelystähän on kerrottu vain mielenterveyskeskuksen päivystävälle kriisityöntekijälle, siis terveydenhuollon ammattihenkilölle. Väärässä ilmiannossa olisi sitä vastoin kyse tästä RL 15:6):
"Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, ...."
"B ilmoittaa myös saman puhelun aikana A:n mielenterveyskeskuksen kriisityöntekijälle, että "A on lyönyt tytärtään" (eli väittää A:n olleen pahoinpidellyt C:n)."
Suomi24-jurstit taas vauhdissa. Oikeustieteen opintoja ei ole varmasti viikkoakaan, mutta tiedetään, ettei mitään rikosta ole tapahtunut.
Jos kertoo jollekin, että A on lyönyt, vaikka ei ole lyönyt, kyseessä on kunnianloukkaus. Jos B ilmoittaa asian poliisille, kyseessä on rikos väärä ilmianto.
Ongelma on se, että tapauksessa on sana sanaa vastaan eli oikeutta A ei tule todennäköisesti saamaan, koska on 1 sana vastaan 2 sanaa. Lisäksi A:n hoitajilta tullaan varmasti kysymään, onko A ollut väkivaltainen aikaisemmin.
"A on joutunut B:n puhelun myötä mielenterveyskeskukseen "kriisipalaveriin", jossa A:n "uhkaavuutta" ja mielentilaa on arvioitu. Kriisipalaveri on kestänyt kaksi käyntiä, ja viimeisellä käynnillä kriisipalaveria johtava lääkäri päätyy siihen ratkaisuun, että A ei ole kenellekään uhka ja täten A:ta ei voi M1-lomakkeen mukaisesti pakottaa tahtoaan vasten psykiatriseen laitokseen tarkkailuun."
Voiko kriisipalaveriin pakottaa? Käsittääkseni ei. Jos on pakotettu tms. niin tässä on kyse lisäksi siitä, että se, joka on pakottanut kriisipalaveriin, on mahdollisesti syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen eli rikokseen.
Kyseessä saattaa olla siis sekä kunnianloukkaus että virkavirhe ja asiasta kannattaa ehdottomasti jättää rikosilmoitus poliisille, joka sitten päättää aloitetaanko esitutkinta vai ei.
Jos kriisipalaveriin ei ole pakotettu mitenkään, vaan A on mennyt vapaaehtoisesti, jää jäljelle kunnianloukkaus, jossa on sana sanaa vastaan, joten A ei tule tässä maassa oikeutta saamaan.
Parempi ratkaisu näin ollen onkin se, että jos A ei ole lyönyt ketään, hän lähettää oman vastineensa asiasta sähköpostitse tai kirjeenä kaikille niille ihmisille, joille B on väittänyt A:n lyöneen sekä kaikille heidän esimiehilleen.
A saa oman kunniansa takaisin paremmin viestimällä avoimesti, asiallisesti ja rehellisesti asiasta vastuussa oleville ja heidän esimiehilleen kuin viemällä asian poliisille.
Koska kyseessä on käsittääkseni ollut julkinen terveydenhuolto ja lääkäri on tehnyt asiasta lausunnon, A:lla on oikeus myös saada itselleen KAIKKI viranomaisten asiakirjat, joissa hän on asianosainen.
...Olen sanaton.
Syytät toisia kirjoittajia siitä että heillä ei ole "oikeustieteen opintoja viikkoakaan" ja sen jälkeen suollat sellaista soopaa, että mikäli olet edes sen viikon opiskellut oikeustieteitä, tulisi sinun hävetä silmät päästäsi. Vai väärä ilmianto ja virkavelvollisuuden rikkominen, hyvä sylvi sentään...
Nostellaan nyt vielä, kun on jäänyt hampaan koloon. Olen siis AP.
"Jos henkilö olisi lähtenyt levittämään juttua iltapäivälehdistössä tai kuuluttanut sitä nettipalstalla, niin sinulla saattaisi olla jotain perusteita jutulle, mutta nyt hän on ilmaissut huolensa oikeaan osoitteeseen ja mikään oikeuslaitos ei lähde siitä ketään rankaisemaan, jollei sinulla vastaavasti ole kovia todisteita väitteiden valheellisuudesta. Pelkästään se. ettei todisteita sinua vastaan löytynyt ei riitä."
"utta nyt hän on ilmaissut huolensa oikeaan osoitteeseen ja mikään oikeuslaitos ei lähde siitä ketään rankaisemaan, jollei sinulla vastaavasti ole kovia todisteita väitteiden valheellisuudesta," minulla on epäsuoraa todistetta väitteiden valheellisuudesta; jos pahoinpitely olisi tapahtunut, olisi pahoinpidelty ja tämän omaiset varmasti vieneet asian rikostutkintaan ja minut käräjille häviämään -- vaan eipä ole todisteita/näyttöä minkäänlaisesta pahoinpitelystä, koska tälläistä ei ole sattunut, ja luonnollisesti tuolloin ei ole näyttöä.
Ensisijainen näyttö pahoinpitelyä vastaan on se, että tuolloinen "asianomistaja" sekä omaiset eivät ole vieneet rikosoikeudellista prosessia eteenpäin. Jos poliisi esitutkinnassa kyselisi, vaikka esim. ristikuulustelisi "uhrin" ja omaiset, tulisi heiltä varmasti eriävää tietoa, koska pahoinpitelyä ei ole koskaan sattunut -- ja täten ei ole päivämäärääkään ja aikaa rikokselle (elleivät ole kimpassa sopineet, että pitävät kiinni tarinasta X)
Toissijainen näyttö on taas minun suora irtiottoni "tapahtuneeseen".
Ja mä nyt nostan tän vielä ylös, koska mua vituttaa tää asia edelleen ja olisi oikein mukava saada lähetettyä virallista noottia oikeuslaitoksen puolesta, oli sitten se itten esim. käytännössä sakon muodossa, tuonne valehtelijalle.
Sinä, joka kirjoitit että minulla ei ole 'näyttöä' tätä valehtelijaa ja "uhria kohtaan", mietippä uudelleen.
Kumpi painaa enemmän, syytetyn sana vai 'todisteiden' tosiasiallinen puuttuminen kokonaisvaltaisesti.
Eikö tosiaan mitään rikosta Suomen rikoslaista löydy, joka täyttäisi tuon teon?
Väärä ilmianto ei käy, koska valehtelu ei ole suoritettu oikeaan kohteeseen, mutta mites toi kunnian loukkaus? Onhan tässä tullut tahra omaan takkiin--ainakin kunnian ja integriteetin puolesta.
"Mielenterveyskeskuksen työntekijät ovat saattaneet myös merkata A:n tietoihin, että tämä on kuulopuheiden mukaan suorittanut pahoinpitelyn."
A:n tulisi tarkistaa omat potilastietonsa, eikä arvuutella että mitä merkintöjä siellä on (tietysti tarpeeksi mielisairaalle mikään tarkistus ei riitä kun osa merkinnöistä on salaisia potilasta vastaan suunnatun salaliiton taholta).
Kunnianloukkaus on ainoa rikosnimike joka voisi soveltua. Mutta ihan oikeasti, unohda koko juttu. B on voinut erehtyä (ei tahallisesti valehdella, huomaa rikoslain terminologia "valheellisen tiedon tai vihjauksen") varsinkin jos C on alaikäinen ja viesti "hullusta" tekstiviestin lähettäjästä värittynyt sitä kertoessa. Ihmiset eivät yleensä kertoile painajaisistaan tekstiviesteillä sivullisille. Tuskin ylittää syytekynnystä ja esitutkintakin on ajan ja rahan haaskausta. Jos C on alle 15-vuotias niin eipä sieltä tuomiota tule vaikka olisi kuinka syyllinen. B taas väittää uskoneensa C:tä. Vahingonkorvausta ei ole myöskään odotettavissa, tilanne olisi ehkä toinen jos M1-passitus olisi tullut tahallisten väärien tietojen takia. Tässä tapauksessa vain rikoksen vaatimaa tarkoitustahallisuutta ei näyttäisi olevan.