Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Aborttista keskustelua

    Tein siis viikko sitten abortin, koska lapselle todettiin sama sairaus kuin aiemmalle lapsellemme. Aiemmallekkin lapselle tämä todettiin jo raskausvaiheessa, mutta kovasti lapsen halusimme, joten suositteluista huolimatta emme aborttia tehneet. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin, tajusimme miten itsekkäitä olimme. Tyttömme eli viisivuotiaaksi asti, hitaasti kuollen. Hän ei koskaan nähnyt muuta kun sairaalan. Tiedättekö miltä tuntuu nähdä oman lapsen kärsivän. Aika ei vieläkään ole korjannut haavoja ja tämä lapsi siroitteli niihin suolaa. Voisiko joku kertoa, miten tästä pääsee yli?
    1115
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Minusta sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä kummankaan lapsen suhteen, ethän kai olisi voinut mitenkään tietää minkälaista elämä tarkemmin ottaen sairaan lapsen kanssa tulee olemaan? Nyt kun tiesit, säästit toisen lapsen samalta, koko lyhyen elämän mittaiselta kärsimykseltä.
    Olisiko paikkakunnallasi esim. neuvolan kautta psykologista tukea saatavilla, jos ammatti-ihmisen kanssa keskustelu auttaisi? Entä vertaistukiryhmiä samanlaista kokeneille?
    Jos haluatte ja uskallatte yrittää vielä tulevaisuudessa saada lapsia, niin voisikohan käyttää ivf-hoitoa, jossa mahdolliset sairaat alkiot voidaan karsia jo ennen kohtuun siirtoa, ja näin välttyä jatkossa vastaavalta tilanteelta?

    Lapsien menetystä ei tietenkään koskaan voi unohtaa, eikä pidäkään, mutta aika parantaa ja suru muuttaa muotoaan ajan saatossa. Kovasti jaksamista sinulle ja teille tästä eteenpäin, vielä kaikki joskus iloksi muuttuu!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Onneton... kirjoitti:

    Tein siis viikko sitten abortin, koska lapselle todettiin sama sairaus kuin aiemmalle lapsellemme. Aiemmallekkin lapselle tämä todettiin jo raskausvaiheessa, mutta kovasti lapsen halusimme, joten suositteluista huolimatta emme aborttia tehneet. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin, tajusimme miten itsekkäitä olimme. Tyttömme eli viisivuotiaaksi asti, hitaasti kuollen. Hän ei koskaan nähnyt muuta kun sairaalan. Tiedättekö miltä tuntuu nähdä oman lapsen kärsivän. Aika ei vieläkään ole korjannut haavoja ja tämä lapsi siroitteli niihin suolaa. Voisiko joku kertoa, miten tästä pääsee yli?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu