Onko tunteenne realistisia vai ovatko ne vailla järkeä?
Perustuvatko ne siihen että toinen voisi tuntea samoin ja oletteko tarpeeksi samanlaisia?
Oletteko iältänne, harrastuksiltanne, ruumiinrakenteeltanne jne. suurin piirtein samanlaisia vai oletteko täysin erilaisia?
Olen vakavasti alkanut harkita omaa mielenterveyttäni miksi kiinnostun tietynlaisista naisista joista löydän jotain erikoista. He eivät välttämättä ole ihan kaikkein kauneimpia, mutta joka tapauksessa vähintään nättejä ja huomaan että jokin asia yhdistää meitä.
Mutta tällainen koukuttuminen johonkin tiettyyn henkilöön vaivaa...se ei ole varsinaista ihastusta vaan enemmän uteliaisuutta ja mietinkin että yritänkö rakentaa naisesta mysteeriä joka tulee ratkaista.
Miksen voi järjellä ajatellen ihastua niihin ihan tavallisiin nätteihinkin naisiin jotka hymyilevät minulle vaan aina kyseessä on joku josta en ole varma sopiiko se minulle vai ei?
Onko teidän tunteissa mitään järkeä vai huomaatteko että käytätte tunteitanne ja aikaa ihmisiin jotka lopulta olisivat teille niitä vääriä kun se oikea voi olla jossain täysin muualla johon tunteenne ei vain tartu jostain ihmeellisestä syystä?
Perustuvatko ne siihen että toinen voisi tuntea samoin ja oletteko tarpeeksi samanlaisia?
Oletteko iältänne, harrastuksiltanne, ruumiinrakenteeltanne jne. suurin piirtein samanlaisia vai oletteko täysin erilaisia?
Olen vakavasti alkanut harkita omaa mielenterveyttäni miksi kiinnostun tietynlaisista naisista joista löydän jotain erikoista. He eivät välttämättä ole ihan kaikkein kauneimpia, mutta joka tapauksessa vähintään nättejä ja huomaan että jokin asia yhdistää meitä.
Mutta tällainen koukuttuminen johonkin tiettyyn henkilöön vaivaa...se ei ole varsinaista ihastusta vaan enemmän uteliaisuutta ja mietinkin että yritänkö rakentaa naisesta mysteeriä joka tulee ratkaista.
Miksen voi järjellä ajatellen ihastua niihin ihan tavallisiin nätteihinkin naisiin jotka hymyilevät minulle vaan aina kyseessä on joku josta en ole varma sopiiko se minulle vai ei?
Onko teidän tunteissa mitään järkeä vai huomaatteko että käytätte tunteitanne ja aikaa ihmisiin jotka lopulta olisivat teille niitä vääriä kun se oikea voi olla jossain täysin muualla johon tunteenne ei vain tartu jostain ihmeellisestä syystä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vai oletko vaan analysoinut liikaa ja kohde on kyllästynyt. Jatkuva asioiden vatvominen ei ole hyväksi kuten ruumiinrakenteen pohjtiminen jne. Eihän niillä ole mitään merkitystä. Kun kolahtaa niin kolahtaa tunteissa.
Ehkäpä nyt rauhoitut ja rupeat etsimään niitä naisia jolta saat vastaan kauniin hymyn. Älä analysoi vaan tutustu heihin
"Vai oletko vaan analysoinut liikaa ja kohde on kyllästynyt."
Ei, hän oli varattu ja voi olla vieläkin kiinnostunut.
" Jatkuva asioiden vatvominen ei ole hyväksi kuten ruumiinrakenteen pohjtiminen jne. Eihän niillä ole mitään merkitystä. Kun kolahtaa niin kolahtaa tunteissa. "
On niillä merkitystä esimerkiksi ruumiinrakenteella koska pyöreää naista en henkilökohtaisesti huolisi. Vain sopiva nainen voi sytyttää.
"Ehkäpä nyt rauhoitut ja rupeat etsimään niitä naisia jolta saat vastaan kauniin hymyn. Älä analysoi vaan tutustu heihin "
Sain tuoltakin naiselta kauniin hymyn ja hän voisi olla kiinnostunut. Mietin vain kun en hänestä vain osan tiedän että mitä tuo tunne lopulta sisältää?
Analysointia tarvitaan koska voihan olla että hän on täysin väärä ihminen minulle josta kiinnostuin jonkun tilapäisen mielenhäiriön takia.
Kysyinpähän tässä muilta miten heidän havaintonsa tunteiden järkevyydestä vaikuttaa tunteisiin enkä kysellyt omaan tilanteeseeni vastauksia.
Mun kohdalla selvästikin on tietyt jutut joista miehissä tykkään, mutta ne takaa vain sen että itse olen ainakin jonkin aikaa kiinnostunut, epäilen mahtaako se kertoa yhteensopivuudesta mitään, tuskin. Ei ei mitenkään järkevää, sisäisesti loogista kylläkin. Ja vaikea sanoa onko se kiinnostus useinkaan ollut molemminpuolista, eli sinänsä suurin osa tunteilusta on varmaan ollut ihan hukkaan heitettyä, mutta mä nyt olen sellainen haaveilija...
Ihastuminen tietysti voi synnyttää vastavuoroista ihastusta, niin ettei enää edes tiedä mistä kaikki sai alkunsa. Pahinta on sellainen kunnollinen "puullä päähän lyöty" ihastuminen, se on kuin olis pahassa humalassa ja taantunut teini-ikäiseksi, eli yhtään ei osaa eritellä mikä on niin kiinnostavaa ja hauskaa tai voiko tästä seurata mitään hyvää, lisää vain olis saatava...
Toi oli hyvä vastaus ja paljolti sitä mitä odotinkin.
Yleensä olen käsittänyt kyllä mistä ihastukst tai kiinnostumiset johtuu. Esimerkiksi nainen on ollut lähistöllä, saatavilla, on miellyttänyt ulkoisesti, on tullut toimeen ja on ollut silmäpeliä sekä yhteensopivuutta...mut sitten esimerkiksi tämä edellinen tapaus niin toki ymmärrän että hän on puoleensavetävä jne. mutta alunperin toppuuttelin itseäni kiinnostumasta hänestä liikaa.
Sitten tapahtui jotakin enkä tiedä edes mitä...ehkäpä se että nainen taisi kiinnittää minuun huomiota ja vaikutti kiinnostuneelta.
Nyt sitten on tosiaan jos ei humalassa oleva niin hieman tokkurainen olo aivan kuin olisi ollut kesän ajan morfiinin vaikutuksen alaisena...vähitellen heräillen siitä.
Sinällään tuo ihastus ei ole hävinnyt mihinkään ja edelleen kalvaa mieltä mitä tuossa naisessa lopulta on.
Jotakin hänessä on ja olisi jollakin tavalla selvitettävä asia.
Tietysti koska hän on varattu niin minun olisi jatkettava matkaa ja etsiä joku toinen. Harmi vain että moni muu ei tee moista vaikutusta.
Ehkä mä lopulta ymmärrän miten typerää tällainen on. Jonkun pitäisi herättää mut. Jospa se herättäjä olisi joku nainen joka hymyilisi minulle.....
Hymyilisi? Jos nainen miettii, että "jösses mikä mies, nyt on pidettävä ittensä kasassa ja vaikutettava mielenkiintoiselta", niin siinä kyllä hymyilyt unohtuu. Etsi se kaikkein myrtsein, se on rakastunut suhun.
Jos ihminen on ihastunut hän hymyilee todella herkästi ja toisaalta hymy voi olla merkki hermostuksesta.
Jos tunteet eivät tunnu realistisilta, niin joko syy on toisen parisuhdestatuksessa tai omassa itsetunnossa.
Itse ihastun miehiin, joiden seurassa tulee turvallinen ja naisellinen olo. Olen melko pitkä, joten odotan sitä mieheltäkin saadakseni tuntea itseni edes vähän pieneksi. Toinen merkittävä juttu on huumorintaju ja kolmas äly. Syvällisyys on plussaa.
Se on luonne, joka ratkaisee ja ehkä siksi sinäkin ihastut juuri sellaisiin naisiin, joiden luonteesta vaan löytyy jotain samaa kuviota kuin omastakin. Ehkä olet itsekin monimutkainen persoona ja siksi kaikki nätit hymyilevät naiset eivät sytytä. Etsit ehkä jotain merkityksellisempää?
Miten vika voisi olla omassa itsetunnossa? Enkö tuntisi itseäni tarpeeksi hyvin jos kaipaan jotakuta joka ei ole realistinen?
"Se on luonne, joka ratkaisee ja ehkä siksi sinäkin ihastut juuri sellaisiin naisiin, joiden luonteesta vaan löytyy jotain samaa kuviota kuin omastakin. Ehkä olet itsekin monimutkainen persoona ja siksi kaikki nätit hymyilevät naiset eivät sytytä. Etsit ehkä jotain merkityksellisempää? "
Tuo kuulostaa aika tarkalta kuvaukselta. Näissä naisissa on ollut jotain outoa. Ehkä normaali nätti nainen ei ole tarpeeksi haastava minulle, mutta ongelma on se etten kaipaa mitään dramaattista suhdetta vaan rauhallisempaa menoa. Mutta jotenkin nämä norminaiset jotka siis oikeasti ovat erinomaisen ihania ja viehättäviäkin eivät vain tunnu missään tai sitten en vain ole tavannut sellaista sopivaa pakettia jossa olisi jotain yllättävää.
"Itse ihastun miehiin, joiden seurassa tulee turvallinen ja naisellinen olo. Olen melko pitkä, joten odotan sitä mieheltäkin saadakseni tuntea itseni edes vähän pieneksi. Toinen merkittävä juttu on huumorintaju ja kolmas äly. Syvällisyys on plussaa. "
Ymmärrän hyvin tuon pituusjutun. Huumorintaju on minulle myös hyvin tärkeää ja ettei ota itseään niin tosissaan.
Mutta jotenkin nämä ihastukset ja kiinnostukset tai mitä hyvänsä ovat typeriä. Miksi sen pitää olla näin vaikeaa?
Ehkä etsit naista joka on heikko ja surkea jotta sun heikkoudet pilottuisivat. Niin tein itse,tosin vaikeassa tilanteessa. Olin liitossa jossa olin tehnyt isoja typeryyksiä ja en uskaltanut edes itselle niitä myöntää. Aloin keksimään puolisosta ja perheestä vikoja ja uskoin niihin jopa itse. Hakeuduin laastari-suhteeseen ja jätin kaiken. En kohdannut perhettä kunnolla,ja pakenin sen naisen luokse joka on surkea. Pystyin kuvittelemaan itseni hyväksi. Muutama kk meni näin, mutta kun 10 v poika sanoi mulle että jos et isä nyt ala ymmärtämään mun tarpeita niin me ei olla sun perhe. Muutaman päivän mietein ja menin perheeni luo ja keskustelimme, ja hakeuduimme pariterapiaan ja palasimme pikkuhiljaa yhteen. Eroa ei koskaan tarvinutkaan viedä loppuun. Harkinta ajan meinasin käyttää hukkaan, mutta poika herätti minut. Tästä on jo 2,5 v ja kaikki on hyvin- paljon paremmin kuin ennen.
"Ehkä etsit naista joka on heikko ja surkea jotta sun heikkoudet pilottuisivat."
Täysin päinvastaista. Nuo naiset ovat yleensä itsevarmoja ja sosiaalisia.
En osaa kiinnostua "heikoista" ja "epävarmoista" naisista. Tunnen että musertaisin heidät ja joutuisin kannattelemaan heitä.
Ei mitään järkeä missään. Ei minun eikä sinun ihastumisessa. Eikä aloituksessakaan.
Missään ei ole mitään järkeä.
Ei missään !!
Sulla järki pakeni. V-ttu . Saanko panna sun naistasi. V.ttu ku se himottaa mua
Ei mitään järkeä. Mies itse teki aloitteen uudelleen viikko siiiten. Yritti jo vuosia sitten tulla pokaamaan, nyt kun kiltteyttäni lähdin mukaan tähän leikkiin, en saakkaan haluamaani vastakaikua. Pelkkä peluri vain.
No ei todellakaan oo järkeä mukana, mutta en ovi mitään. Se nainen vaan on niin täysin mut saanut pauloihinsa. Nih.
Miten sellainen on mahdollista. Kerrassaa outoa ;)
koska osaat todella elää ja hengittää. et tyydy kaavoihin vaan uskallat elää sitä elämää mitä haluat. etsit varmaankin sitä oikeaa. katsopa vaikka tästä johanna kurkela ja kuuntele samalla ihana kipale. johanna on nimenomaan valonihminen.. ei sitä kaikissa ole. Se nyt vain on semmoinen pieni liekki sydämessä.. kytee ja lämmittää ihmistä. säteilee sisimmässä, saa säteilemään ulkoisestikin. onnea sinulle♡
http://www.youtube.com/watch?v=R_e6aP7aylA
Todella kauniisti sanottua ja kivoja ajatuksia. Otan nämä kohteliaisuutena ja kiitollisuudessa vastaan vaikken ole varma olenko kuvauksesi arvoinen.
Onhan se mahdollista että mä mietin ny liikaa etsiessäni jotain. Ehkä se on sitten sitä oikeaa tai jotain. Mut jos on joskus sattunut menneisyydessä kaikenlaista niin ei sitä kovin herkällä tuosta vain sitä järkeä tahtoisi unohtaa.
Toisesta kun ei voi tietää kyteekö se liekki samalla tavalla vai onko se vain huvin vuoksi ja lepatteleeko ne samalla tavoin.
Sulle värikästä syksyn jatkoa ja onnea elämään sekä rakkauteen.
Olet varmasti sen arvoinen. Ja olet varsin oikeassa siinä että välillä on hyvä elää myös ajattelematta liikoja.. silloin kun tuntuisi pysähtyvän siihen hetkeen.. ja elämisen tärkeimmät seikat ja tapahtumat saattavat jäädä varjoon. Anna itsellesi aikaa.. eiköhän se selviä jossakin vaikeessa, että kuka on ns. se sinulle sopiva. Ehkä on myös niin että kun uskaltaa elää ja luottaa huomiseen niin elämäkin kantaa ihan eri tavalla ja tuo niitä elämisenarvoisia kokemuksia.. Olivatpa ne sitten mitä hyvänsä. Jos pelkää niin mitäpä sillä loppupeleissä voittaa.. ei mitään. Ne kortit mitkä on jaettu niin niillä mennään.. ja yritetään luottaa että hyvä voittaa.
Värikästä ruskanaikaa myös sinulle..