oon tällänen 14 vuotias tyttö. oon oikeesti palanu ihan puhki en enää jaksa miettiä mikä mulla on enkä uskalla kertoa äidille. en kenellekkään. oon siis erittäin toivoton. mun ongelma on, etten mä todellakaan kesta minkäänlaisia jatkuvia ääniä, pahin on ehdottomasti syömisen ääni, mutta myös jatkuva hälinä on paha. tuntuu et tää pahenee kokoajan. koen myös kovat äänet kovempina kuin muut. tämän takia en käy kouluruokalassa ja pyrin aina syömään omassa huoneessani. en vain voi tälle mitään ja aina kun saan 'kohtauksen' tekee mieli itkeä ja tuntuu vain, että pää todella räjähtää. äitini on kyllä tämän huomannut ja on siitä todella vihainen, en vain voi sille mitään. nyt tää on vaa pahentunu sen verran et oon alkanu kuulla oman syömisenikin ääniä, se hankaloittaa syömistä. ehkä sekin on tullu sen takia että mulle kokoajan tolkutetaan et kyllä sustakin niitä ääniä lähtee. haluun tästä eroon ! mitä tää on, onko kellään mulla samanlaista? oon kuullu aistiyliherkkyydestä, oisko tää sitä? oonko vaa hullu, oon oikeesti ihan maassa, tätä on ollu jo sillo ku olin ihan pieni eli ei voi olla mitään teini juttua. auttakaa.
mikä mua vaivaa
onnetontoivoton
2225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
O___________o
On aika varmasti aistiyliherkkyyttä. Noihin ääniin auttaa parhaiten itsensä totuttaminen niihin, ei mikään muu. Hiljaisuuteen ei kannata pyrkiä, vaan sitä kannattaa vältellä. Se vain herkentää sitä kuuloa entisestään.
Oman kokemukseni mukaan kohtaukset todennäköisesti ovat normiahdistusta, jonka aistiyliherkkyys saa tuntumaan pahemmalta. Itselläni epäiltiin aikoinaan paniikkihäiriötä tämän takia.
Ei kannata huolestua. Yliherkkyyttä on monilla.
Kun kohtauksia tulee hengitä syvään ja pidä mielessäsi, että se on ihan normaalia, ne äänet eivät oikeasti satuta sinua.
Jälleen omaa kokemustani hyödyntäen, sanoisin että sinulla on varmaan teini-iän ahdistus nyt menossa. Yliherkkyys pahentaa sitä paniikki-/ahdistuskohtauksen kaltaiseksi, joka saa aikaiseksi vielä sen, että varmasti siihen aistimaasi kiinnität huomiota. Jumalan sanaksihan tätä en nyt tituuleeraa, mutta kuulostaa melko tutulta.
Tämän saa ihan itsekseenkin rauhoittumaan, mutta jos ei toimi, kannattaa mennä psykologille. Yliherkkyyttä saattaa olla liikaa (tekstisi perusteella sain kuitenkin kuvan, että kyseessä on itsehoidettavan mitoissa olevaa). Tai sitten menet puhumaan ihan muuten vain, jotta pääsisit ahdistuksestasi eroon.
Ongelmasi ei ole paha, ja tuskin olet hullu, tässä on vain se, että kaksi melko normaalia ongelmaa vaikuttavat toisiinsa pahentaen toisiaan. Tiedän, että tuo on hirveän tuntuista, ja siksi siihen kannattaa sitä apua hakea, vaikka ei mielenterveysongelma olekaan.