Olen kolmekymppinen poikanen. Enemmittä esittelyittä, menen suoraan asiaan: olen koettanut olla erossa subutexista, mutta pitkään se ei onnistu - ei ainakaan toistaiseksi. Koukku on puhtaasti psyykkinen, kuten myös alkoholiin.
Äsken mietin, mitä sitä tekisi, ja päädyin siihen, että siivoan ja sen jälkeen palkitsen itseni drinkillä. No, näin teinkin. Nyt on jonkin verran siistimpää. Parin drinkin jälkeen päähän kuitenkin yhtäkkiä tuli vastustamaton ajatus - kaapissa on 5mg norspania(buprenorfiinia laastarissa), ja muistin miten mahtava olo siitä tulee. Koetin olla ajattelematta asiaa ja katsoin telkkaria. Sitä ei kuitenkaan saa pois mielestä, se tulee väkisin takaisin kun työnnän sen pois. Lopulta huomaan että edessäni on lusikka, pala norspania, injektointivälineet ja kiristysside.
Ajattelen piikittäessäni samanaikaisesti mielihyvää, ja toisaalta sitä, että ansaitsisin kuolla tähän - kumma kun en ole kuollut, olen tilastopoikkeus, niin usein olen selvinnyt ties mistä, niin sekakäytöstä(viina xanor subutex stilllnoct yms), kuin puukotuksista/törkeistä pahoinpitelyistä ja liikenneonnettomuuksista.
Monta kaveria on kuollut viereltä ja toiset on linnassa, mutta minä elän - ja vielä vapaana, voinkin kohtalaisesti, noin yleisesti ottaen vaikka en käy koulussa enkä töissä, en siis tee oikeastaan mitään, paitsi kirjoittelen paljon, suunnittelen kirjan kirjoittamista(kirjailijan ura yksi haave"ammateista"), teen pihatöitä omakotitaloni pihalla, auttelen vanhempia ihmisiä pihatöissä, seuraan maailmanpolitiikkaa jne.
Sain potkut jokin aika sitten "suojatyöpaikastani" - ja se ei minua haittaa, kamalaa orjatyötä, niin yksinkertaista ja alipalkattua(9e/pv) ettei voisi vähempää kiinnostaa - myös muut ihmiset totesivat ko. työn olevan sopimatonta minulle, mm. psykologi totesi että hän ymmärtää työn olevan sopimatonta kun ottaa huomioon kykyni - hän teki joskus älykkyystestejä ja kuulemma kaikki älykkyyden osa-alueet olivat normaalia korkeammat, mikä ei ollut minulle yllätys, koska aiemminkin olen saanut maksimipisteet mm. yleistä älykkyyttä mittaavissa testeissä.
Mutta lopetan itseni kehuskelun tähän tältä erää ja palaan varsinaiseen aiheeseen - siihen että joku päivä vielä makaan hengettömänä jos jatkan -edes satunnaista- mutta holtitonta sekakäyttöä.
Jo viitisentoista vuotta olen ollut alkoholisti, mutta viimeiset vuodet myös narkomaani(katson olevani narkomaani vaikka käytänkin subua harvoin) - joskaan ei vakavaa fyysistä riippuvuutta mihinkään ole koskaan ollut, olen tietoisesti estänyt tämän pitämällä riittävästi taukoja narkkauksessa. Olen ajatellut että olen viisas, kun toimin näin. Mutta, en ole viisas - en ymmärtänyt että vaikein riippuvuus on nimenomaan se psyykkinen riippuvuus ja se syntyy salakavalasti eikä sitä suostu myöntämään itselleen ennen kuin ei enää pysty olemaan ajattelematta sitä.
Tulevaisuus näyttää nyt hyvältä, kun olen aineissa. Tosin muistin että tämä tuntuisi paremmalta - olo on ihan hyvä reilu tunti 1,5mg norspanin jälkeen, muttei silti kummoinen. Drinkkejäkin on mennyt jo 5(olen siemaillut ajatuksissani ja kirjoittanut tätä varmaan tunnin jo lasittunein silmin).
Luultavasti huomenna on ihan hyvä päivä, vaikka en ole voinut maksaa edes tämän kuun vuokraa kun en ole saanut rahaa.
Ei muuta tällä kertaa. Halusinpahan vain avautua :) kommentoida saa ja puhua voi mistä vain, jos siltä tuntuu. :)
Äsken mietin, mitä sitä tekisi, ja päädyin siihen, että siivoan ja sen jälkeen palkitsen itseni drinkillä. No, näin teinkin. Nyt on jonkin verran siistimpää. Parin drinkin jälkeen päähän kuitenkin yhtäkkiä tuli vastustamaton ajatus - kaapissa on 5mg norspania(buprenorfiinia laastarissa), ja muistin miten mahtava olo siitä tulee. Koetin olla ajattelematta asiaa ja katsoin telkkaria. Sitä ei kuitenkaan saa pois mielestä, se tulee väkisin takaisin kun työnnän sen pois. Lopulta huomaan että edessäni on lusikka, pala norspania, injektointivälineet ja kiristysside.
Ajattelen piikittäessäni samanaikaisesti mielihyvää, ja toisaalta sitä, että ansaitsisin kuolla tähän - kumma kun en ole kuollut, olen tilastopoikkeus, niin usein olen selvinnyt ties mistä, niin sekakäytöstä(viina xanor subutex stilllnoct yms), kuin puukotuksista/törkeistä pahoinpitelyistä ja liikenneonnettomuuksista.
Monta kaveria on kuollut viereltä ja toiset on linnassa, mutta minä elän - ja vielä vapaana, voinkin kohtalaisesti, noin yleisesti ottaen vaikka en käy koulussa enkä töissä, en siis tee oikeastaan mitään, paitsi kirjoittelen paljon, suunnittelen kirjan kirjoittamista(kirjailijan ura yksi haave"ammateista"), teen pihatöitä omakotitaloni pihalla, auttelen vanhempia ihmisiä pihatöissä, seuraan maailmanpolitiikkaa jne.
Sain potkut jokin aika sitten "suojatyöpaikastani" - ja se ei minua haittaa, kamalaa orjatyötä, niin yksinkertaista ja alipalkattua(9e/pv) ettei voisi vähempää kiinnostaa - myös muut ihmiset totesivat ko. työn olevan sopimatonta minulle, mm. psykologi totesi että hän ymmärtää työn olevan sopimatonta kun ottaa huomioon kykyni - hän teki joskus älykkyystestejä ja kuulemma kaikki älykkyyden osa-alueet olivat normaalia korkeammat, mikä ei ollut minulle yllätys, koska aiemminkin olen saanut maksimipisteet mm. yleistä älykkyyttä mittaavissa testeissä.
Mutta lopetan itseni kehuskelun tähän tältä erää ja palaan varsinaiseen aiheeseen - siihen että joku päivä vielä makaan hengettömänä jos jatkan -edes satunnaista- mutta holtitonta sekakäyttöä.
Jo viitisentoista vuotta olen ollut alkoholisti, mutta viimeiset vuodet myös narkomaani(katson olevani narkomaani vaikka käytänkin subua harvoin) - joskaan ei vakavaa fyysistä riippuvuutta mihinkään ole koskaan ollut, olen tietoisesti estänyt tämän pitämällä riittävästi taukoja narkkauksessa. Olen ajatellut että olen viisas, kun toimin näin. Mutta, en ole viisas - en ymmärtänyt että vaikein riippuvuus on nimenomaan se psyykkinen riippuvuus ja se syntyy salakavalasti eikä sitä suostu myöntämään itselleen ennen kuin ei enää pysty olemaan ajattelematta sitä.
Tulevaisuus näyttää nyt hyvältä, kun olen aineissa. Tosin muistin että tämä tuntuisi paremmalta - olo on ihan hyvä reilu tunti 1,5mg norspanin jälkeen, muttei silti kummoinen. Drinkkejäkin on mennyt jo 5(olen siemaillut ajatuksissani ja kirjoittanut tätä varmaan tunnin jo lasittunein silmin).
Luultavasti huomenna on ihan hyvä päivä, vaikka en ole voinut maksaa edes tämän kuun vuokraa kun en ole saanut rahaa.
Ei muuta tällä kertaa. Halusinpahan vain avautua :) kommentoida saa ja puhua voi mistä vain, jos siltä tuntuu. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko tullut mieleen, että hakeutuisit hoitoon?
Mietin samaa, mikset menisi katkolle? Oisit sitten ainakin parhaasi yrittänyt. Tunnen hyvin sun kaltaisen miehen, ihme että on yhä hengissä. Tuskin kyllä kauaa enää. Joku ulospääsy sun on tuohon tilanteeseen löydettävä! Pyydä kunnaltasi lähete Järvenpään sosiaalisairaalaan katkolle.
Kysyn samaa, kun edellisetkin, oisko sulla halua parantua tuosta kokonaan?
Ja ethän sä vielä kolmeakymmentä oo, jos oot -86 syntyny, sillon olet 27... :)
Ja tuli myös sellainen kysymys mieleen mihin voisit minulle vastata: Uskotko, jos rakastuisit johohonkin muuhunkin kuin huumeet, eli johonkin ihmiseen, voisiko se olla jopa parempi motivaattori kamasta irti pääsemiseen kuin että PELKÄSTÄÄN tekisit sen itsesi takia?
Entä pelkäisitkö, jos teille tulisi ero, että sortuisit käyttämään uudestaan koska olet motivaattorina pitänyt sitä rakastumista?
Käy myös kommentoimassa jotain mun ketjuun! :)
Ibogaiini auttaa pääsemään eroon opiaateista mutta todellakin VAROVAISUUTTA! Se ei ole mikään huuhaa juttu,monet on päässy irti jopa vuosien heroiini koukusta ibogaiinin avulla mutta asiasta kannattaa ottaa perin pohjin selvää ennen kun alkaa mitään säheltää ton aineen kanssa meinaan se saattaa olla hengenvaarallista mutta oikein käytettyna saatat päästä eroon vuosien helvetistä. Ja muistakaa se että.
OLE VAROVAINEN TÄMÄN AINEEN KANSSA JA SELVÄPÄINEN VAHTI ON EHDOTON PAKKO! JA OPIAATTEJA EI MISSÄÄN NIMESSÄ SAA OLLA VERESSÄ TAI SE VOI OLLA HENKI VEKS!
Lisää asiasta on dokumentin lopussa
http://www.youtube.com/watch?v=a8o0wmRer0s