Äidin käytös

Ei kannata tuomita, jos ei tiedä tarkkaan mitä tapahtui.
Kiroava puolustautuminen vaikkapa lääppimistä vastaan on pienempi synti kuin kohtelias välinpitämättömyys.

Itse hämmästelin tälläistä tilannetta: Poika joka oli ehkä vielä päiväkodissa tai ehkä oli ekalla koulussa kiroili, että "s...aatana äiti s...aatana". Äiti ei reagoinut mitenkään, eikä heidän seurassaan ollut mies (olisiko ollut isä) ja vanhempi nainen (olisko ollut lapsen mummu). Voi olla tietysti, että heillä oli kasvatusmenetelmä jossa kiroiluun ei kiinnitetä lainkaan huomiota. Voihan sekin tietysti tepsiä, en tiedä.

Itse kiroilen todella harvoin, joskus kun oikein satutan itseni tms. lipsahtaa kirosana. Muut tutut paikalla olijat ihmettelee silloin, että hä kirositko sä? Niin harvoin kuulee mun kiroavan. Joskus saatan kirota sellaisilla sanoilla mitkä ei varsinaisesti ole kirosanoja. Mieheni taas huomaamattaan kiroilee ihan "normaalipuheessaan". Mutta valitettavasti noita kirosanoja kyllä oppii päiväkodissa ja koulussa ym. paikoissa muilta. Esim. bussissa joillakin teineillä joka lauseessa tai joka toisessa mainitaan v-alkuinen sana.

Ehkäpä tuommoinen meuhkaaminen voi johtua mielenterveysongelmista tai jostain. Itse olen kuullut, kun joku alkoi kovasti huutamaan ja kiroamaan kun joku ruuhkassa vahingossa osui käsilaukullaan toista. Ja vaikea sanoa, kun ei tiedä miten mies oli hipaissut.

Mutta tosiaan, jos ei aikuiset kiroilisi niin ei kukaan lapsikaan oppisi kiroilemaan.

"Mutta tosiaan, jos ei aikuiset kiroilisi niin ei kukaan lapsikaan oppisi kiroilemaan"
Heh, niin, eihän lapset kuule mitään tv:stä, kauppareissulla, kaupungilla, toisilta aikuisilta jne jne jne!
Ja tuota tapaa minäkin ja mieheni harrastamme; jos lapset kiroilee, ei vastata eikä reagoida. Kun lapsi oppii, että vanhemmat reagoi, siis tuli sanottua jotain "tuhmaa", on sitä jännempää alkaa käyttää juuri niitä sanoja!
Sen sijaan kun vanhempi ei ole kuulevinanaan, ohittaa koko asian ja puhuu muusta, lapsen mielenkiinto "kielletyihin rumiin" sanoihin katoaa.