Kyseessä on nuori aikuinen joka ei käy töissä eikä opiskele. Hänellä on vaikeita mielenterveysongelmia (jotka ovat sen verran monisyisiä että en nyt ala niitä tässä yhteydessä erittelemään). Hän on kuitenkin aikaisemmin saanut niihin apua ja pärjäsikin terapian lääkityksen avulla suhteellisen hyvin, mutta sitten hän lopetti ne, minkä jälkeen tilanne onkin mennyt siihen pisteeseen, että nykyään hän on lähes kokonaan eristäytynyt huoneeseensa. Hänen päivänsä kuluvat sängyllä maaten, ja useimpina päivinä hän poistuu huoneestaan vain hakeakseen ruokaa keittiöstä tms. Hän on muuttunut apaattiseksi eikä mikään kiinnosta enää. Hänellä ei ole mitään kodin ulkopuolista elämää eikä sosiaalisia kontakteja perheen lisäksi ja heidänkään kanssa hän ei enää paljon juttele. En ole mikään psykologi, mutta nämä merkit ovat kyllä aika hälyttäviä ja kertovat siitä että tilanne on vakava ja vaatisi hoitoa. :( Tätä on jatkunut lähes vuoden. Vanhemmatkin ovat huolissaan ja turhautuneita, mutta hekään eivät tiedä, miten häntä voisi auttaa. Olemme yrittäneet puhua hänelle siitä, että hänen kannattaisi hakea apua, mutta hän ei suostu edes keskustelemaan asiasta. Sitä apua kyllä olisi saatavilla, kunhan löytyisi sen verran oma-aloitteisuutta että sitä itse hakisi - vaikea täysi-ikäistä on väkisinkään hoitaa jos ei sitä itse halua. Miten hänet saisi ymmärtämään että hän tarvitsee apua? Miten yleensäkin saada keskusteluyhteys hänen kanssaan? On ikävää seurata sivusta miten nuori elämä menee hukkaan. Jotenkin tätä ihmistä haluaisi auttaa, mutta keinot ovat vähissä! :(
Please, asiallisia vastauksia!
Please, asiallisia vastauksia!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Millä hän elää? Jos on sossun ja työkkärin harteilla, työkkäri tai sossu voisi kutsua "työkyvyn tarkastukseen", sinne voisi liverrellä jotain.
Olisi ehkä parempi ettei passattaisi. Jääkaappi tyhjäksi ja noutoruokaa viikon verran ja jos ei tule syömään silloin kuin muut, niin ruokaa ei ole. Kuivamuonat myös jonnekin muualle. Kerrotaan hänelle, että tulet syömään samaan aikaan kuin muut tai sitten käyt kaupassa (rahat annetaan). Pitää sanoa selvästi, ettei tuollainen on hyväksyttävää käytäytymistä, että makaa vain kotona omassa huoneessaan eikä tee mitään. Ja jos ei jaksa mitään tehdä pitää hakea apuia. Joko menee hoitoon tai työkkäriin tai molempia.
Onko muuten tietoa pelaileeko tai onko netissä? Jos näin on niin netti kiinni ja pelit pois, jos ei ala ilmestyä ihmisten ilmoille. Jos jaksaa pelailla ja surfailla netissä jaksaa kyllä käydä kaupassa tiskata tms. osallistua kodin asioihin. Pitää tietenkin "kiristää" varovaisesti. Koska en tunne tapausta paremmin keinot pitää harkita.
Nyt ei ehkä kannata jankata sitä hoitoa hakemista, vaan yrittää puhua muista asioista rauhallisesti ja selkeästi. Eristäytyminen voi olla vaarallista, mutta se voi myös olla joissain tilanteissa tarpeen. Jos on psykoositaipumusta niin sitten voi olla vaarallisempi juttu.
Nyt pitää yrittää saada hänelle omaa vastuuta. Niin kauan kuin ei joudu edes käymään kaupassa, työkkärissä tai sossussa, niin ei pysty kantamaan mitään vastuuta. Täysihoito ja palvelu mahdollistaa sen eristäytymisen.
Olen itse ollut eristänytynyt vakavassa masennuksessa pari vuotta, mutta yksinasuvana aikuisena jouduin menemään kauppaan ja psykiatrille sekä Kelaan saikkupapereiden kanssa. Muita ihmisiä en jaksanut tavata. Kelan tätikin sai minut itkemään. Mutta erittäin masentuneenakin ihminen jaksaa jotain, jos on pakko.
Ps. monissa kunnissa, ainakin suurimmissa kaupungeissa on ns. etsivä nuorisotyö. Sinne voisi myös soittaa.
Muistaakseni etsivässä oli henkilö jolle maksettiin siitä että hän on kaverini. Äkkiä lähdin pois sieltä.
Ilmeisesti masentunutta pidetään ihan tyhmänä. Päin vastoin.
Masentunut ajattelee elämää kokonaisuutena. Jokainen masentuu joka ymmärtää elämän tarkoituksen. Ja varsinkin tuossa iässä kun työelämä on alkamassa opiskelujen ja mahdollisesti armeijan jälkeen.
Älä sinä lääkkeitä rupea tuputtamaan! Ei sinulle kuulu toisen elämä. Tietysti voit yrittää auttaa mutta älä väkisin!
Kärsin itse "kroonisesta väsymyksestä." Ihan sama mitä teen, niin olen aina VÄSYNYT. Se taitaa olla enemmän henkistä. Kilpirauhaslääkettä olen kokeillut, liikuntaa lisännyt ja hyvää ravintoa, ollut töissä jne. Mikään ei poista sitä. Tavallaan olen pettynyt elämässä paljon enkä luota ihmisiin helposti. Omia lapsia en sen takia viitti hankkia kun nekin varmaan masentuisi.
Pidän aivotyöskentelystä. Olis pitäny aikoinaan hommata siltä alalta ammatti. Täytys kokeilla tekniikan alaa tai matemaattista alaa. Jokohan pysyis hereillä pidempään.
Ihmisten seurasta en liiemmin välitä. Toisinaan ihan mukavaa mutta ei kauaa jaksa.
Kiitos vastauksista!
EX Vakavasti masentunut: Hän on täysin vanhempien elätettävänä. Työkkäriä eivät hänen tekemisensä kiinnosta, koska ei hae mitään tukia, kun virastoissa asioiminenkaan ei enää onnistu.
Hän ei pelaa, ei ole tietokonetta omassa huoneessaan. Silloin tällöin on netissä tunnin, pari ja sen näkisin vain hyvänä asiana, koska silloin ainakin viettää tuon ajan muualla kuin sängyssä...
Olen juuri tuosta psykoosin mahdollisuudesta ollut huolissani (ottaen huomioon aiemmat diagnoosit) mutta en tiedä, onko se huoli aiheellinen, kun en ole mikään psykologian asiantuntija...
Olet varmasti oikeassa siinä, että omaa vastuuta pitäisi lisätä.
4 18: En haluakaan tuputtaa lääkkeitä, jos on parempia vaihtoehtoja! Mutta jollakin tavalla täytyy kyllä puuttua tähän tilanteeseen, koska ei se näytä itsestäänkään muuttuvan paremmaksi!
Ei sinullakaan taida olla helppoa, jos joudut elämään kroonisen väsymyksen kanssa. Tsemppiä ja jaksamista.
fabber: Häntä ei voi viedä hoitoon vasten tahtoaan, koska ei ole vaarallinen itselleen tai muille... Joo, hän alkoi vähitellen "taantua" noin vuosi sitten. Vanhemmat ovat tehneet parhaansa siten, että ovat yrittäneet keskustella asioista hänen kanssaan, se vaan ei auta, ja muuta he eivät oikein osaakaan tehdä..
Mene aloittaja itse hoitoon, mistä tiedät että tämä henkilö ei ole hakenut niitä opiskelupaikkoja, ei niitä paikkoja ole tarpeeksi kaikille, aina joku jää ilman vaikka hakisi moneen paikkaan, ja töihin ei nuoria enää otetakaan