Kaameata luettavaa nuo Päivämies 50-vuotta sitten-jutut. Ahdistaa aivan ylenpalttisesti.
Tulin tämänpäiväisestä lainpaukkeesta ja elämäntapaopetuksesta niin pahoivoivaksi, että ajattelin lopettaa mokoman median tukemisen. Aivan hirveätä järkioppia, ahdistelua, vallankäyttöä, eikä mitään tekemistä Raamatun mukaisen uskon kanssa.
En ole vielä koskaan elämäni aikana ollut näin lähellä uskoni kieltämistä kuin tänään. Alan olla varma, ettei tämä ole tie, joka vie perille.
Lähdenkö etsimään oikeata uskoa, sellaista, josta sielu saa ravintoa. Opetusta, jossa kuuluu Hyvän Paimenen ääni.
Tulin tämänpäiväisestä lainpaukkeesta ja elämäntapaopetuksesta niin pahoivoivaksi, että ajattelin lopettaa mokoman median tukemisen. Aivan hirveätä järkioppia, ahdistelua, vallankäyttöä, eikä mitään tekemistä Raamatun mukaisen uskon kanssa.
En ole vielä koskaan elämäni aikana ollut näin lähellä uskoni kieltämistä kuin tänään. Alan olla varma, ettei tämä ole tie, joka vie perille.
Lähdenkö etsimään oikeata uskoa, sellaista, josta sielu saa ravintoa. Opetusta, jossa kuuluu Hyvän Paimenen ääni.
Vastaukset 49
Vanhimmat
"En ole vielä koskaan elämäni aikana ollut näin lähellä uskoni kieltämistä kuin tänään."
uskoasi kiellä.
Sen sijaan vanhoillislestadiolaisuuden harhaoppeineen ja isien perinnäissääntöineen voit huoletta heittää romukoppaan.
Että missä mennään? Eikö kukaan näe tätä harhaoppia jonka jo luultiin ankean ja barbaarisen 70-luvun jälkeen Herran armosta taakse jääneeksi?
Missä on viisas ja rohkea ihminen joka avaa liikkeen sisällä keskustelun asiasta. Kuten "tarpeekseen saanut" sanoi, ei kuulu Hyvän Paimenen ääni!
Ei oppi muutu ennen tai jälkeenkään 70-Luvun...
Miten on mahdollista, ettet erota tuosta tekstistä lakihenkeä?
Todella outoa, että voi noin sokesti ja kuuliaisesti uskoa tuota. Ja vielä väittää, ettei mikään ole muuttunut.
Ehkä ei oikeasti olekaan muuttunut! Sinäpä sen todistit.
Niin eihän se oppi muutu VL:ssä, koska se on Raamatusta otettu.
huomasin, kuules nyt ei ole muuta kuin sekaoppia muualla...
Vaikka olisi kuinka täydellinen oppi, niin se ei ketään pelasta, jos siitä puuttuu jotain.
Ensiksikin lakihenkinen ns. oikea oppi on kauhistus. Se on pahempaa kuin polttava salpietari! Kun totuus on mennyt armon edelle!
Lisäksi jos RAKKAUS puuttuu, niin ei SE mitään ole...
No ei oppi sinänsä muutu, mutta talostelun tavat ovat selvästi muuttuneet siitä, kun olin pikkupoika 1960 luvulla.
Silloin seurapuhe saattoi kestää kaksikin tuntia.
Puhujan vieressä istui ns. joo-mies. Hänen tehtävänään oli lukea saarnamiehelle teksti raamatusta. Sitten hän istui koko puheen ajan saarnamiehen vierellä ja toisteli: " JOO, NIIN SEON ja AAMEEN !"
Seurapirtissä leijui katossa paksu savupilvi. Siihen aikaan ei pidetty minnään, että tupakoidaan sisätiloissa.
Minäkin muistan nuuhkineeni savua (hyvälle tuoksuu) toteamuksella.
Joskus kun seurapuhe kesti oikein pitkään, alkoi takarivin penkeistä kuulumaan kuorsauksia, kun isännät väsyivät kuuntelemaan.
Sitten kun koitti vihdoin ja viimein väliaika, menivät saarnamiehet ja seurojen silmäätekevät talon perikamariin juustokahveille.
Seurat olivatkin aina ns. ökytaloissa, joissa oli paljon karjaa ja varallisuutta.
Talon emäntä kävi penkeissä supattamassa isojen talojen emännille ja isännille korvaan, että tulla tuonne kamarin puolelle, jossa oli tarjolla kahvin kanssa monenlaista kastettavaa.
Minun vanhempiani ei kutsuttu kamarin puolelle, sillä se kutsu koski vain arvohenkilöitä.
Muu seuraväki sai tyytyä pirtin puolella ja eteisessä kahvitteluun ja tarjolla oli vain puolikuivaa pakkopullaa sakkaveen kera.
Sakkaveeksi sanottiin ennen kahvia, joka oli keitetty toiseen kertaan samoihin höysteisiin.
Seurapuheet olivat ennen tulikivenkatkuisia, joka synnytti herkissä ihmisissä mielenliikutuksia.
Muistan kerran, kun istuin kahden lihavan maalaisemännän välissä ja nämä alkoivat pyöriskellä penkissä levottomasti.
Minulla tuli ahtaan paikan kammo, kun emännät meinasivat litistää minut.
Eipä aikaakaan, kun toinen emännistä ponkaisi ylös alkaen isoon ääneen kiittämään herraa jeesusta.
Minua se liikutti myös ja suorastaan vapisin pelätessäni joutuvani helvettiin, sillä niin huonoksi koin itseni.
Pirtissä tuli kuuma ja tukala olo. Olisin halunnut lähtiä eteiseen, muta siihen aikaan piti istua vakavina penkissä, eikä passannu lähtiä kesken saarnan pois.
Eteisissä seisoskelivat uskottomat, sillä siihen aikaan seurapirteissä tapasivat käydä myös ei uskovaiset.
Sitten huomasin, että karvalakkini oli pudonnut penkiltä huomaamattani lattialle, jota kiihtynyt emäntä talloi kaiken aikaa.
Siihen aikaan parannusta tehtiin julkisesti, koska yleinen käsitys saattoi olla, että syntien anteeksianto oli tapahduttava vain saarnamiehen kautta. Lisäksi anteeksipyytäjän oli saatava huomata, että saarnamies juuri hänelle viittasi kädellä, eikä jollekulle toiselle.
Kiitos Reinhard TODELLA mielenkiintoisesta ja hykerryttävän hauskasta kirjoituksesta!!! Olipa oikea helmi kaikkien juttujen joukossa..
Minulla on muuten ihan samanlaisia muistoja lapsuudestani 70-luvulta. Tapahtuivat pienessä pohjoissuomalaisessa kylässä.
Vanhemmiten olen ajatellut, että ihan noin kulttuurihistoriallisestikin ne ovat aika erikoisia ja rikkaita muistoja. Kun hirsipirtissä piipputupakka ja lanta haisi ja väkevä julistus jylisi. Ja kaikki ne erikoiset ihmiset, isäntämiehet emäntineen, iäkkäämmät poikamiehet ja vanhatpiiat ym. joita vuodesta toiseen siellä varmasti se kolme kertaa viikossa tavattiin.
Usein on tullut mieleen, että olisipa kirjailijanlahjat kuin Thomas Mannilla, niin kyllä syntyisi ja materiaalia riittäisi...
Mukavaa, että jollakuilla muillakin on samantapaisia muistoja. Taidamme olla Maria aikalailla samalla aaltopituudella. Sinulla on myös rehellisen realistinen näkemys uskomisen asioista. Et ole kauhean tosikko, vaan myös huumorille on sijaa vakavienkin asioiden keskellä.
Pakkohan se on olla huumoria, sillä eihän tätä elämää jaksais, jos sen niin kauhean tosissaann ottais. Kyllä minä taas kirjoittelen jotain hauskoja muistoja, sillä mulla olis vähän noita kirjailijan taipumuksia.
Yhdyn ajatuksiisi.
Näen näissä(kin) asioissa paljon humoristisia ja inhimillisen liikuttavia piirteitä, kiva kun ne pilkahdukset ovat tulleet minunkin kirjoituksistani läpi asti. Välillä kun tuntuu, että tuleeko oltua omassa asiassaan sittenkin liian tiukkis... Eiväthän nämä kuitenkaan sellaisia asioita ole.
Omaan nuoren elämäni aikana olen joutunut kohtaamaan ehkä epätavallisen paljon suuria vastoinkäymisiä ja suruja. On kirkastunut entisestään, että ilman huumoria ei jaksa (eipä niin hirveää tilannetta, ettei siellä seassa joku naurettavuus piilisi).
Myöskin usko on tullut niiden kokemusten myötä paljon omakohtaisemmaksi. Se on paljolti syy, miksi olen ollut niin ahdistunut jonninjoutavalta askartelulta tuntuvista tapakristillisyyden piirteistä. Asioista, jotka todellisen hädän hetkellä tuntuvat korneilta ja miltei Jumalaa pilkkaavilta.
Minua riemastuttaa kovin kohdata kaltaisellasi tavalla ajattelevia ihmisiä. Asioiden mittasuhteet siinä asettuvat oikeille paikoilleen. Saa jopa uutta uskoa huomiseen.
Muistelepa vaan vielä lapsuuttasi. Olen varma, että että harvat ikäisemme ihmiset ovat kokeneet noin jyhkeänkomeita asioita! Minullakin alkoivat muistot virrata.
Loppua saisivat nuo lakihenkiset artikkelit 1970-luvulta!!!
Niitä ei mielestäni pitäisi julkaista edes historiallisina kuriositeetteinä. Kyllä minulle myös tuli niitä lukiessa ahdistava olo.
Ihan samaa ajattelin, tuli tosi ahdistava olo kun lueskelin artikkeleita! Että missä on jumalanlapsen uskomisen ilo ja vapaus jos elämä pitää elää noin lain kirjaimen mukaan. Aivan uskomattomalta tuntui kyllä lukea! Että toisaalta ei se ole ihme mistä negatiiviset asenteet meikäläisiä kohtaan nousee, joissain asioissa vois peiliinkin vilkaista...
Jotenkin tuli sellainen olo että epäuskoisten kanssa ei saa olla missään tekemisissä. Ne kuoro- ym. jututkin tuntui tosi kummalliselta.
Nuoret ovat oppineet lukemaan Raamattua. Valtavaareille tulee pian hätä, ja aitoja on korotettava kiiruusti. Sitä se on sitä se on.
Vaarat eivät ole siis vain tien vasemmalla puolella, vaan vielä paljon ovelampi vihollinen vaani tien oikealla puolella. Saanalla on kyky naamioitua valkeuden enkeliksi ja Raamatut hän tuntee todella hyvin.
Hän vahtii oikeastaan vain yhtä siaa:
ETTEIVÄT HE USKOISI JA NÄIN JEESUKSESSA KRISTUKSESSA VAPAHDETTUINA JA LUNASTETTUINA USKON KAUTTA VAPAIKSI TULISI.
Ei kai siitä 70-luvusta vielä viittäkymmentä vuotta ole? Minä olin silloin jo olemassa enkä ole vielä 40:kään täyttänyt.
Tekee jostain syystä mieli sanoa että älä lähde.
Olenpa minäkin tuntenut surua ja jopa häpeää kyseisten lehtiartikkeleitten vuoksi (lukevathan Päivämiestä monet muutkin kuin "meikäläiset"). Ei ole hyväksi kuulostaa ja näyttää ulospäin lähestulkoon taikauskoiselta, aivan omituiselta, tunkkaiselta ja vastenmieliseltä, epäkristilliseltä. Ei tuollaisilla oudoilla kommenteilla ("kirkkokuorossa laulaminen on vaarallinen silta maailmaan..."jne) ole mitään pohjaa Raamatun opetuksessa. En keksi muuta kuin että tarpeeksi yksinkertaiset ja tunne-elämältään epätasapainoiset ihmiset ovat niitä omassa ahdistuksessaan keksineet ja niillä toisia sitten orjuuttaneet. Uskomisen ilo ja vapaus ovat tuollaisista edesottamuksista kaukana, vaikka muuta tietysti kaiken aikaa toistellaan (Päivämiehen kirjoituksessa).
Eniten ihmettelen sitä, että Päivämies-lehden toimittajat ovat katsoneet tarpeelliseksi moisia julkaista. Kenenhän uskonelämää noilla on tarkoitus ravita? Vai onko sittenkin kyse jostain ihan muusta?
Pikemminkin noita aikoja kireine kommentteineen olisi syytä pyytää julkisesti anteeksi. Silloin oltiin kyllä joukolla harhaan jouduttu.
Tuli kyllä kovin surullinen olo.
Mutta älä sinä alkuperäinen tuon takia lätkimään lähde. Olen varma siitä, että hiljainen enemmistö ajattelee asioista toisin. On paljon vl-ihmisiä, joitka uskovat ja luottavat Raamatun opetukseen ja evankeliumin lohdulliseen sanomaan. Kanssapuheet rauhanyhdistysten eteisissä ovat kyllä varsin toisenlaisia kuin esim. Päivämies-lehdessä.
Juuri näin se menee, kiitos.
Saako udella, mitä siinä artikkelissa sitten kirjoitettiin ??
Kyllä nyt on porukka täällä mennyt hakoteille. Päivämiehessä Taas puhuttiin asiaa ja elävää Jumalan sanaa. Noi kirjotukset on näköjään ajankohtasia, koska niistä on kirjoitettu. Ja kalikka kolahti..
"Heti alussa todettiin, että itse meissämme me ahtaalla olemme; Jumalan valtakunnassa ei ahdista eikä purista kun vain tunnonasiat ovat kunnossa. Neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat ovat osa evankeliumia."
"Jumalanlapset arvostavat Jumalan lahjaa, mutta sitä ei saa käyttää väärin." Kiellettiinkö siinä jotain? Ei. Siinä puhuttiin, että miten monelle se on käynyt turmiolliseksi kun on lähtenyt kuoroon laulamaan. Ihminen on ihminen ja ihminen hakee toisen ihmisen kiitosta ja hyväksyntää.
Moni uskovainen on kuoron kautta ajautunut maailman turuille tuonkin asian tähden.
Ihmettelen suuresti uskovaisten reaktiota kirjoitusta kohtaan. Onko nuhteen ja rakkauden sanat jo nykyaikana liikaa?
Joku kirjoitti, että ihmekkään kun lestadiolaiset saavat niin paljon negatiivistä huomiota kun tuollaisia kirjoitetaan ja puhutaan. Onko sillä väliä mitä muut puhuvat? Jos maailma ei puhuisi mitä puhuu, niin voiko se sillon edes olla raamatun usko, joita sillonkin vainottiin ja pilkattiin?
Onko niin, että uskon pitäisi olla ihmismielelle mieliksi? Ei raamatun usko ole sitä, että se hakee ihmissuosiota. Ja miltä ihmisestä tuntuu hyvältä.
Pysykäämme entisten pyhien askelissa. Nuo vanhat kirjoitukset ovat sen ajan tyylin mukaisesti suorempaa puhetta kuin nykyään. Mutta niitä lukiessa sydän vastaa aamenta, näin on ennen uskottu, ja näin uskomme vielä tänäkin päivänä. Aika on muuttunut, uskon perusteet eivät ole muuttuneet.
"Aika on muuttunut, uskon perusteet eivät ole muuttuneet."
pimeys on vallinnut vanhoillislestadiolaisuudessa sen taitevaiheen jälkeen, jolloin vl-herätysliike hylkäsi herätysliikkeen perustajan Lars Levi Laestadiuksen perusopetuksen "Sydämen usko ratkaisee" ja alkoi opettaa "Vain me" -harhaoppia.
Suomen teologinen instituutti
16.2.2000 Seppo Leivo:
"Hannu Juntusen väitöskirjan arvio Laestadiuksen kirkko-opista on mielestäni osuva, kun hän sanoo, että elävän uskon takeena ovat armonjärjestyksen kokemukset, lähinnä sydämessä koettu sovitus, ei niinkään uskonyhteisöön kuuluminen."
Aina kun siirrytään Raamatun mukaisista opetuksista sielunvihollisen säestämiin ihmisoppeihin, asiat kääntyvät huonompaan suuntaan. Tämä kehitys on nähtävissä vl-herätysliikkeessä.
"...Ja kalikka kolahti...."
Kalhti mutta eräiden, (vanh.lest johdon), permuksissa on niin paksu omanvanhurskauden suojanahka, että ei tunnu vielä missään... ei tunnu vielä missään....
Mitähän heille vielä pitäisi näyttää, että heidän nukkuva omatuntonsa heräisi.
Uskon perustus ei todellakaan ole mikää 100 vuorias vanhoillislestadiolaisuus, vaan iankaikkinen Jumala ja hänen rakas Poikansa,
pulestamme kuollut Jeesus Kristus. On yhtä kuin Jumalan Sana
Uskomaton on vanoillisten pimeys!
"Siinä puhuttiin, että miten monelle se on käynyt turmiolliseksi kun on lähtenyt kuoroon laulamaan. Ihminen on ihminen ja ihminen hakee toisen ihmisen kiitosta ja hyväksyntää."
Jokainen ihminen haluaa ja myöskin tarvitsee tunnetta, että on arvokas ja hyväksytty yksilö. Terveen itsetunnon syntymisen yksi edellytys on lapsena saatu - erityisesti vanhempien taholta - arvostus, hyväksyminen ja kiitos. Nämä antavat vahvat eväät tulevia vuosia varten.
Onko yllä esitetty hyvinkin yleinen käsitys ja suhtautumistapa vl-herätysliikkeen piirissä, että on lähes synti, jos ihminen hyväksyy toisen ihmisen, arvostaa ja kiittää häntä.
Onko vl-herätysliikkeen piirissä - myöskin lasten kasvatuksessa - toivottua ja tavoittelemisen arvoista toisen ihmisen lyttääminen ja masentaminen?
Epäilenpä, että vanhoillinenkin hakee kommentillaan jonkun toisen ahdasmielisen fundamentalistin kiitosta. Eikö teille merkitse mitään se, pitääkö kuulija tai lukija tekstejänne "rakkauden sanoina" vai julmana tuomion paasauksena? Tynnyrissä ikänsä eläneiden saarnamiesten suunsoitto on rakkaudetonta kulkusen kilinää ja vasken helinää, josta kenenkään ei kannattaisi ahdistua.
Tosin vanhoillislestadiolaisuudessakaan ei vielä 60-luvulle tultaessa oltu kuultukaan mokomista "kuorolaulukielloista", vaan kaikki lauloivat ihan vapaasti, jopa äänissä ja sydämensä kyllyydestä. Ja olivat iloisesti uskomassa.
Kireällä 70-luvulla OPPI NIMENOMAAN MUUTTUI!!!! Ja teki sen totaalisesti, sitä ei ole syytä unohtaa. Se, mitä silloin tapahtui, ei ole Jumalasta.
Vastaapas Julle, miksi 70-luvulla ei pysytty "entisten pyhien askelissa"? Miksi vanhat uskon perusteet silloin eivät enää kelvanneet vaan muuttuivat?
"Lähdenkö etsimään oikeata uskoa, sellaista, josta sielu saa ravintoa. Opetusta, jossa kuuluu Hyvän Paimenen ääni."
Se renun mainos "tule koeajamaan kova rauta"
Mikä ihmeen ratkaisu tuo on olevinaan, että kielletään oma usko mielipide-eroavuuden takia ????
EL-taholla ei milloinkaan tule kyseeseen uskon kieltäminen. Päinvastoin, saarnataan että ei tule kosklaan, heikkoinakaan aikoina, kieltää uskoaan.
on syytä säilyttää, mutta harhaoppien kanssa ei kannata seurustella.
Näin on "essuilla" siat hyvin. Kiitos Herralle.
Heillä on siis siat hyvin, kuten edellisessä sanoin. Mutta näin ovat "essuilla" ASIAT hyvin.
Aamen Eliza.
Ahdisti kyllä minuakin. En voi ymmärtää, että kirkkokuoro tuomitaan synniksi noin suoraan. Missä on tunnonvapaus ja vapaus lain alta, kun noin suoraan sanellaan, mitä saa ja mitä ei saa tehdä? Eikö Raamatussa varoiteta lisäämästä / poistamasta yhtään käskyä? En voi ymmärtää, että Jumalan valtakunnassa puhaltavat ahdistavat ja pimeät tuulet, jotka vievät mennessään uskomisen ilon ja vapauden. Tällaiset suorat säännöt ovat johtamassa takaisin lain alle, vaikka Jeesus nimenomaan vapautti meidät omantunnon vapauteen ja irti lain ikeestä.
siinä varoitettiin. Ei kielletty.
kirjoitettu 70-luvun alussa jolloin ei muistaakseni saanut edes elannossa käydä
"En voi ymmärtää, että Jumalan valtakunnassa puhaltavat ahdistavat ja pimeät tuulet, jotka vievät mennessään uskomisen ilon ja vapauden."
ne aidossa ja oikeassa Jumalan valtakunnassa puhalla. Siellä, jossa toteutuu Raamatun ilmaisu: "Vapauteen Kristus vapautti meidät".
Ne puhaltavat vanhoillislestadiolaisuudessa.
Tai sai siellä käydä mutta ei saanut kärähtää. Halpaa kahvia tms. tarjoustuotetta luikittiin salaa hakemassa. Kaikki niin teki - mutta ei tunnustettu.
Ei valtakunta = rauhanyhdistys tai SRK. lukekaa raamatusta mitä siellä sanotaan. onneksi riparilla sain 8 v. sitten kipinän lukemiseen. kuorolaululla yms. höpötyksillä ei oo mitään tekemistä uskon kanssa. eikö tärkeintä ole että ihminen uskoo sovitustyön omalle kohdalle??? pykäläuskolla ei päästä taivaaseen!! missä on vapaus ja ilo joka syntyy uskon lahjasta? usko ei kiristä vannetta päässä. käsitys synnistä on PM:n kirjoituksissa päin honkia.
uskoomme, alkaisi kyseinen lehti vaikuttamaan Rakkaalta ja kalliilta samaten kuin tässä uskossa olevatkin.
Itse, vaikka niin huonoksi uskovaiseksi usein tunnen itseni, tuntuvat päivämiehen kirjoitukset niin ihanilta ja aivankuin toinen toistaan paremmilta. Sitä aina keskiviikkoisin, kun lehti ilmestyy ottaa aivan ensiksi päivämiehen luettavaksi. Niin tykkään siitä.
"jos tekisit PARANNUKSEN
Kirjoittanut: asia kuntoon, 9.9.2004 klo 13.14
uskoomme, alkaisi kyseinen lehti vaikuttamaan Rakkaalta ja kalliilta samaten kuin tässä uskossa olevatkin."
O TEMPORA, O MORES!
selailemassa läpi viimeisen Päivämiehen.
Hieman nauratti paatokselliset kirjoitukset vuosien varrelta esim. TV:stä ja laulamisesta (mm. kuoro). Artikkeleissa todettiin yleensä aluksi "meilläkö muka olisi joitakin kahleita ja sääntöjä" ja sitten alettiin vääntää juttua TV:n ynnä muiden asioiden "kammottavuuksista" uskovaisille. :))
Varmaan sama paatos jatkuu nykyäänkin...
joko parantaa tai pahentaa. Se ei koskaan tyhjänä palaja. Näin vakuuttaa raamattu.
Ei nämä meikäläisten tapaopit todellakaan ole mitään Jumalan sanaa. Sellaisesta päin vastoin Jumalan sanassa varoitetaan. Valvokaat!
lopussa eksytys on suurinta. Löytyykö enää lopussa uskoa maan päältä?
sellaista se on; jos ei saa päteä yhteiskunnassa, pädetään jssakin omalakisessa yhteisössä. Kyllähän ne opit teoriassa toimii mutta tuo on elämälläpalastelua, ihmisten nöyryyttämistä, ihmiset voi pahoin ja oravanpyörä on taas valmis.... Nimittäin sama suhdehan se on säilynyt herätyskristillisyyden ja maailman välillä, kun sitä rajaa on kaikin keinoin "hyväksi nähty " pitää. Ihmistenhyväksikäyttämistä, koska uskonyhteisöön liittyminenhän on itsensä kieltämistä; toisin sanoen "jos ei tunne itseään, voi ikäänkuin vapautua vastuusta luovuttamalla ihmisyydestä sen tärkeimmän osan jllekin yhteisölle",; tyypillistä alakulttuurien muodostumisessa ja niissä pysymisessä. Ihmiset ylipäänsä yhteiskunnassa eivät tunne omia resurssejaan, jotta voisivat olla oikeasti kypsiä päättämään, kuinka luovat suhdetta elämään ja itseensä. Tämä herätysuskonto on vain yksi ilmenemismuoto ihmisten heikkoudessa tunnistaa omia voimavarojaan suhteessa ympäristöönsä ja itseensä. Esim. eihän ole sattumaa, että Suomesta löytyy myös "viinaanmenevä kansa". Saman ilmiön eri puolia, ihmiset eivät tunne itseään, ja luovuttavat elämänsä jllekin muulle...
Noh, elämä on monimuotoista ja ihanaa, kun vain oikein oivaltaa...
Minusta on ollut oikein mukava lukea vanhoja juttuja Päivämiehestä. Jutut ovat persoonallisia ja suorasukaisia. Mutta niistä kaikuu "ennen uskoneiden" ääni.
On myös muistettava, että jutut ovat hajaannuksen ajoilta ja oli tarpeen teroittaa seurakuntaa uusien ajan-ilmiöiden edessä.
Oppi on sama, Henki on sama. Joskus aiemmin huomatut vaarat on muistettava tänäänkin... Oppimistahan tämä kilvoituksen matka on. Jos joku asia on ollut joskus synnillistä, sitä se on myös tänä päivänäkin. Jumalan valtakunnan kirjoitukset ei vanhene koskaan.
Mua alko ahdistaan nyt täällä lukiessani tätä sun tekstiäsi...
ei sinun uskoasi pidä kieltää Päivämiehen tekstien takia. Nehän juuri kertovat mimmosta tekstiä on ollut 50-vuotta sitten...ei se enää ole nykypäivänä sellaista...
Älä välitä päivämiehen vanhoista osioista jos ne sinua ahdistavat.. lue sieltä niitä iloisempia tekstejä, nuorten kapsäkkiä ja pidä usko ja hyvä omatunto!
Suljetaan silmät Päivämiestä lukiessakin!
Onko mitään järkeä?
Niinpä niin.
Muutamilla on valvomisen lakattua alkanut synti tulla luvalliseksi.
Voitaisiinko puhua jopa uustöröläläisen hengen noususta kristillisyydessämme. Ei ymmärretä suolalla sekoitettua Jumalan tahdon ilmoitusta.
Keinohedelmöitysasioissakin näkyy nimeltä mainitsesmattomilla vl:lais puhujilla olevan höltymistä väärään suuntaan(mutta asiasta vielä keskustellaan, joten ei ole vielä ihan varmaa...).
... ja ketä veli tarkottaa? Joutavia höpöjä. Enpä ole seurapenkissä kuullu moisia. Eiköhän seuroissa puhuta muista asioista kuin keinohedelmöityksestä?