Iltaa. Olen reilu parikymppinen mies ja olen syönyt sertralin nimistä ssri-lääkettä n. 8-vuoden ajan. Masennusta oli hieman tuossa kesällä, mutta pääsin siitä yli. SIlloin en voinut ollenkaan olla omassa yksiössäni, vaan asuin vanhempieni luona.
Ongelmaksi on tullut nyt se, että aina, kun menen omaan kämppään ja olen yksin kotona, niin saanut aivat helvetinmoisia ahdistus ja paniikkikohtauksia, aivan kuin jokin olisi hädässä. Kyyneleet valuu nytkin kun tätä kirjoitan, samoin äskön lähikaupassa käydessäni. Vanhempieni luona tai kavereideni luona tätä ongelmaa ei ole.
Täällä kämpillä kun olen, niin mikään ei oikein tunnu miltään saatan katsoa TV:tä tunninkin vaikken edes seuraa koko ohjelmaa, vaan päässä pyrii ajatukset esim: onkohan vanhemmilla kaikki hyvin, miten sisko jaksaa jne. Välillä itkukohtaukset saattaa kestää puolikin tuntia putkeen, kunnes saan psyykattua itseni taas "normaaliksi".
Ja tuosta ssri-lääkkeestä sen verran, että se on auttanut elämääni tosi paljon, ennen sitä sain aivan uskomattomia ahdistus/paniikki kohtauksia, masennusta oli, enkä käytännössä tehnyt muuta, kuin itkin ja makasin sängyssä aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Olen myös aikuistuttuani ollut päihderiippuvainen mm. alkoholiin, rauhoittaviin lääkkeisiin ja subutexiin. Heroiiniakin on tullut kokeiltua, tosin ei suonensisäisesti ja monia eri opiaattipohjaisia kipulääkkeitkä tullut vedettyä. Piriäkin olen monet kerrat tullut vedettyä ja tarpeeksi päihtyneenä suoneenkin on roinaa mennyt, mistä aamulla morkkis. Mutta pahimmat koukut juuri subutex ja rauhoittavat. Mutta nyt en ole onneksi koukussa mihinkään, välillä mietin, että ah kun sais nyt kunnon subulainit nokittaa ja päälle polttaa kunnon pajarit, mutta ei.
Olenko ainut, kellä juuri tämän kalaisia tallaisia oireita?
Kiitos vastauksista ja hyvää syksynalkua kaikille ja yritetään jaksaa kohtalontoverit.
Ongelmaksi on tullut nyt se, että aina, kun menen omaan kämppään ja olen yksin kotona, niin saanut aivat helvetinmoisia ahdistus ja paniikkikohtauksia, aivan kuin jokin olisi hädässä. Kyyneleet valuu nytkin kun tätä kirjoitan, samoin äskön lähikaupassa käydessäni. Vanhempieni luona tai kavereideni luona tätä ongelmaa ei ole.
Täällä kämpillä kun olen, niin mikään ei oikein tunnu miltään saatan katsoa TV:tä tunninkin vaikken edes seuraa koko ohjelmaa, vaan päässä pyrii ajatukset esim: onkohan vanhemmilla kaikki hyvin, miten sisko jaksaa jne. Välillä itkukohtaukset saattaa kestää puolikin tuntia putkeen, kunnes saan psyykattua itseni taas "normaaliksi".
Ja tuosta ssri-lääkkeestä sen verran, että se on auttanut elämääni tosi paljon, ennen sitä sain aivan uskomattomia ahdistus/paniikki kohtauksia, masennusta oli, enkä käytännössä tehnyt muuta, kuin itkin ja makasin sängyssä aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Olen myös aikuistuttuani ollut päihderiippuvainen mm. alkoholiin, rauhoittaviin lääkkeisiin ja subutexiin. Heroiiniakin on tullut kokeiltua, tosin ei suonensisäisesti ja monia eri opiaattipohjaisia kipulääkkeitkä tullut vedettyä. Piriäkin olen monet kerrat tullut vedettyä ja tarpeeksi päihtyneenä suoneenkin on roinaa mennyt, mistä aamulla morkkis. Mutta pahimmat koukut juuri subutex ja rauhoittavat. Mutta nyt en ole onneksi koukussa mihinkään, välillä mietin, että ah kun sais nyt kunnon subulainit nokittaa ja päälle polttaa kunnon pajarit, mutta ei.
Olenko ainut, kellä juuri tämän kalaisia tallaisia oireita?
Kiitos vastauksista ja hyvää syksynalkua kaikille ja yritetään jaksaa kohtalontoverit.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on jokaisella outoa pitempiä aikoja olla yksinään, voi tulla mökkihöperöksi
Onkohan niin että et olet tottunut vielä olemaan ja elämään yskin.
Juuri ollessani mielisairaalassa siellä oli yksi nainen hoidossa, joka ei pystynyt olemaan yksin kotona. Sairaalahoito ei ainakaan tuonut apua. Lääkitystä ne siellä yritti rukata.
Ikävä kuulla, että voit huonosti. Oletko perehtynyt ilmiöön nimeltä SSRI poop-out? Googleta niin löydät tietoa. Voisikohan tässä ole kyse sellaisesta. Olet kuitenkin käyttänyt jo 8 vuotta.
Kuulostaa samalta mitä äidilläni oli/on edelleen. Hän menee usein mummolaan lyhyen välimatkan vuoksi koska ei pysty olemaan yksin kotona, saa kyllä rauhottavia ja mieliala lääkettä (en tiedä merkkiä) mutta ei auta kuulemma. Jouduin välillä laittamaan puhelinta pienelle jos oli yksin kotona koska ei uskaltanut olla yksin ja tuntui sekoavansa. Ilmeisesti tv:n katselu rauhoittaa hetkeksi tai radion kuuntelu mutta tunnin päästä olotila puskee voimakkaammin päälle. Siskonsa onneksi katsoo hieman perään johtuen lyhyestä välimatkasta vaan on todennut itsekin stressaavaksi tilanteen.
Olen vasta vanhemmalla iällä alkanut ymmärtää hieman äitiä kun teininä olin vihoissani hänelle ja pistin välitkin poikki kun pääsin muuttamaan. Tieto lisäsi tuskaa sanan mukaisessa merkityksessä ja aloin ymmärtämään ettei tahallaan ole käyttäytynyt pahasti vaikka välissä on sitä omaa luonnetta toki.
Paremmat lääkkeet ja hoitoa lääkärin mukaan pitäisi saada vaan äiti ei halua jostain syystä vaihtaa tai mennä hoitojaksolle hetkeksi. Haluaa sitoa siskoa ja mummia ahdistukseen sekä mielen ailahteluihin. Tosin hänen kautta olen huomannut ettei kaikilla auta se ruokavalio tai liikunta sillä hän kokeili 2kk ajan käydä salilla ja syödä hyvin mutta alkoi ahdistumaan avarista tiloista, väen paljoudesta ja melusta.
Saattoi mennä hieman ohi aiheen mutta jos on jonkinlaiset välit läheisiin ja ahdistus pukkaa päälle niin uskalla mennä käymään tai soita heille. Tätini kertoi äidin rauhoituneen heti kun pääsi mummolaan ja hermostui jälleen kun tuli lähdön paikka. Ovat jopa miettineet sitä jos äitini tulisi heidän luokse hetkeksi asumaan ja siellä yhdessä miettisivät jatkoa kun ei kerta ''vieraaseen'' paikkaan halua mennä hoitoon vaan läheistensä luo.
Mä käyn usein tuolla juttelemassa chatissa ja palstoilla: https://www.tukinet.net/
Pitää tosin rekisteröityä ensin mutta tuonne puhelinpalveluun ei tarvitse mitään erityistä jos soittaa ja haluaa jutella. -> http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua/kriisipuhelin
Viimeksi oli tosi kuuntelevainen ja tukeva henkilö linjoilla kun soittelin. Törmännyt meinaa sellaisiinkin että on välinpitämätön vastanut siksi koitan hieman valikoida vaikka onkin hätä :/