Kuten otsikossa lukeekin, niin mitä mieltä olette? Muutunko kuuliaiseksi, ahkeraksi ihmiseksi, kun lähden vähän kasvamaan? Netissä tulee aika usein törmättyä vastaanvanlaisiin ohikulkijoiden mielipiteisiin:
"Saatana näitä nykyajan tauteja; masentuneisuutta ja pahaa oloa! Ja sitten joillakin ne äänee äänet käskee tappamaan. Ja se "ääni" käskee tappamaan vaan sellaisen, josta ei ole vastusta. Kuten eräs ei-hyvinvointivaltion kasvatti sopivasti sanoi; Nämä teidän "masentuneet" ja "ahdistuneet" elämään Siperiaan ja kaivamaan lapiolla monttua pariksi vuodeksi, niin kyllä ne hyvinvointitaudit häviäsivät melko nopeasti ja kaveri olisi taas normaali."
Olen tässä vähän miettinyt yksinäisyyttäni, sosiaalisten tilanteiden pelkoani (joka on paremmassa kontrollissa, kiitos terapian) ja masennustani. Minulla on aina ollut lähes olemattomat ystävyyspiirit ja olen löytänyt itseni usein koko elämäni aikana viettämässä välitunteja yksin seinään nojaillen ja kesälomia neljän seinän sisällä elokuvia katsellen tai kattoa tuijotellen.
Olen miettinyt, onko yksinäisyyteni laukaissut masennuksen vai voiko jopa olla niin, että olen lapsesta asti ollut masentunut, mikä on johtanut yksinäisyyteen?
Joka tapauksessa... Nämä henkilöt, jotka sanovat, että sinne Siperiaan pitäisi saada kaltaiseni henkilöt selkärankoja kasvattelemaan. Lupaatteko tosiaan, että kun palaan sieltä Siperiasta, niin...
...ihmiset haluavat tutustua minuun?
...saan ystäviä?
...saan työpaikan ja palkan, jolla kykenen elättämään itseni?
...en pelkää sosiaalisia tilanteita?
...olen sosiaalisilta taidoiltani taitava?
...en ajattele enää itsemurhaa päivittäin?
En loisi kotona. Valmistun pian ammattiin ja suoraan sanoen odotan innolla ja kauhulla päivää, kun saan paperit käteeni. Innolla siksi, että pääsen koulusysteemistä pois. Kauhulla siksi, etten tiedä, miten tulen pärjäämään tulevaisuudessa (ihmissuhde- ja työmarkkinoilla). Kun en ole nytkään pärjännyt kovin hyvin.
"Saatana näitä nykyajan tauteja; masentuneisuutta ja pahaa oloa! Ja sitten joillakin ne äänee äänet käskee tappamaan. Ja se "ääni" käskee tappamaan vaan sellaisen, josta ei ole vastusta. Kuten eräs ei-hyvinvointivaltion kasvatti sopivasti sanoi; Nämä teidän "masentuneet" ja "ahdistuneet" elämään Siperiaan ja kaivamaan lapiolla monttua pariksi vuodeksi, niin kyllä ne hyvinvointitaudit häviäsivät melko nopeasti ja kaveri olisi taas normaali."
Olen tässä vähän miettinyt yksinäisyyttäni, sosiaalisten tilanteiden pelkoani (joka on paremmassa kontrollissa, kiitos terapian) ja masennustani. Minulla on aina ollut lähes olemattomat ystävyyspiirit ja olen löytänyt itseni usein koko elämäni aikana viettämässä välitunteja yksin seinään nojaillen ja kesälomia neljän seinän sisällä elokuvia katsellen tai kattoa tuijotellen.
Olen miettinyt, onko yksinäisyyteni laukaissut masennuksen vai voiko jopa olla niin, että olen lapsesta asti ollut masentunut, mikä on johtanut yksinäisyyteen?
Joka tapauksessa... Nämä henkilöt, jotka sanovat, että sinne Siperiaan pitäisi saada kaltaiseni henkilöt selkärankoja kasvattelemaan. Lupaatteko tosiaan, että kun palaan sieltä Siperiasta, niin...
...ihmiset haluavat tutustua minuun?
...saan ystäviä?
...saan työpaikan ja palkan, jolla kykenen elättämään itseni?
...en pelkää sosiaalisia tilanteita?
...olen sosiaalisilta taidoiltani taitava?
...en ajattele enää itsemurhaa päivittäin?
En loisi kotona. Valmistun pian ammattiin ja suoraan sanoen odotan innolla ja kauhulla päivää, kun saan paperit käteeni. Innolla siksi, että pääsen koulusysteemistä pois. Kauhulla siksi, etten tiedä, miten tulen pärjäämään tulevaisuudessa (ihmissuhde- ja työmarkkinoilla). Kun en ole nytkään pärjännyt kovin hyvin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siperia tarkoittaa monille samaa kuin pakkolaitos/kasvatuslaitos. Jotkut ajatteleva että armeija ajaa saman asian.
Jos sitä selviää hyvissä voimissa tuollaisesta ja oppii itsekin toimimaan ja tekemään asioita niin voi silloin jotakin saada tehdyksi.
Sosiaalisuus voi olla monen mutkan summa. Töihin olisi hyvä yrittää päästä nopeasti jos vain on mahdollista, koska viivytys vie helposti myös innostuksen ja järjestelmä ei ole kovin auvoinen tälläisissä tilanteissa.
Jos ajattelet kuolemista päivittäin niin parempi olisi sille tehdä ensiksikin jotakin. Ei se ajatteleminen varmaankaan siitä vähene kun tulee se arki vastaan.
Sosiaalisten tilanteiden pelosta ei pääse muuta kuin oppimalla käymään sosiaalisissa tilanteissa.
Tietenkään Siperia ei auttaisi sinua millään tavalla. Sieltä palatessasi olisit vain entistä arempi sosiaalisissa suhteissa. Lannattaako netissä liikkuvien pölvästien näkemyksiä ottaa vakavasti?