Mikä tämä hiljaisuus on, onko kaikki jo sanottu :D
Paiskiiko kaikki Gummeruksen kisatyötä kasaan vai pottujako olette nostamassa?
Paiskiiko kaikki Gummeruksen kisatyötä kasaan vai pottujako olette nostamassa?
Oikeasti; mitä te teette?!
grr hiljaisuus grr
9146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
potut pottuina ja Suomessahan ei kannata viipyillä kuin korkeintaan se puoli vuotta kerrallaan, joten eiköhän taiteilijat ole varistelleet mullat varpaanväleistään viimeistään lentokentän veskissä ja viilettelevät helpottuneina ja uusia inspiratsiooneja siemaillen
muilla mailla !
Mulla työ- ja harrastuskiireitä. Kurkkaan kyllä tänne päivittäin, mutten oikein keksi kirjoittamista. Kaikki tuntuu käsitellyn; lisäksi tietysti odottelen hylsyjä päivä päivältä enemmän toivoni menettäneenä.
Moni on ehdottanut, että kannattaa kirjoittaa toinen käsis, jos eka ei kelpaa, mutta minulla on tällainen pulma: ajatuksena on kirjoittaa jatko-osa ekalle, ja olen sen jo aloittanutkin. Jos ekaa ei hyväksytä, toinen on tavallaan mahdoton.
Höpsis! Miksi jatko-osa on mahdoton? Aloita jo kirjoittamaan sitä! Jos eka käsis saa kustannussopimuksen, on sinulla jatkis jo hyvässä vauhdissa. Ja jos ei saa, niin kaikki kirjoittaminen on hyvää treeniä, joka kehittää teknisiä taitoja. mitä väliä, jos sinulla on kaksi hyvää romaanikäsikirjoitusta pöytälaatikossa? Jos haluat, voit tehdä niistä omakustanteet, julkaista netissä tai antaa vaikka paperiversiot ystävillesi luettavaksi.
Itselleni ei kaupallisen kustannussopimuksen saaminen ole se ainoa juttu tässä hommassa. Jos tätä kirjoittamista aikoo harrastaa, niin koko ajan sitä on jokin kirjoitus työn alla. Varsinkin sen jälkeen, jos saa ensimmäisen kustannussopimuksen. Sitten sitä vasta paineita onkin kaiken muun työn ja harrastuksen ohella saada valmista aikaan - ja vauhdilla. Julkaisukynnyksen voi ylittää se ensimmäinen, toinen tai vasta kymmenes käsikirjoitus. Itse kirjoittaminen on hauskaa ja kehittävää puuhaa.
Äläkä taas sano, että on liikaa ikää mittarissa kirjoittaa pöytälaatikkoon ja odottaa kustannussopimusta. Kalle Päätalo oli 39-vuotias debytoidessaan ja kirjoitti 39 tiiliskiven kokoista romaania. Ja suurimman osan aikaan ennen tekstinkäsittelyohjelmia. Viimeisen romaanin Kalle sai valmiiksi 88-vuotiaana. :)
PS. Kallesta puheen ollen pitääkin mennä kirjastoon ja lainata pitkästä aikaan jokin Kallen kirja.
Minulla on pöydällä Loimujen aikaan, joka juuri tänään päättyy :D Sitten pitää valita luettavaksi jotain muuta kuin Kallea, sillä en pidä sotavuosien kuvauksesta, ja Iijoki-sarjan loppuosan teokset ovat omassa hyllyssäni ja luettuna niin moneen kertaan, ettei tällä kertaa taida mennä.
Olet muuten oikeassa tuossa jatko-osa-asiassa: tiedän kirjailijan, joka peräti julkaisi ensin jatko-osan ja vasta sitten ekan osan. Tai kustantaja julkaisi. Eri osienhan pitää kuitenkin olla myös itsenäisesti luettavia, joten homma toimi, ainakin tuossa tapauksessa. Tulkitsen osasyynä muuten olleen, että kirjailjan taidot olivat toka osaa kirjoittaessa jo niin pitkällä, että hän sai sille sopparin, ja sitten uusilla taidoillan ja kustantajan innostuttua sai sen ekankin läpi... eli pistä Povari vaan kynä sauhuamaan!
Kiitos kannustuksesta! Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että tää kakkonen on parempi :). Ja sitäpaitsi, kakkonen sijoittuu ajallisesti kauemmas menneisyyteen kuin ykkönen: sen tarkoitus on valottaa päähenkilön elämän pahinta traumaa, jota ykkösessä vain sivuttiin. Silleen ajateltuna - vaikka minusta olisikin nokkelampaa julkaista ykkönen ensin - kakkonen ei ole ykkösenä ollenkaan mahdoton. Jepulis! Ja jos totta puhutaan, niin omaksi ilokseni mie kirjoitan: soppari on kaukainen haave, mutta hauska sellainen. Viimeiset kymmenen vuotta olen keskittynyt haaveilemaan lapsista ja talosta ja kissoista - nyt alkaa olla taas päässä tilaa muullekin.
Juuri näin!
Voi ei! Palstan positiivisuudesta innostuneena lähetin vielä yhdelle kustantajalle mestariteokseni - ja vasta tämän viisaan siirron jälkeen ryhdyin tutkimaan lähetetyt-kansiota: argh, olin jo lähestynyt samaista kustantajaa kuukausi takaperin! Vähänkö noloa...
Ei haittaa mitään; kustatanmolle tekee hyvää huomata, että sitä kohdellaan merkityksettömänä objektina, jonka nimeä ei edes muisteta :D
:D:D:D Niinpä juuri! *siitä saatte, ja siitä!*