Masennuksesta ja viiltelystä

Oon 20-vuotias nuori nainen, jolle on todettu masennus. Välillä oon miettinyt että mistähän johtuu, kun saattaa yhtäkkiä vaan tulla semmonen tosi sekava olotila, että ei oikein hahmota täsyin todellisuutta, tai silleen. Usein lähtee ohi sen jälkeen kun on viillelly. En oikein osaa kuvailla sitä olotilaa. Se ei oo siis oikeestaan ahdistusta, että "nyt on pakko purkaa tätä pahaa oloa tähän", vaan pikemminki tulee semmonen olo että "mun on pakko viillellä, koska mun kuuluu tehdä niin", tai jotain. Tavallaa koko ajan samalla tiedostaa et ei ajattele ihan selkeesti, ihan ku olis vaa jossain omassa mielikuvitusmaailmassaan ja dramatisois kaiken.
Tommonen olotila saattaa tulla ihan ilman et mikään ns. laukasee sen, tai sit et ku kattoo jonku leffan nii tavallaan jää kuvittelemaan olevansa siinä leffassa (varsinki jos siinä leffassa on esiintyny joku hahmo joka käyttäytyy sekavasti) tai sit jos kuuntelee musiikkia nii saattaa yhtäkkiä vaa tulla toi olotila. Sit siinä samalla haluaa ruokkia sitä tunnetta ja rupeaa ajattelemaan että voisin tappaa itteni ja kaikkee vastaavaa. Välillä toi saattaa jäädä pariks viikoks päälleki, et jää ns. sen kuplan sisälle. Sillon usein ei kiinnosta mikään apu ja valehtelen omahoitajalle mun voinnista jne. Jos joku yrittää sanoa et ei mun tarvi tappaa itteäni nii suutun ja en halua et kukaan yrittää muuttaa mun mieltä. Tavallaan jotenki aika pelottavaaki, varsinki ku ajattelee asiaa sillon ku on "selvällä mielellä". Et jos olis tullu mahollisuus sen sekavan kauden aikana, nii voisin olla nyt kuollu.
Lisäks mul on välil semmosii kausii et saatan välillä olla tosi hyvällä tuulella päiviä ja viikkojaki ja saattas ajatella et eihän mul mitään ongelmaa oo mut sit taas vastapainoks saattaa tosi petollisesti tulla se "sekava kausi", jollon en sillonkaa välttämättä vaikuta ulospäin kovin kummalliselta, mut kuitenki suunnittelen mielessäni miten tappaisin itteni, saatan viillellä useammin ja muutenki olla tosi ahistunu, enkä huoli mitään apua.

Tavallaan olis varmaan hyvä puhua noista ihan mun omahoitajan kanssa, mut sit toisaalt taas tietää et jos se sekava mielentila tulee taas, nii en halua et kukaan sillon tietää siitä. Mut olis kiva tälleen anonyymisti saada puhua asiasta.. Ihan mitä vaan saa sanoa, kaikki vastaukset varmasti auttaa tavalla tai toisella! :)
155
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Yritä olla rehellinen oamhoitajlle: huijaat vain itseäsi jos kiertelet. Ja annan sinulle nyt neuvon: älä ruöki itseäsi noilla ala-arvoislla leffolla ja musiikilla. Yritä keksiä rakentavampia kanavia paeta adistuksia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Help? kirjoitti:

Oon 20-vuotias nuori nainen, jolle on todettu masennus. Välillä oon miettinyt että mistähän johtuu, kun saattaa yhtäkkiä vaan tulla semmonen tosi sekava olotila, että ei oikein hahmota täsyin todellisuutta, tai silleen. Usein lähtee ohi sen jälkeen kun on viillelly. En oikein osaa kuvailla sitä olotilaa. Se ei oo siis oikeestaan ahdistusta, että "nyt on pakko purkaa tätä pahaa oloa tähän", vaan pikemminki tulee semmonen olo että "mun on pakko viillellä, koska mun kuuluu tehdä niin", tai jotain. Tavallaa koko ajan samalla tiedostaa et ei ajattele ihan selkeesti, ihan ku olis vaa jossain omassa mielikuvitusmaailmassaan ja dramatisois kaiken.
Tommonen olotila saattaa tulla ihan ilman et mikään ns. laukasee sen, tai sit et ku kattoo jonku leffan nii tavallaan jää kuvittelemaan olevansa siinä leffassa (varsinki jos siinä leffassa on esiintyny joku hahmo joka käyttäytyy sekavasti) tai sit jos kuuntelee musiikkia nii saattaa yhtäkkiä vaa tulla toi olotila. Sit siinä samalla haluaa ruokkia sitä tunnetta ja rupeaa ajattelemaan että voisin tappaa itteni ja kaikkee vastaavaa. Välillä toi saattaa jäädä pariks viikoks päälleki, et jää ns. sen kuplan sisälle. Sillon usein ei kiinnosta mikään apu ja valehtelen omahoitajalle mun voinnista jne. Jos joku yrittää sanoa et ei mun tarvi tappaa itteäni nii suutun ja en halua et kukaan yrittää muuttaa mun mieltä. Tavallaan jotenki aika pelottavaaki, varsinki ku ajattelee asiaa sillon ku on "selvällä mielellä". Et jos olis tullu mahollisuus sen sekavan kauden aikana, nii voisin olla nyt kuollu.
Lisäks mul on välil semmosii kausii et saatan välillä olla tosi hyvällä tuulella päiviä ja viikkojaki ja saattas ajatella et eihän mul mitään ongelmaa oo mut sit taas vastapainoks saattaa tosi petollisesti tulla se "sekava kausi", jollon en sillonkaa välttämättä vaikuta ulospäin kovin kummalliselta, mut kuitenki suunnittelen mielessäni miten tappaisin itteni, saatan viillellä useammin ja muutenki olla tosi ahistunu, enkä huoli mitään apua.

Tavallaan olis varmaan hyvä puhua noista ihan mun omahoitajan kanssa, mut sit toisaalt taas tietää et jos se sekava mielentila tulee taas, nii en halua et kukaan sillon tietää siitä. Mut olis kiva tälleen anonyymisti saada puhua asiasta.. Ihan mitä vaan saa sanoa, kaikki vastaukset varmasti auttaa tavalla tai toisella! :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu