Olen kärsinyt 15-vuotiaasta pakko-oireisesta häiriöstä sekä toistuvasta masennuksesta. Täytän kohta 20 enkä ole saanut mitään vietyä loppuun peruskoulun jälkeen. Olen kokeillut päivälukioita eri paikkakunnilla sekä aikuislukiota. Muutin Helsinkiin vuosi sitten ja aloitin tänä syksynä merkonomin opinnot. Kai kuvittelin onnistuvani tällä kertaa ja "innostuvani opiskelusta".
Eihän tässä ole kuin pari viikkoa ollut koulua ja taas yöt menevät paniikissa ahdistuen ja itkien.. Tuntuu ettei elämällä ole mitään sisältöä. Asun yksin eikä ole kavereita vaikka olen yrittänytkin pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin.
Olen niin niin pettynyt itseeni ja häpeän kun ajattelen, että toiset ikäiseni ovat jo hankkineet ammatin tai käyneet lukion ja opiskelevat nyt siitä eteenpäin.
En tiedä mitä teen jos taas vajoan niin alas, että tunnen olevani hulluuden partaalla ja koulu keskeytyy. Haluaisin tosissani saada edes jonkin tutkinnon aikaiseksi jotta voisin jopa joskus saada töitä.
Olen niin yksin :( auttakaa!
Eihän tässä ole kuin pari viikkoa ollut koulua ja taas yöt menevät paniikissa ahdistuen ja itkien.. Tuntuu ettei elämällä ole mitään sisältöä. Asun yksin eikä ole kavereita vaikka olen yrittänytkin pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin.
Olen niin niin pettynyt itseeni ja häpeän kun ajattelen, että toiset ikäiseni ovat jo hankkineet ammatin tai käyneet lukion ja opiskelevat nyt siitä eteenpäin.
En tiedä mitä teen jos taas vajoan niin alas, että tunnen olevani hulluuden partaalla ja koulu keskeytyy. Haluaisin tosissani saada edes jonkin tutkinnon aikaiseksi jotta voisin jopa joskus saada töitä.
Olen niin yksin :( auttakaa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
No, voit sinä yksinäisyydessäsi ainakin kielitaitoa kartuttaa, että tulee edes jotain hyödyllistä tehtyä. Kun sitten taas opiskelu maistaa, sinulla on hyvä sanavarasto valmiina ja kieliopinnot, joita monissa oppilaitoksissa tarvitaan, sujuvat sinulta helposti.
Minä olen ottanut tavaksi kääntää tekstiteeveestä pätkän ruotsia ja englantia aamulla ja kerrata läksyni illalla. Näin kielitaito pysyy yllä ja sanavarasto karttuu. Mutta älä yhtään päivää väliin, sillä muuten mukavuudenhalu voittaa.
Olet siis psyykkisesti niin sairas ettet pystytällä hetkellä mihinkään. Kai sentään olet sairaslomaa hakenut? Kiire ei ole vielä mihinkään. Itse olin 30v kun valmistuin ekaan ammattiin. Olen sairastanut 9-vuotiaasta masennusta. Sulla on psyykkinen sairaus. Älä vaadi itseltäsi liikaa.
Ei 20-vuotiaalla ole kiire minnekään, itsekin aloitin vasta sinun ikäisenäsi amiksen kun muutin myös Helsinkiin.
Olen itse aina ollut ujo, masennusta on tullut ja mennyt, tälläkin hetkellä pieni sellainen tekee tuloaan ja elämä maistuu lähinnä puulta.. Vaikka seurustelen ja näin niin ei sillä ole mitään väliä, asun yksin joten tunnen kyllä siltikin oloni yksinäiseksi, seurustelusta huolimatta.. Kavereitakaan ei juuri ole..
Suosittelisin että kävisit lääkärissä tai vaikka koulun terveydenhoitajan juttusilla, eikös teillä pitäisi olla terveystarkastukset? Siinä olisi oiva tilaisuus jutella terkkarin kanssa. Voisi olla myös hyväksi jos opettajasi tietäisi myös tilanteen, niin ei ihmettelisi jos olet välillä pois.. Parempi olla jokin syy kuin vain jättäytyä tunneilta pois.
Jos sulla ei ole lääkkeitä, kannattaa hakea sellaiset. Itsellänikin on voimakasasteinen OCD ja lääkkeet (Sertralin) on parissa kuukaudessa auttanut todella paljon. Ihan perus terveyskeskuslääkäri (yksityinen tosin) kirjotti ne mulle.
Ja kannattaa lukea noita kirjoja, en tiedä oletko tehnyt niin. Englanninkieliset on parempia, "Kerrasta poikki" (Edna Foa) on suomenkielisistä varmaan tunnetuin ja sekin on ihan hyvä. Ja Steven Phillipsonilla on semmonen sivu ku OCD Online, siellä on hyvää tietoa kanssa. Auttanut mua paljon.
Mulla pysyy tauti näillä keinoilla suht kurissa.
Älä yritä onnistua, keskity prosessiin. Samoin älä mieti vaatimuksia, tavoitteita, tilanteita, tuloksia jne. Ihmisillä on taipumus tuottaa ajatuksia, kun pelkäävät, että jotain pahaa tapahtuu. Ainoa mikä on tärkeää on TEHDÄ sitä mikä on tärkeää, eli tehdä valmistumiseen liittyviä asioita, kunnes on valmis.
Keep the main thing the main thing