Minun lapseni eivät halua olla yhteydessä minuun. Olisi kiva tavata joskus edes, mutta en kelpaa heille ja niin muodoin en saa tavata lapsenlapsiakaan. En viitsi tyrkyttyäytyä enää, koska olen saanut tarpeeksi rukkasia. Ja itkenyt silmäni tuhansia kertoja turvoksiin.
Joudun siis elämään sinkku-erakko-mummona loppuelämäni.
Hylätty mummo
HylättyMummo
73
4342
Vastaukset
- Kustipolkeevielä
Muista lastenlastesi merkkipäivät kortilla. Ainakin tietävät, että olet olemassa.
- Ihmettelen,
Vaikea uskoa että lapsesi eivät haluaisi tavata sinua ilman mitään syytä?
Onko teillä ollut erimielisyyksiä?- Rahariitta
Kysyä aina voi.
Kai nyt joku syy löytyy?
Minun äidilläni oli ystävätär, jonka vävy kielsi perhettään olemaan yhteyksissä vaimon äitiin, perintöriidan takia.
Vävyhän ei kuitenkaan edes peri appiukkoaan, mutta siitä mies vähät välitti.
Lapsenlapset kirjoittivat mummulle ja pyysivät, ettei mummu enää muistaisi heitä mitenkään merkkipäivinä, koska siitä vain tulee hirveä riita isän kanssa.
Raha on aikamoinen valtias, jos sen päästää määräämään kaikesta. - Meilläkin raha
Rahariitta kirjoitti:
Kysyä aina voi.
Kai nyt joku syy löytyy?
Minun äidilläni oli ystävätär, jonka vävy kielsi perhettään olemaan yhteyksissä vaimon äitiin, perintöriidan takia.
Vävyhän ei kuitenkaan edes peri appiukkoaan, mutta siitä mies vähät välitti.
Lapsenlapset kirjoittivat mummulle ja pyysivät, ettei mummu enää muistaisi heitä mitenkään merkkipäivinä, koska siitä vain tulee hirveä riita isän kanssa.
Raha on aikamoinen valtias, jos sen päästää määräämään kaikesta.rikkoi suhteet isovanhempiin.
Ainoalle pojalle myytiin talo pilkkahinnalla eli noin viidesosahinnalla. Kun on metsää nimeksi ja kylkeen laitetaan vanhempien asumisoikeus niin sukupolvenvaihdoksen nimellä talon pystyy nykysuomessa antamaan käytännössä ilmaiseksi.
"Kaupat" tehtiin vielä salaa, koska sisaruksilla olisi myös ollut varaa ostaa talo mutta se haluttiin antaa vain pojalle.
Sitten ihmetellään kun tyttäret eivät enää poikkeile... - no huh huh!
Meilläkin raha kirjoitti:
rikkoi suhteet isovanhempiin.
Ainoalle pojalle myytiin talo pilkkahinnalla eli noin viidesosahinnalla. Kun on metsää nimeksi ja kylkeen laitetaan vanhempien asumisoikeus niin sukupolvenvaihdoksen nimellä talon pystyy nykysuomessa antamaan käytännössä ilmaiseksi.
"Kaupat" tehtiin vielä salaa, koska sisaruksilla olisi myös ollut varaa ostaa talo mutta se haluttiin antaa vain pojalle.
Sitten ihmetellään kun tyttäret eivät enää poikkeile...Eli raha ratkaisee ... kun rahaa ei tule katkeaa välit.
Ehkä mummulla oli ihan oiva syy myydä talonsa asumisoikeutta vastaan pojalleen, kun sinun mielestäsi talo olisi pitänyt myydä ja jakaa rahat lapsille, heittää mummu taivasalle?
Mikä saa teidät ahneet pitämään vanhempienne omaisuutta omananne? perinnöt jaetaan kuoleman jälkeen, ennen sitä omistaja saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. - Meilläkin raha
no huh huh! kirjoitti:
Eli raha ratkaisee ... kun rahaa ei tule katkeaa välit.
Ehkä mummulla oli ihan oiva syy myydä talonsa asumisoikeutta vastaan pojalleen, kun sinun mielestäsi talo olisi pitänyt myydä ja jakaa rahat lapsille, heittää mummu taivasalle?
Mikä saa teidät ahneet pitämään vanhempienne omaisuutta omananne? perinnöt jaetaan kuoleman jälkeen, ennen sitä omistaja saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo."Eli raha ratkaisee ... kun rahaa ei tule katkeaa välit."
Ei sitä rahaa ole ennenkään tullut vanhemmilta ja silti välit olivat hyvät lähes 50v. Tietysti normaali, mutta niukka, elatus ensimmäiset 17v.
Mielestämme (siskot & minä) olisi kuitenkin ollut reilua, että kaikki lapset olisivat saaneet saman mahdollisuuden.
Kuulutko sinäkin siihen ryhmään, jolle poika on tärkein?
"...sinun mielestäsi talo olisi pitänyt myydä ja jakaa rahat lapsille, heittää mummu taivasalle?"
Tuota...missä kummassa kirjoitin noin?? Sisälukutaitoa voi harjoittaa myös vanhemmallakin iällä.
"Mikä saa teidät ahneet pitämään vanhempienne omaisuutta omananne?"
En todellakaan pidä itseäni ahneena ja tässä kyse oli siis MYYMISESTÄ.
"...perinnöt jaetaan kuoleman jälkeen"
Eihän tässä ollut kyse perinnöstä, koska vanhempamme ovat ELOSSA.
Tuon varmaan tietävätkin kaikki aikuiset.
"...omistaja saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo."
Totta. Itse en ikinä kehtaisi tehdä tuollaista omille lapsilleni, että "myisin" omaisuuteni vain yhdelle pilkkahintaan. Itse en arvotakaan lapsiani sen mukaan, että onko kyseessä tytär vai poika. - Sukulaistalosta
Meilläkin raha kirjoitti:
rikkoi suhteet isovanhempiin.
Ainoalle pojalle myytiin talo pilkkahinnalla eli noin viidesosahinnalla. Kun on metsää nimeksi ja kylkeen laitetaan vanhempien asumisoikeus niin sukupolvenvaihdoksen nimellä talon pystyy nykysuomessa antamaan käytännössä ilmaiseksi.
"Kaupat" tehtiin vielä salaa, koska sisaruksilla olisi myös ollut varaa ostaa talo mutta se haluttiin antaa vain pojalle.
Sitten ihmetellään kun tyttäret eivät enää poikkeile...Eli poika oli maanviljelijä ja pystyi huolehtimaan talosta, sisarilla leipäpuu muualla.
Suomessa jaetaan tiloja pieniin palstoihin, jotka eivät elätä enää ketään. Sisarustenkin olisi hyvä ajatella lapsuutensa kotia, ehkä sukupolvia vanhaa asuinpaikkaa. Haluatteko sen pirstoa kesämökkipalstoiksi? - Meilläkin raha
Sukulaistalosta kirjoitti:
Eli poika oli maanviljelijä ja pystyi huolehtimaan talosta, sisarilla leipäpuu muualla.
Suomessa jaetaan tiloja pieniin palstoihin, jotka eivät elätä enää ketään. Sisarustenkin olisi hyvä ajatella lapsuutensa kotia, ehkä sukupolvia vanhaa asuinpaikkaa. Haluatteko sen pirstoa kesämökkipalstoiksi?"Eli poika oli maanviljelijä ja pystyi huolehtimaan talosta, sisarilla leipäpuu muualla."
-Väärin. Kukaan meistä ei ole ikinä ollut maanviljelijä. Edes vanhempamme.
"Suomessa jaetaan tiloja pieniin palstoihin, jotka eivät elätä enää ketään."
-Tila on jo valmiiksai pieni n.10ha eikä todellakaan elätä ketään, mutta rakennukset nostavat arvoa (mm.uudehko iso ok-talo).
"Sisarustenkin olisi hyvä ajatella lapsuutensa kotia, ehkä sukupolvia vanhaa asuinpaikkaa."
-Tila ei ole minun eikä sisarusteni lapsuuskoti.
" Haluatteko sen pirstoa kesämökkipalstoiksi?"
-Emme. Kopsaan tähän aiemman vastaukseni:"Mielestämme (siskot & minä) olisi kuitenkin ollut reilua, että kaikki lapset olisivat saaneet saman mahdollisuuden."
Tila myytiin todellakin pilkkahinnalla sen arvoon nähden ja esim. kaikki sukulaisemme ovat todella pöyristyneitä tilanteesta, ettei tämä ole vain minun mielikuvitustani. - Mummu minäkin
Sukulaistalosta kirjoitti:
Eli poika oli maanviljelijä ja pystyi huolehtimaan talosta, sisarilla leipäpuu muualla.
Suomessa jaetaan tiloja pieniin palstoihin, jotka eivät elätä enää ketään. Sisarustenkin olisi hyvä ajatella lapsuutensa kotia, ehkä sukupolvia vanhaa asuinpaikkaa. Haluatteko sen pirstoa kesämökkipalstoiksi?Mistä kummasta teit nuo yhteenvetosi?
Aina ei kannata muka-tietää toisten asioista.
Kysyminen ja syytely on eri asioita. - Bisnesonbisnestä
Meilläkin raha kirjoitti:
"Eli poika oli maanviljelijä ja pystyi huolehtimaan talosta, sisarilla leipäpuu muualla."
-Väärin. Kukaan meistä ei ole ikinä ollut maanviljelijä. Edes vanhempamme.
"Suomessa jaetaan tiloja pieniin palstoihin, jotka eivät elätä enää ketään."
-Tila on jo valmiiksai pieni n.10ha eikä todellakaan elätä ketään, mutta rakennukset nostavat arvoa (mm.uudehko iso ok-talo).
"Sisarustenkin olisi hyvä ajatella lapsuutensa kotia, ehkä sukupolvia vanhaa asuinpaikkaa."
-Tila ei ole minun eikä sisarusteni lapsuuskoti.
" Haluatteko sen pirstoa kesämökkipalstoiksi?"
-Emme. Kopsaan tähän aiemman vastaukseni:"Mielestämme (siskot & minä) olisi kuitenkin ollut reilua, että kaikki lapset olisivat saaneet saman mahdollisuuden."
Tila myytiin todellakin pilkkahinnalla sen arvoon nähden ja esim. kaikki sukulaisemme ovat todella pöyristyneitä tilanteesta, ettei tämä ole vain minun mielikuvitustani.Kamala suku, kun se "pöyristyy" yhden jäsenensä ratkaisusta, on se sitten mikä tahansa. Vatkaako suku kaiken aikaa toistensa raha-asioita ja elämänvaiheita? -
Onneksi minun suvussani harvoin kehdataan edes kysyä. miten lasten koulu on sujunut saati että udeltaisiin tietoja toisen päätöksistä omissa asioissaan.
Jokaisella on oikeus käyttää oma omaisuutensa oman tahtonsa mukaan.
Vanhemmillanne on ollut varmasti syynsä ja he ovat ratkaisunsa tehneet, vaikka ovat varmasti ymmärtäneet sen seuraukset.
Joillekin omaisuutta koskevat ratkaisut ovat tärkeämmät kuin sen seuraukset ihmissuhteissa, mutta suvussanne on varmasti lohduttajia niitten pöyristyneiden joukossa. Ette ole yksin.
Omakotitalot muuten ovat hankala myyntikohde näinä aikoina. Ylläpito on kallista, ja mm.lämmityskustannukset ja kiinteistöverot ovat aikamoiset. Kannattaa myydä heti, kun joku tyhmä on halukas ostamaan. - Anonyymi
no huh huh! kirjoitti:
Eli raha ratkaisee ... kun rahaa ei tule katkeaa välit.
Ehkä mummulla oli ihan oiva syy myydä talonsa asumisoikeutta vastaan pojalleen, kun sinun mielestäsi talo olisi pitänyt myydä ja jakaa rahat lapsille, heittää mummu taivasalle?
Mikä saa teidät ahneet pitämään vanhempienne omaisuutta omananne? perinnöt jaetaan kuoleman jälkeen, ennen sitä omistaja saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo.Ihan totta se sisarusten kateus on toisinaan sitä kamalinta mitä on olemassa , jos antaa yhdelle ( joka juuri silloin ehkä tarvitsee ) niin ollaan pahalla päällä, ja syytellään. Jokaisella jolla on enemmän kun yksi lapsi on joku lapsista jokamon auttanut tarvittaessa joten tottakai sitä lasta ajattelee kiitollisuudella ja haluaa antaa kaiken perinnöksi. Miksi joidenkin pitäisi saada jotka eivät ole kertaakaan auttaneet ja jos on soittanut apua niin aina tekosyy miksi ei voi auttaa. Niin että antakaa mummojen ja pappojen päättää itse mihin perintönsä haluaa laittaa.
- Anonyymi
Meilläkin raha kirjoitti:
"Eli poika oli maanviljelijä ja pystyi huolehtimaan talosta, sisarilla leipäpuu muualla."
-Väärin. Kukaan meistä ei ole ikinä ollut maanviljelijä. Edes vanhempamme.
"Suomessa jaetaan tiloja pieniin palstoihin, jotka eivät elätä enää ketään."
-Tila on jo valmiiksai pieni n.10ha eikä todellakaan elätä ketään, mutta rakennukset nostavat arvoa (mm.uudehko iso ok-talo).
"Sisarustenkin olisi hyvä ajatella lapsuutensa kotia, ehkä sukupolvia vanhaa asuinpaikkaa."
-Tila ei ole minun eikä sisarusteni lapsuuskoti.
" Haluatteko sen pirstoa kesämökkipalstoiksi?"
-Emme. Kopsaan tähän aiemman vastaukseni:"Mielestämme (siskot & minä) olisi kuitenkin ollut reilua, että kaikki lapset olisivat saaneet saman mahdollisuuden."
Tila myytiin todellakin pilkkahinnalla sen arvoon nähden ja esim. kaikki sukulaisemme ovat todella pöyristyneitä tilanteesta, ettei tämä ole vain minun mielikuvitustani.Miksi ei ihminen saa tehdä oman omaisuutensa kanssa miten haluaa,
Miksi siinä vaaditaan aina että kaikille yhtä paljon. Olen nähnyt monet perintöriidat kun monen lapsen vanhus on laittanut edut sille lapselle joka häntä on auttanut , eikä niille jotka eivät ole korvansa lotkauttaneet vanhuksen avun pyyntöihin .
yleensä siskosten kateus on aina mielestäni ollut kummallinen asia, kun heidän välinsä ovat menneet rikki toisinaan ihan naurettavista asioista, kuten jonkun merkattun pöytäliinan vuoksi, niin ei ole vakavalla pohjalla varmaan nekään välit koskaan olleet itsekkin haaveilen testamentin tekoa jossa ei ole kaikilla samaa perintöoikeutta , se joka auttaa vanhusta on se jonka vanhus muistaa, niin yksinkertaista se on.
- isoäitikolmelle
Voi miten ymmärtämättömiä lapsia sinulla. Sukupolvien välinen kanssakäyminen on erittäin merkittävää kasvatusta lapsille. Mikseivät laspesi tätä ymmärrä? Suvaitsemattomuutta on jo muutenkin tässä maailmassa tarpeeksi. Olen mukana itkussani.
- huomeneilistäviisaam
En ole mukana itkussasi, ennenkuin kerrot, miksi et kelpaa lapsillesi?
Voin vain arvata, että silloin kun lapsesi olivat pieniä, et ole voinut olla kovinkaan empaattinen ja rakastava äiti, jos lapsistasi on kasvanut kylmiä ja äitiään kohtaan välinpitämättömiä ihmisiä.
Lopeta itsesäälissä rypeminen ja jatka elämääsi, sillä nyt sinulle on jo liian myöhäistä kasvattaa lapsiasi. Se juna meni jo.
Lapsesi ovat sinun (ja miehesi?) kasvatuksenne tulos, joten olkaa armollisia itsellenne ja tyytyväisiä aikaansaannokseenne, ette vain pystyneet parempaan. - oma elämä
kun rakastaa antaa elää vapaasti eli älä itse vaan hyväksy...
- Anoppi,,pp
Ei millään pahalla kenellekkään, mutta välillä tuollainen ongelma voi johtua siitä "mummosta" itsestään.
Meillä on ollut yhtä sun toista ongelmaa anoppini kanssa. On sellainen kaikki tietävä ja erittäin vahva tyyppi. Tulimme hyvin toimeen ennen lapsemme syntymää tai siis tulimme toimeen niin että piti aina olla hänen kanssaan samaa mieltä ja myötäillä.
Kun lapsemme syntyi niin anoppi tuli joka päivä kylään(ei koskaan ilmoittanut,kysynyt)
Arvosteli jatkuvasti: vauvaa pidetään väärin, väärät vaatteet, väärät lelut, väärät kaikki!vain hän tiesi mikä on parasta lapsellemme.
Lapsi kun kasvoi niin arvostelu vain paheni, tuppautui kokoajan eikä kyläilyt olleet mitään mukavia, kaikki mitä teimme niin,Hänellä oli aina parempi tapa siihen!
Ei ole yhtä asiaa mihin anopilla ei olisi ollut parempaa vaihtoehtoa.
Loppupeleissä tilanne kärjistyi siihen että mieheni sanoi napakasti äidilleen että jos ei muuta sanottavaa ole kun jatkuva arvostelu ja päteminen niin ei sitten tarvi kylään tulla. No ei ole sen jälkeen kyllä yhtään mitään kuulunut, että taisi vetää pahasti herneen nenään.
Itseäni tilanne jotenkin vaivaa kokoajan ja haluaisin jotenkin korjata tilanteen, mutta mieheni haluaa etten puutu asiaan. No saapui nähdä miten käy...- Silmätikuksi
Ei siinä tarvii mummos olla se vika, jos vävy sairas,narsisti, niin et manipuloi tyttärenikin äitiään vastaan, vielä se joskus harmittaa ....
- Hyvien lasten äiti
Tiedätkö itse tai osaatko edes aavistaa, missä on syy siihen että molemmat/kaikki lapsesi ovat ottaneet etäisyyttä?
Ymmärrän kyllä, että joskus saattaa tulla pahojakin erimielisyyksiä yhden lapsen tai hänen puolisonsa kanssa, mutta että kaikki!?
Sanot, ettet kelpaa heille. Minkälainen arvomaailma heillä oikein on? Mistä he ovat sen saaneet?
Millaiset suhteet teidän perheellä oli lastenne isovanhempiin, kun lapset olivat pieniä? Näitä lapsuudessa saatuja malleja ihmisillä on vahva taipumus säilyttää ja siirtää eteenpäin.
Jotenkin en kuitenkaan uskoisi, että tilanteesi oli mahdoton korjata, jos hyvää tahtoa ja yritystä löytyy molemmin puolin. Minusta sinun ei pitäisi kokonaan lopettaa yhteydenpitoa kuitekaan. Kutsu heitä edelleen käymään, keksi vaikka joku juhlan syy. Se on yksi tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä. - xzxzxz111122222
Joskus aikuiset lapset eivät vain välitä äidistään - eikä se aina johdu kasvatuksesta tai siitä, että äiti olisi ollut jollain lailla empatiakyvytön lasten ollessa pieniä. Kasvatuksella ei voi vaikuttaa kuin pieneen osaan lapsen kasvussa, myös perimä vaikuttaa paljon. Myös ns. hyvien vanhempien lapsista voi kasvaa väliinpittämättömiä aikuisia. Ei aina tarvitse olla syytä -jos toinen osapuoli ei vain kerta kaikkiaan halua pitää yhteyttä. Ihmisiä on niin moneksi.
- eräskintonttu
aloittaja on saletisti joku martyyri alkkis.
- voi olla
aika usein alkkis syyttelee läheisiään..eikä sellaiseen pidä yhteyttä enää
- huhuuuu....
Tai narsistinen persoona.
- VIHAINEN TEILLE !
EI PIDÄ KAIKISSA TAPAUKSISSA PAIKKANSA-TEIDÄN -ALKKIKSENNE!!".
LAPSET PERIVÄ KUMMALLISIA AJATTELUTAPOJA GEENEISSÄÄN TOISEEN JA KOLMANTEEN SUKUPOLVEEN KAIKISTA SUVUN GEENEISTÄ !----JA POMIVAT NIISTÄ OMAN IHANTEENSA JA
ELÄMÄNTAPANSA ,ELÄMÄNTYYLINSÄ!...SANOVATPA VANHEMPANSA SIIHEN IHAN MITÄ THANSA!!! ...kiitos !
- lapsi ja lapsenlapsi
Pidän itse etäiset välit äitiini enkä anna hänen hoitaa lastamme. Olin vähällä katkaista välit kokonaan ja se voi olla mahdollista tulevaisuudessakin, jos mummon (eli äitini) käytös sen vaatii.
Näillä asioilla kun on kaksi puolta. Äitini surkuttelee ja hakee sääliä kun julma lapsi ei anna hoitaa lasten lastaan tai ei ole läheisiä välejä lapseen.
Minulla on kuitenkin painavat syyt ja yksi niille on lapseni suojelu mummolta. Toisekseen en itsekään kestä äitini kohtelua syyllistämistä, haukkumista, uhkaamista, kiristämistä ja henkistä väkivaltaa. Hän ei suostu näkemään omassa käytöksessään mitään pahaa vaan pitää itseään kilttiniä ihmisenä, joka haluaa vain lapsensa ja lapsenlapsensa parasta vaikka on suoraan huutanut päin naamaani, että haluaa tuhota minut jne. - emme ole enkeleitä
Vaikka mummo olisi kuinka mukava ja kiva ihminen - lapset eivät aina halua olla eivätkä anna lastensa olla mummon kanssa tekemisissä. Pitäisi muistaa ettei kukaan ihminen ole täydellinen tässä elämässä. Joskus mummon aikuisilla lapsilla saattaa olla mielenterveveys-/päihdeongelmia, mummolta voidaan kiristää rahaa, vaatia takauksia ja kun mummo ei tähän suostu - laitetaan välit poikki - ja pidetään mummon lapsenlapsia pelinappuloina -kiristetään, ettei mummo saa tavata heitä, jos ei tee vanhempien tahdon mukaan. Tällaistakin olen nähnyt tapahtuvan.
- Anonyymi
Aivan, kuten meillä on tapahtunut.
Takasimme pojan ensiasunnon,jätti vaimonsa kanssa maksut hoitamatta. Saivat sitten meidän uuden takauksen ja vaimonsa isän takauksen avulla vaihdettua työpaikkojen lähelle . Jättivät taas kaiken hoitamatta. Lisäksi saivat järjestettyä meidäb vastuulle koko takauksen huijauksilla, kieroiluilla.
Maksoimme myös pikavippejä n. 30 000 eu.
Kaikki piti maksaa takaisin, mitään emme saaneet kuitenkaan. Samaan aikaan hankkivat 4 lasta, erittäin lyhyin välein, pankki jopa kielsi heitä lapsenteosta. Samalla poika hankki lisäksi 2 muuta lasta vaimonsa sisaren kanssa. Eli 6 lasta yhteensä.
Hoidimme lapsenlapsia jatkuvasti yli 11 vuotta. Kun jäimme eläkkeelle, ilmoitimme , että emme voi enää rahallisesti auttaa ja odotimme edes jotain velkojen maksua. Kun emme olisi aina jaksaneet töissä ollessamme ( 7 yötä töitä 1 yö vapaa), vastaus oli ; ettekö enää tykkää lapsista,saattehan nukkua kun lapset nukkuu. Maksoimme lasten harrastukset, uimakoulut,lomamatkat ,itse veimme monta kertaa viikossa. Uuvuimme täysin. Lisäksi suurin osa lapsista ns. erityislapsia. Koulu tehnyt lasu-ilmoituksia useammista.
Lopputuloksena on nyt täysi eristys lapsenlapsista. Sitä on nyt jatkunut 3 vuotta, vanhin täyttää syksyllä 14v.
- Tulkintaa...
Sanoisin että kannattaa mennä katsomaan peiliin. Onko joku asia joka olisi voinut pahoittaa lapsesi mielen pahasti?
Kukaan ei varmaan ole puhdas pulmunen ja syntinsä kaikilla, mutta onneksi me kaikki voimme myös pyytää toisiltamme anteeksi ja keskustella rohkeasti asioista, varsinkin niistä kipeimmistä.
Kasvua ja kehitystä kaikki. Ehkä tällekin on syynsä ja tarkoituksensa. Ehkä lapsesi kokee että hänen aiemmilla yrityksillään lähentyä, keskustella tai vaan ihan tulla toimeen ilman arvostelua, tms. ei ole ollut onnistumisen mahdollisuutta. Ehkä hän on vetäytynyt taka-alalle ja toivoo että ottaisit ensimmäisen askeleen, mikäli haluat muutosta suhteeseenne. Ehkä tämä on se kohta jossa te kummatkin voitte käydä niitä keskusteluita joita ette ole uskaltaneet koskaan käydä ja asiat ovat jääneet hiertämään välejänne?
Kirjoitan hieman omasta kokemuksesta, koska oma suhteeni toiseen vanhempaani on aikalailla karilla tällä hetkellä, enkä koe että voisin sen saada millään keinoin hyväksi. Olen koko elämäni yrittänyt, eikä siitä tämän parempaa ole tullut, päin vastoin.
Olen väsynyt tilanteeseen ja koen että tarvitsen nyt omaa tilaa ja vapautta nauttia elämästäni, toteuttaa itseäni ja omia haaveitani niin kuin parhaaksi näen, siitähän elämässä on kyse. Olen vasta nyt ymmärtänyt että minulla on siihen täysi oikeus, ja vanhemmillani velvollisuus päästää talutusnuorasta irti. Ja kyse ei ole siitä ettäkö olisin täysi-ikäistynyt vähän aikaa sitten, päin vastoin.
Se ei tarkoita että haluaisin loukata vanhempaani, eikä varsinkaan etten rakastaisi häntä, hän on minulle rakas. Tulee aina olemaan. Mutta emme näemmä vain voi olla toistemme kanssa tekemisissä ilman että jomman kumman tai molempien mieli pahoittuu. Ehkä näin on myös teillä "hylätty mummo"?- rapu42
Hienoa, että olet oivaltanut, että "turha taistella tuulimyllyjä vastaan"
SINULLA, minulla ja meillä kaikilla on oikeus nauttia työmme tuloksista ja eläkepäivista, tuhoamatta elämäämme sen vuoksi etten satu miellyttämään jotakin.
Tunnen suurta sympatiaa, koska itse olen samassa tilanteessa.
Hienoja hetkiä sinulle jatkossakin.............
Muista : Olemme oman onemme seppiä ja loppujen lopuksi yksin sinä elät ,yksin sinä varsinkin kuolet, mutta kun meillä on mahdollisuus valita eletään se positiivisesti ..............
Halit sinulle .............
- YksiNeuvoVain
Jäi mietityttämään tuo "sinkku-erakko-mummo". Oliskohan niin että ihmissuhdetaidoissa olisi kehittämisen varaa? En sano loukatakseni. Vaan jos olet sinkku ja avio/avoliittokin on kariutunut kuten suhde omaan lapseen ja lapsenlapseenkin, niin vika ei välttämättä ole pelkästään muissa.
Jos on erakoitunut eikä ystäviäkään ole, kannattaa ehkä lähteä harrastusten ja kulttuuririentojen kautta hakemaan lisää sisältöä elämään ettei tule allapäin pyöriteltyä vain vaikeita asioita mielessä. Ja yrittää sen jälkeen piristyneenä lähentyä uudelleen lasten ja lastenlasten kanssa.
Voisi käydä vaikka läpi että mitä he toivoisivat, kuunnella oikeasti avoimin mielin ja miettiä onnistuisiko se (riippumatta siitä onko se sinun mielestäni oikea tapa olla mummo, vaan ihan niin että pystyisitkö olemaan sellainen kuin he toivoisivat ja jos et voi/halua, niin miettiä omia syitä siihen mikset) ja kertoa sen jälkeen varovasti mitä itse toivoisit (ei vaatisit tai olettaisit) ja hekin voisivat sitten miettiä että jos kompromissi löytyy niin voisivatko he joustaa samalla sitten sinun suuntaasi, ja jos eivät voi/halua niin että kertoisivat miksei, jotta sinun ei tarvitse alla päin miettiä mistä se johtuu, mitä olet tehnyt tai mikset kelpaa, se vie vain turhaa energiaa kun kysyäkin voi. :)
Kyllä varmaan kelpaat ihmisenä heille, mutta joskus ihmissuhteet vaan menevät solmuun. Siinä ei auta muu kuin yrittää itse tehdä asialle jotain, toisten puolesta kun ei voi ajatella, puhua tai toimia.
Muistaa myös kannattaa että vaikka lapsesi olisi aikaisemmin ollut suuntaasi hyvinkin aktiivisesti yhteydessä, hänellä on nyt oma perhe, joka tietysti vie ykkössijan hänen elämässään - niin sen kuuluu ollakin - eikä hän rakasta sinua yhtään sen vähempää kuin aikaisemminkaan.
Perheen arjen pyörittämiseen menee aikaa, eikä hänellä varmaankaan ole samalla tavalla aikaa huolehtia muiden ihmisisten perään kuin aikaisemmin. Tai jos on aikaa, niin ei ainakaan jaksamista, varsinkaan pikkulapsiperheissä.
Siitä ei kannata syyllistää isovanhempana itseään tai ketään muutakaan jos pienen lapsen äiti ei samalla tavalla soittele tai kyläile kuin ennen. Ainoa mitä voi mielestäni tehdä, on yrittää keksiä keino jolla päästä osaksi perheen arkea, tunkematta, tuputtamatta, vaan itse menemällä käymään, silloin kun se perheelle sopii, sopii ajan vaikka etukäteen, eli perheen ehdoilla. Jos siis haluaa olla tekemisissä. Tämä minun mielipiteeni.- Tuotanoin
En oikein keksi mistä muusta voisi kiikastaa kuin siitä etteivät lapsesi tule kanssasi toimeen, suhteenne on tulehtunut tai toiveenne ovat erilaisia?
Joku syy siihen on oltava etteivät lapsesi halua enää olla tekemisissä kanssasi. Olisiko niin että omat toiveesi asioiden suhteen poikkeavat kovastikin lastesi ja lastenlastesi toiveista? Jospa et ole halunnut taipua minkäänlaiseen kompromissiin sen suhteen?
Voisiko se johtua omasta menneisyydestäsi? Ehkä ollessasi itse nuori äiti, sinulla ei ollut sellaista suhdetta omaan äitiisi, tai lastesi suhde mummoonsa ei ollut läheinen eikä sinulla ole roolimallia mummona olemiseen tai koet että miksi sinun pitäisi olla jotain mitä oma äitisikään ei ollut? Jos näin on, kannattaisi ensin pohdiskella onko se lapsesi tai lastenlastenne vika? Kannattaako heille kostaa sitä mitä et itse saanut silloin joskus?
Muuten en keksi mitään mikä auttaisi tähän. En usko että joku nyt muuten vaan olisi tapaamatta omaa äitiään tai ei haluaisi lastensakaan olevan tekemisissä, ellei äiti-lapsi-suhteessa joku hierrä. Sinä olet lapsen vanhempi, joten mikset tarttuisi härkää sarvista ja kävisi vakavasti keskustelun lapsesi/lastesi kanssa ja puhdistaisi ilmaa selvittämällä asiat pohjamutia myöten ystävällismielisesti ja rauhallisesti keskustellen? - mummuparkaa
Tuotanoin kirjoitti:
En oikein keksi mistä muusta voisi kiikastaa kuin siitä etteivät lapsesi tule kanssasi toimeen, suhteenne on tulehtunut tai toiveenne ovat erilaisia?
Joku syy siihen on oltava etteivät lapsesi halua enää olla tekemisissä kanssasi. Olisiko niin että omat toiveesi asioiden suhteen poikkeavat kovastikin lastesi ja lastenlastesi toiveista? Jospa et ole halunnut taipua minkäänlaiseen kompromissiin sen suhteen?
Voisiko se johtua omasta menneisyydestäsi? Ehkä ollessasi itse nuori äiti, sinulla ei ollut sellaista suhdetta omaan äitiisi, tai lastesi suhde mummoonsa ei ollut läheinen eikä sinulla ole roolimallia mummona olemiseen tai koet että miksi sinun pitäisi olla jotain mitä oma äitisikään ei ollut? Jos näin on, kannattaisi ensin pohdiskella onko se lapsesi tai lastenlastenne vika? Kannattaako heille kostaa sitä mitä et itse saanut silloin joskus?
Muuten en keksi mitään mikä auttaisi tähän. En usko että joku nyt muuten vaan olisi tapaamatta omaa äitiään tai ei haluaisi lastensakaan olevan tekemisissä, ellei äiti-lapsi-suhteessa joku hierrä. Sinä olet lapsen vanhempi, joten mikset tarttuisi härkää sarvista ja kävisi vakavasti keskustelun lapsesi/lastesi kanssa ja puhdistaisi ilmaa selvittämällä asiat pohjamutia myöten ystävällismielisesti ja rauhallisesti keskustellen?Ei ymmärrä monikaan korskan topakka nykyaikuinen aloittajaa, ei. Syyttää ties mistä, ilkeäksi ja alkoholistiksi.
Minä olen tuntenut aloittajan tapaisia maan hiljaisia ihmisiä monia. Sellaisia vaatimattomia, nöyriä ihmisiä, jotka menevien nykyaikuisten on helppo unohtaa. Voihan lasten mielestä äidissä olla monta noloa vikaa, jonka takia Metsäkulman mummi jää vieraaksi lapsenlapsilleen. Mummi saattaa esim. olla köyhä, sairaalloinenkin ja epämuodikkaasti pukeutuva. Sivistymätön, ei osaa ääntää edes Kauniiden ja Rohkeiden hahmojen nimiä oikein. Ilkeän miesvainajan henkisesti mitätöimä ja lannistama. Puhuu hennolla äänellä, on huolestunut lapsistaan ja näiden perheistä. Paha vika varmaan sekin, jos käy kirkossa, lukee Raamattua, on raitis ja paheksuu tytärten maailmallista menoa. Tai on aikanaan surrut tytärten alkoholinkäyttöä, siveettömyyttä ja tupakointia, nythän ei sillä ole väliä kun ei pidetä mitään yhteyksiä enää.
Älkää tuomitko masentunutta aloittajaa. Jos minä asettuisin hänen osaansa ja lukisin aiemmat vastaukset niin ehkä mieluiten ottaisin yliannoksen lääkkeitä ja nukahtaisin pois tästä välinpitämättömyyden ja tylyyden maailmasta. - hyvä, muttei täydellinen
mummuparkaa kirjoitti:
Ei ymmärrä monikaan korskan topakka nykyaikuinen aloittajaa, ei. Syyttää ties mistä, ilkeäksi ja alkoholistiksi.
Minä olen tuntenut aloittajan tapaisia maan hiljaisia ihmisiä monia. Sellaisia vaatimattomia, nöyriä ihmisiä, jotka menevien nykyaikuisten on helppo unohtaa. Voihan lasten mielestä äidissä olla monta noloa vikaa, jonka takia Metsäkulman mummi jää vieraaksi lapsenlapsilleen. Mummi saattaa esim. olla köyhä, sairaalloinenkin ja epämuodikkaasti pukeutuva. Sivistymätön, ei osaa ääntää edes Kauniiden ja Rohkeiden hahmojen nimiä oikein. Ilkeän miesvainajan henkisesti mitätöimä ja lannistama. Puhuu hennolla äänellä, on huolestunut lapsistaan ja näiden perheistä. Paha vika varmaan sekin, jos käy kirkossa, lukee Raamattua, on raitis ja paheksuu tytärten maailmallista menoa. Tai on aikanaan surrut tytärten alkoholinkäyttöä, siveettömyyttä ja tupakointia, nythän ei sillä ole väliä kun ei pidetä mitään yhteyksiä enää.
Älkää tuomitko masentunutta aloittajaa. Jos minä asettuisin hänen osaansa ja lukisin aiemmat vastaukset niin ehkä mieluiten ottaisin yliannoksen lääkkeitä ja nukahtaisin pois tästä välinpitämättömyyden ja tylyyden maailmasta.Kiitos. Olipa kaunis ja rehellinen kannaotto. Erehdyin tälle palstalle lukiessani "kohtalotovereiden"mielipiteitä.
Itse olen eronneen poikani äiti. Ennen eeoa jo heillä oli riitaa, en tiedä todellista syytä, mutta olin monet monet kerrat rauhaturvaajana parhaani mukaan. Toivoton tehtävä.
En halunnut olla kummankaan puolella. Rakastin heitä molempia, miniäänikin, vaikka varsinainen tuittupää olikin. Molemmat helkatin kovapäisiä, eikä periksi annettu, johan sellaiswwn sotaa väsyy piankin. Lapsi kuitenkin oli kummankin haave. Ja se tuli. Kaikki meni hyvin ja olimme kaikki liikuttuneen onnellisia ja kaikki tuntui olevan paremmin. Kunnes ristiäisissä näin heidän välisen kylmyyden. Miniän äiti oli kuin jäävuori, yhtä hymyä oman puolen sukulaisilleen, me olimme kuin kuokkavieraita. Luin lapsenlapselleni ja vanhemmille kirjoittamani kauniin puheen, korostin rakkautta ja pitkää pinnaa, onnea ja kaikkea mahdollista hyvää. Ja päätteeksi halasin, ja sain kylmiä väreitä siitä tunteesta. En vielä tiennyt, että tulevat eroamaan. Poika kelpasi silloin, kun yh-anoppi tarvitsi kyytiä, miniä luksusmatkaa, koruja tai muuta hemottelua. Syötettiin kalliissa ravintoloissa. Sillooin kaikki sujui, mutta annas olla kun ei ollut mitään mitä odottaa... Helvetti oli irti kun olisi pitänyt elää arkea. Ei ollut koti siisti, ei maittanut ruuan laitto, muusta puhumattakaan. Apua sai, siitä ei kiikastanut.
Tänäpäivänä olen täysin suljettu ulos tästä piiristä, mitään hävittävää minulla ei olekaan. Lapsenlastani vain kaipaan. Saan tavata kun heille sopii. Toinen mummi on etusijalla, minä SAAN joskus esittää toiveen tapaamisesta..ihanaa.
Lapsi viihty luonani hyvin, silloin harvoin kun käy, ei tahtoisi kotiin. Tahtoisi jäädä. Koetan iloisesti puhua, että tulet sitten taas käymään. Sydämeni itkee ja arvatkaa kuinka paljon itken muutoin yksikseni tätä.
En ole koskaan saanut vastausta tähän, vaikka olen kysyny. Minua haukutaan milloin mistäkin, jopa siitä, että olen hyvä. Lue:heidän mielestään marttyyri :-)
Olen varmaan kasvattanut lapsestani narsistin, luulen niin hänen käytöksestään. Mitä mahtaa tulla jälkikasvusta, kun kaksi näin luonnevikaista kasvattaa sokeasti lastaan. Luilevat olevansa niiiin oikeassa, tekevät karhunpalveluksen lapselleen. En voi mitään. Eikä tarvitse. Surullista on vanhempien idioottimainen ja kypsymätön käytös. Molemmat ovat yh-äitien tuotosta. Emme onnistuneet ilmeisesti kasvatuksessa yhtään sen paremmin... Joten syy on siellä peilissä. Onnea.
- rakkaus voittaa
Hylätty mummo, hyvä!
Otapa oikeus omiin käsiis ja kysy kauniisti heiltä:miksi näin on?
Jos et saa vastausta, saat vastauksen:he ovat kyvyttömiä käsittelemään asioita ja syyllistävät siitäkin sinua. Todennäköisesti.
Mummeilla, ukeilla ei ole mitään oikeutta lapsenlapsiin, jollei vanhemmat sitä suo heille.
Itse erosin aikoinaan, unohdin sen toisen "jätetyn mummin", mieheni äidin. Halusin eroon miehestäni, mutten onneton moukka ajatellut, että vein lapseltani oikeuden ihanaan mummiin. Aikuisena hän etsi itse mummin ja tapasi häntä. Luojalle kiitos, mummi eli pitkän elämän ja tämä oli mahdollista.
Ehkä sinulekin koittaa päivä, jolloin lapsenlapsesi TULEE LUOKSESI, eikä siinä ole vanhemmilla nokan koputtamista. Saavatpa miettiä tekosiaan ehkä muunkin mukavan ohella.
Kukaan ei voi kieltää rakkautta keneltäkään ketään kohtaan. Sinulla on rakkaus ja tunneside lapsenlapseen ja lapseesikin, oli millanen jäärä tahansa. Onnea tulevaan, muista lähettää paljon rakastavia ajatuksia, laita kortteja ja ilmaise aina, kuinka paljon rakastat, kaikesta huolimatta. Rakkaus ei kuole koskaan.- Ruikutus
Provo on, koska aloittaja ei kommentoii mitenkään. Halusi vain nämä vuodatukset.
- elämä=ruikutus
Ruikutus kirjoitti:
Provo on, koska aloittaja ei kommentoii mitenkään. Halusi vain nämä vuodatukset.
Joo, kyllä eläkeläismummot on tosi kovia provoilemaan.
Ihan pahimpia. - ruikutus
elämä=ruikutus kirjoitti:
Joo, kyllä eläkeläismummot on tosi kovia provoilemaan.
Ihan pahimpia.Sanoo persoona jolla ei ole vielä paljon ikää eikä mitään muutakaan .Ei edessään eikä takanakaan !
- tuuletus
HALOO HEI ! OLLAAN TÄSSÄ SAMASSA TILANTEESSA...näköjään EI yksin.
On itketty jo tarpeeksi..Ehdotan..Alat elämään omaa uutta elämääsi.
Eteläpohjanmaalla mummi.Olisi kiva jos vastaat:Ainut tytär haukkui myös minut heti kun löysi sen omansa.Ja juuri syntyi toinen lapsi.- Päivi-äiti
hei hylätyt mummat, maailmassa on Teille tarvetta! Oletteko hylätyt mummat kiinnostuneita saamaan hyväksyntää muualta; oppimaan tuntemaan ja rakastamaankin "vieraan" perheen lapsia. Ja myös isää ja äitiä. Olen etsinyt meidän pikkuisille sopivaa ja sitoutuvaa varamummaa, joka antaisi meille aikaa ja jota me voisimme helliä. Biologisuus ja veriside ei aina ole se yhdistävä tekijä, ystäviä voi tulla tuntemattomistakin ihmisistä, kun on tarvetta, halua ja uskallusta. Soita minulle 040-5432349.
- tuuletus
HALUSIN TUULETTAA" Vielä että.nykypäivinä aletaan elää sellaista aikaa
että isovanhempia ei tarvita.Lapset erkanevat paljon eri asioihin jo ihan pienenä.
Sit,,..että olen huomannut sellaisenkin .Että tyttölapset ovat ikuisia isän tyttöjä.Siis kunnioittavat isää enemmän.VAIKKA ISÄ OLISI OLLUT KUINKA ISOPASKA JOSKU ÄIDILLE.Silti äiti jää aina toiseksi. Ja pojat tietenkin ovat äidin.Minulla ei ole poikaa.Mutta olen seurannut toisten elämää kulmienialta.
Mummi 58v. Voitais hyvinkin vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia.
HYVÄÄ JOULUA ! - tuuletus
Ajoin 100km viimetorstaina vain tiputtaakseni postilaatikkoon onnittelulahjan pikkupojan syntymälle.Ja niin ajoin takaisin 100 että sellaista täällä.
Elämää ON ! monenlaista. Se tästä kyllä vielä aurinkoakin tulee kun ehtii. - särkynytsydän
Hylättynä mummona aloin kutomaan vauvantossuja ja sukkia Romanian köyhimmille lapsille rakkaudella iltojeni iloksi. Älä jää suremaan kohtaloasi sinua tarvitaan jakamaan iloa ja lämpöä ympärillesi. Syntymä-ja joulukortilla voi viestittää Olen olemassa ja muistan teitä.
- mummu
Kiitos "rakkaus voittaa" kirjoituksesta :) sain taas voimaa toivoa ,odottaa ja rakastaa.
- Sekoseija
Mun vaimon äiti on yks helvetin sekopää, puuttuu kaikkien ihmisten elämään ja yrittää alistaa kaikkia. Kärsii läheisriippuvaisuudesta, on varmaan kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä muuta mukavaa. Ravaa joka viikko naapurissamme jossa vaimon sisko asuu "miehensä" kanssa, turha lienee sanoa että tämä "mies" samoin kuin vaimon äidin "mies" on täysi lapanen, alistettu tohvelisankari joka vikisee ja vinkuu. Samoin vaimon siskolla hieman isopyörä vippaa, yllätys yllätys. Aiemmin teki oikein pahaa katsoa kuinka hullut heilui yhdessä ja pääperkele lähetteli ihmisille jos jonkinlaista paskaviestiä.
Päätimme vaimon kanssa että emme ole tekemisissä näiden ihmisparkojen kanssa kuin pakosta, miksi pitäisi vapaaehtoisesti elää paskan kanssa? Kyllä voi keskustelun aloittaja katsoa peiliin, jos joku ei halua olla tekemisissä kanssasi niin syy on sinussa. - Yhtä ihmetystä vain
Minun tyttärelleni en myöskään kelpaa. Hän ei vaivaudu juuri koskaan soittamaan. Lapsenlapseni ymmärtääkseni pitävät minusta ja mielellään tapaavat minua. Ongelma on tämä omituinen kopea tytär, jolle en kelpaa. Sanoisi suoraan mikä minussa on vialla. Tilanne on hyvin ikävä ja aiheuttaa jatkuvaa pahaa mieltä. Olen tehnyt parhaani en enää jaksa yrittää. Mielestäni aikuisella tyttärellä on inhimillinen velvollisuus äitiään kohtaan. Mielestäni on hyvin käsittämätöntä vain potkaista äiti elämästään jos se ei satu miellyttämäään. Varsinkin kun olen tehnyt ja yrittänyt parhaani. Mitä sanotte tällaisesta?
- nyt riittää
HELLUREI ! TEILLE KAIKILLE !....Tässä vaan omat kokemukseni haluan kertoa kaikille ! Poikalapsista minulla ei ole kokemuksia . Mutta tytär muuttui heti minua vastaan kun löysi oman miehensä jonka kanssa nyt on 2 lasta . Siihenasti meillä meni hyvin.Olen kuunnellut muidenkin tyttärien äitejä . Täytyy vain todeta että tyttölapsilla on jossain geeneissään syvällä sisällään isään kohdistuva jumalointi ja ehkä mielikuvitukset että isä on niin hyvä ettei voi koskaan tehdä mitään pahaa .Äidillä sensijaan ei ole niinkään väliä ja merkitystä,Vaikka se äidin kurjuus ja köyhyyskin voi hyvinkin johtua sen ihanan isän hirveästä kohtelusta.JA äitihän on huono ja vaikka mitä kun äiti ei jaksa enää nousta jaloilleen 20vuotisesta helvetistä liitosta ihanan isänsä kanssa.Syitä tai syyn syntyjä ei sitten suvaita edes ajatella,keskutelusta puhumattakaan. Helmikuulla tulee 1vuosi kun olen tytärtä kasvokkain nähnyt.Nyt on hänen vuoronsa avata yhteys ...jos mitään ylipäätään tunnetta löytyy.Olen 5vuotta aina ollut valmiia lähtöön laukut pakattuna kun vaan viesti käy että nyt passais käynti .Nyt on rajat täytetty,tulkoot vaikka kuolema.Olen kuusissakymmenissä..saa riittää !
- Hylättymummo
Voi kuinka lohduttavia tekstejä muilta kovan ulkoistuksen saaneilta mummoilta. Ois ihana tavata edes Facebookissa!
Harpoin yli nuo loukkaavat mielipiteet.
Minun tyttäreni eivät edelleenkään pidä yhteyttä ja kummallakin on tytär. En tunne heistä oikeastaan ketään. Minulla oli väkivaltainen aviomies, juoppo, joka aiheutti suuret velat minulle (allekirjoitin pakolla nimeni papereihin). Tyttäret ovat isänsä palvojia. Muistavat isänpäivät ja isän uuden perheen joulut, mutta äitienpäivää he eivät ole enää 10 vuoteen muistaneet. - Silmätikuksi
Ei sitä voi ymmärtää, valitettavasti minulla on sama kohtalo.....
- joku vain
nyt riittäälle. Kuule äiti ja isä ovat eri asioita ja aivanko syyllistäisit lapsen isää siitä, että lapsi ei halua olla kanssasi tekemisissä.
Omaan äitiini, lasten mummoon, otin etäisyyttä kun hän ei pystynyt muuttamaan ilkeää ja ahdistavaa käytöstään eikä koskaan ottanut vastuuta omasta käytöksestää. Aina hän sanoi, että kaikki johtui isästäni tai jostain muusta henkilöstä. Haukkuu edelleen isääni minulle ja on täysin sokea omalle käytökselleen. Ehkä siis olisi hyvä katsoa joskus peiliin ja lopettaa esim. miehensä/ lapsensa isän syyttely ja miettiä ja kysyä miksi oma lapsi ei halua pitää yhteyttä juuri sinuun. Kyse on sinun ja lapsesi väleistä eikä lapsesi ja hänen isänsä väleistä. Voipi olla, että sinun käytöksessäsi on jotain, miksi lapsesi on ottanut etäisyyttä? Kysy ja kuuntele lapseltasi, että mistä on kyse.
Tietenkin voi olla mahdollista, että ilman mitään syytä ei halua kanssasi olla tekemisissä, mutta eipä tuollainen ainakaan yleistä ole ja varsin epätodennäköistäkin.- selvennys
HOI ."joku. .Lueppa texti uudelleen. Haukkujana". on toiminut tytär eikä äitinsä?
- Niinkin voi olla
Minulla on tuttu, joka joutui miehensä ja poikansa suoranaisen kiusanteon ja vainon kohteeksi, koska hän ei halunnut myydä asuntoaan ja osallistua ökyhuvilan rakentamiseen. Vaimo oli perinyt asunnon isältään, eikä hänestä ollut mitään syytä myydä asuntoa, johon he hyvin mahtuivat.
Mies ja poika eivät antaneet vaimon olla rauhassa yöllä ei päivällä, ilkeilivät ja uhkailivat. Lopuksi vaimo sai eron miehestä ja pojan hän hylkäsi selvin sanoin. Hän kieltäytyy tapaamasta kumpaakaan. Pari kertaa poika on käynyt oven takana ja ilmoittanut, että hän on valmis unohtamaan kaiken ja antamaan anteeksi. Äitinsä ei ymmärrä, mitä anteeksiannettavaa on pojalla, joka uhkasi tappaa äitinsä sadakseen perinnön..
Onneksi pojalla ei ole lapsia, vaikka onkin naimisissa. Ex-aviopuoliso asuu pojan lähettyvillä, mutta miniä ei huoli häntä samaan talouteen. Hienoa huvilaa ei koskaan rakennettu, ja se oli tuttavani saituuden syytä, kun ei antanut myydä asuntoaan ja tulla mukaan asuntovelkaan. Tuhosi miesten unelman mokomakin.
Miniä ei ole koskaan ottanut yhteyttä anoppiinsa, ja siitä tuttavani on kiitollinen.
Aina ei ole aiheellista ylläpitää sukulaisuutta, kun siihen ei ole mitään edellytyksiä.
- Oliko provo?
Aloittaja ei kommentoi. Miksei?
- aikuisia ollaan
Mitä sitä tuppaudutaan jos ei tykä, tuli mieleen kun luin viestejä. Elää omaa elämää ja antaa muidenkin elää, tuo velvollisuus ei oikein päde, aikuiset on vastuussa itse itsestä koko lopun ikää, eri juttu kun ollaan lapsia.
Jos ei halua tavata äitiään tai äiti tyttöään, ei ole pakko! - nähty on..
Kyllä iso-vanhemmat ovat hyviä niin kauan kun niistä on hyötyä.Kyllä osataan hyväksi käyttää.
- Harmaa värikynä
Ethän vain kuvittele, että kaikilla olisi tuollaiset normit? Meillä ei ole, meidän suvussa välitetään toisistaan oikeasti, mutta emme ole toisillemme kovinkaan paljon hyödyksi eikä meillä käytetä ketään hyväksi. Me olemme kaikki sen verran teräviä, että yrityskin kyllä huomattaisiin - ja tyrmättäisiin. Lisäksi meillä on ollut tapana olla ihan itse vastuussa elämästämme.
- Hyvä
Harmaa värikynä kirjoitti:
Ethän vain kuvittele, että kaikilla olisi tuollaiset normit? Meillä ei ole, meidän suvussa välitetään toisistaan oikeasti, mutta emme ole toisillemme kovinkaan paljon hyödyksi eikä meillä käytetä ketään hyväksi. Me olemme kaikki sen verran teräviä, että yrityskin kyllä huomattaisiin - ja tyrmättäisiin. Lisäksi meillä on ollut tapana olla ihan itse vastuussa elämästämme.
Kun huono onni alkaa heti lapsuudesta-kodista --ei sitä kohtaloa enää paljonkaan korjata elämänvarrella.Vaihtoehtoja ei montaa löydy. yksi on raha.Jos rahaa on niin kyllä löytyy ovikellon soittjiakin..
Hyvä että ovikelloni on rikki !
- Hylätty mummo
Aloittaja kommentoi tässä.
Kiitoksia kommenteistanne, jotka ovat mietityttäneet. Minulla oli epäonni saada väkivaltainen, uskoton, taloudellisesti täysin vastuuntunnoton juoppo puolisokseni. Lapsia syntyi 4. Mies oli ns. yrittäjä ja pisti firmoja pystyyn 13 kpl 13 vuodessa (sain tiedot kauppa- ja rekisterikeskuksesta). Lopulta minulla oli velkaa lähes miljoona mmk. Pääsin velkasaneeraukseen erottuani exästä, jonka velkakirjoihin olin auliisti nimiäni kirjoittanut paremman elämän toivossa. Koskaan tämä herra ei maksanut elatusmaksuja. Liitto kesti n. 20v. Sitten sain tarpeekseni.
Tapasin pian samanlaisen paskiaisen ja siitä seurasi samaa. Mutta tämäpä herra kiinnitti huomionsa murrosikäisiin tyttäriini ja lopputulemana heistä tulikin parhaimmat kaverit ja minä jäin taustalle. Erittäin outoja piirteitä heidän välisessään kanssakäymisessä.
Katsoivat esim. pornoa olohuoneessa, sillä aikaa kun nukutin pikkupoikaa makuuhuoneessa. Mies oli pornoaddikti (seksipuhelulaskut valtavia, syytti poikia ja poikakavereita), rietasteli siellä täällä - kaikkea en edes tiedä. Hakkasi minua useita kertoja henkihieveriin - lasten näkemättä tilanteita.
Paljon olisi kerrottavaa, mutten jaksa kertoa, syntyisi kirja.
Olin katkera tyttärille ja heidän isäpuolelleen heidän omituisesta ystävyydestään, joka yhä jatkuu. Minulla ei ole mitään arvoa. Ei soiteta koskaan, ei käydä jne. Olen päättänyt olla enää ottamatta yhteyttä. Tilanne jatkukoon vaikka haudan rajan taakse. Lapsenlapsia syntyy, mutten juurikaan ole heitä nähnyt. Joitakuita kertoja.
Tämä isäpuoli on mukana kaikissa kekkereissä, synttäreillä, ristiäisissä, juhlissa, kapakoissa ym ym. Minä en. Se on katkeraa, etenkin kun kaikki lapset tietävät, mitä tämä mies no 2 teki minulle. Hakkaamisen määrää saa vaan kauhulla muistella. Kampaaja on usein ihmetellyt, miksi mun päänahkani on niin arpinen. Korvanlehti on muhkurainen, kasvoissa arpia, huulissa jne. Arvet eivät unohda - enkä minä.- ensimmäinen
Hylätty mummo, vaikka sinulla on ollut huonoja kumppaneita ja olet kokenut kamalia asioita, niin silti olet itse kumppanisi valinnut. On myös ollut oma päätöksesi pysyä niin pitkään yhdessä miesten kanssa kuin olet pysynyt. Et voi kaikkea vastuuta sysätä miehille etkä voi haukkua ja syyttää miehiä siitä, että omat lapsesi eivät halua olla kanssasi tekemisissä.
Vastuuta on otettava itsestä ja omasta elämästä. Vastuullinen vanhempi jos näkee jotain sellaista, mikä ei ole hyväksi lapsille estää sen vaikka eroamalla miehestä.
Tässä siis kerrot ne viat ja kamaluudet mitä miehesi on sinulle tehnyt, mutta herää myös kysymys, että onko sinulla itselläsi puhtaat jauhot pussissa. Oletko sinä ollut muuten hyvä äiti lapsillesi ja tätä myötä vaikuttanut siihen haluavatko olla kanssasi tekemisissä. Se, että kertoo kuinka kamala joku toinen ihminen on ei poista sitä tosia asiaa, että on voinut itse olla eritavalla kamala äiti lapsilleen.
Omakohtaista kokemusta on kamalista vanhemmista, jossa äiti syyttii vain isää ja kaikki vika oli vain isässä tai uudessa miehessä. On totta, etttä sekä isäni , että uusi mies kohtelivat äitiäni huonosti ja väkivaltaisesti, mutta ei äitini ollut mikään hyvä tai turvallinen äiti. Omasta mielestään toki on tehnyt kaikkensa ja on varmaan maailman paras äiti..Vikaa oli ihan molemmissa vanhemmissani ja äitini käytös niin kamalaa ja vahingoittavaa, että en voi olla enää paljoa tekemisssä hänen kanssaan ja miettinyt, että olisiko järkevämpää katkaista välit kokonaan. Isä on jo kuollut ajat sitten ja äiti vain jaksaa haukkua isääni ja uutta miestä (joka sekin on ex) näkemättä kuinka kamala on käytökseltään itse. Syytttää omista teioistaan muita (esim. miehiään joista toinen eli isäni on jo kuollut) tai kieltää teot ja asiat täysin. Todellakin omasta mielestään on ihana ja ystävällinen ihminen, uhrautuva kaikkensa tekevä äiti, joka on on joutunut vain suvun ja minun kiusaamisen kohteeksi. Olenkin sanonut hänelle, että jos tosiaan hänestä tuntuu, että kiusaan häntä kun en voi olla enempää tekemissä, niin miksei jätä minua rauhaan? Enkä lähde tähän erittelemään mitä kaikkea äitini on tehnyt, mutta kokonaisuudessaan käytös on tuhoavaa, kamalaa ja hajoittavaa.
On sanomattakin selvää, että lapsenlapsia en anna äidilleni ikinä hoitoon ja tällä hetkellä muutenkin yritän pitää niin etäiset välit kuin mahdollista. Onpa äiti sanonutkin, että jos en anna lapsia hoitoon, niin hän häipyy sitten kokonaan lastenlasten elämästä (valitettavasti ei ole toteuttanut uhkaustaan - näin ei voisi syyllistää minua enempää siitä, että että näkee meitä niin harvoin). - ensimmäinen
ensimmäinen kirjoitti:
Hylätty mummo, vaikka sinulla on ollut huonoja kumppaneita ja olet kokenut kamalia asioita, niin silti olet itse kumppanisi valinnut. On myös ollut oma päätöksesi pysyä niin pitkään yhdessä miesten kanssa kuin olet pysynyt. Et voi kaikkea vastuuta sysätä miehille etkä voi haukkua ja syyttää miehiä siitä, että omat lapsesi eivät halua olla kanssasi tekemisissä.
Vastuuta on otettava itsestä ja omasta elämästä. Vastuullinen vanhempi jos näkee jotain sellaista, mikä ei ole hyväksi lapsille estää sen vaikka eroamalla miehestä.
Tässä siis kerrot ne viat ja kamaluudet mitä miehesi on sinulle tehnyt, mutta herää myös kysymys, että onko sinulla itselläsi puhtaat jauhot pussissa. Oletko sinä ollut muuten hyvä äiti lapsillesi ja tätä myötä vaikuttanut siihen haluavatko olla kanssasi tekemisissä. Se, että kertoo kuinka kamala joku toinen ihminen on ei poista sitä tosia asiaa, että on voinut itse olla eritavalla kamala äiti lapsilleen.
Omakohtaista kokemusta on kamalista vanhemmista, jossa äiti syyttii vain isää ja kaikki vika oli vain isässä tai uudessa miehessä. On totta, etttä sekä isäni , että uusi mies kohtelivat äitiäni huonosti ja väkivaltaisesti, mutta ei äitini ollut mikään hyvä tai turvallinen äiti. Omasta mielestään toki on tehnyt kaikkensa ja on varmaan maailman paras äiti..Vikaa oli ihan molemmissa vanhemmissani ja äitini käytös niin kamalaa ja vahingoittavaa, että en voi olla enää paljoa tekemisssä hänen kanssaan ja miettinyt, että olisiko järkevämpää katkaista välit kokonaan. Isä on jo kuollut ajat sitten ja äiti vain jaksaa haukkua isääni ja uutta miestä (joka sekin on ex) näkemättä kuinka kamala on käytökseltään itse. Syytttää omista teioistaan muita (esim. miehiään joista toinen eli isäni on jo kuollut) tai kieltää teot ja asiat täysin. Todellakin omasta mielestään on ihana ja ystävällinen ihminen, uhrautuva kaikkensa tekevä äiti, joka on on joutunut vain suvun ja minun kiusaamisen kohteeksi. Olenkin sanonut hänelle, että jos tosiaan hänestä tuntuu, että kiusaan häntä kun en voi olla enempää tekemissä, niin miksei jätä minua rauhaan? Enkä lähde tähän erittelemään mitä kaikkea äitini on tehnyt, mutta kokonaisuudessaan käytös on tuhoavaa, kamalaa ja hajoittavaa.
On sanomattakin selvää, että lapsenlapsia en anna äidilleni ikinä hoitoon ja tällä hetkellä muutenkin yritän pitää niin etäiset välit kuin mahdollista. Onpa äiti sanonutkin, että jos en anna lapsia hoitoon, niin hän häipyy sitten kokonaan lastenlasten elämästä (valitettavasti ei ole toteuttanut uhkaustaan - näin ei voisi syyllistää minua enempää siitä, että että näkee meitä niin harvoin).Eli vielä jatkan. Eli se miten miehesi ovat sinua kohdelleet ei pitäisi liittyyä mitenkään siihen haluavatko lapsesi nähdä sinua (tämä tietenkin vaikuttaa myös lastenlasten näkemiseen). Eli mikä on tavallaan motiivisi kertoa miten kamalaa kohtelua olet miehiltä saanut kun sen ei pitäisi liittyä millään tavalla tähän ongelmaan? Et voi syyttää miehiäsi siitä, että lapsesi eivät halua sinua nähdä!
Uskoisin, että on olemassa joku syy miksi lapsesi ovat ottaneet etäisyyttä. Olisi hyvä yrittää kysyä mikä on lasten mielipide asiaa ja kuunnella se mielipide. Ovatko ikinä sanoneet mitään syyksi kun olet kysynyt? - onnekas
Hylätylle !-----Eipä hätää,et ole yksin näissä.Minua ei nyt ihan ole hakattu mutta
ensimmäisen ja viimeisen kerran kuristettu kaulasta ja luvattu tappaa,
Vaan ei sitten kumminkaan malttanutkaan tappaa-siitä on nyt 31v.
JA päätin heti siinä-kun 1 lapsi oli alle1v.-että toista lasta ei sitten tulekkaan -ainakaan tämän miehen kanssa.-Olin 27vuotias.
----Mutta voiko joku valistaa miunua siitä että suomenruotsalaisilla on oma laki-jossa he voivat keitellä kotiviinaansa ihan mielinmäärin poliisin siihen puuttumatta.
Minulle kävi näin.Mies kuristi kännipäissään ja lupasi tappaa.Vaippaikäinen lapsi meidän välissä.
Sanoin hälle selvänä päivänä että jos vielä sitä viinaansa keittelee niin ilmoitan poliisille.Sanoi vaan että minä saan sanoa ihan mitä haluan.
Seuraavan kerrean kun tämä kotikeittoinen oli esillä ,menin suoraa päätä poliisin puheille. Ja kävin useita kertoja poliisikamarilla kertomassa keitoksista.
Poliisi käski minun mennä terapiaan.Olen suomenkielinen ja nämä---
suomenruotsalaisia.
Noh--Jäin liittoon vielä niinkauaksi aikaa että lapsi tulisi aikuiseksi--
Hänellä meni hyvin kaikki ja kirjoitti ylioppilaaksi yhdellä 1-L:llä
Tänään on tilanne se.Että hänellä on kaksi lasta ja on haukkunut minut täysipaskaksi-HYVÄ ON !-Elämme molemmat onnellisina omilla tahoillamme.
Enkä vielä ole nähnyt hänen uutta lastaan--ON sentään ilmoittanut että on syntynyt toinenkin. - kokenut nainen
Hylätty mummo-Yritä kerätä vaan itsesi kokoon -
elämää on kuitenkin muuallapäinkin ja harrastuksia.
Toisilla vaan on elämä jotenkin niin kirouksen alla.
ME OLEMME ikäpolvessa siinä ajassa kun vanhempamme on saanut
sotia venäläisiä-ym- vastaan ja tulokset on sitä rataa
Ja vanhemmiten olen "hiffannut että äitini toivoikin minusta poikaa.
Lapsuuteni oli sitä että olin vain loinen äidin jaloissa.Yksin ,istuin pöydän alla.ei leikkikavereita(sisarukset 4 ei minunkanssa,6v.vanhempia kuin minä)
Lapsia tehtiin lapsirahan kiilto silmissä ja niitä rahojahan ei koskaan käytetty
ainakaan lasten tarpeisiin-vaan ihan johonkin muuhun.
Isäni ei sitten jaksanutkaan loppujenlopuksi loppuunasti vaan
hirtti itsensä 63-vuotiaana-(--olin 19v.)Isä oli ollut sodassa 2-kertaa
venäläisiä ampumassa..Eronnut olen myös 10vuotta sitten.Miehen liian alkoholinkäytön takia.Ja näyttää että yksin tässä nyt mennään loppuun asti-nyt59v.
1 tytär joka ei käy eikä soittele- 2-lasta.
YRITETÄÄN LÖYTÄÄ SOPIVAA HARRASTUSTA---
HYVÄÄ KEVÄTTÄ JA AURINKO NOUSEE JOKA AAMU UUDESTAAN !
- Mashababy
On meitä moneen junaan. Suhteellisen moni ei näe omaa osuuttaan asioiden kulkuun eikä taas jotkut suostu näkemään selviä virheitään eivätkä sitten halua ymmärtää toisten reaktioita.
Se minusta on hauskaa, että ne jotka täällä miestään haukkuvat unohtavat sen, että itse hänet valitsivat. Ei kai meillä 40-50-60 -luvuilla tämänkaltaisia pakkoavioliittoja ollut? Jos oli raskaana, niin säännön mukaan nainen meni sitten naimisiin. Toisenlaista pakkoavioliitto ja jonkun muun valitsemaa aviopuolisoa ei kai sentään ollut. Vai oliko? - siinäjasiinä
RAKKAUS VAIN KUOLEE !Kun sitä ei joistain erinäisistä syistä ja syystä/että.Ei päästä viljelemään silloin kun ajankohta olisi oikea.
Rakkautta pitää ylläpitää ja viljellä.
Se kuolee jos ei puututa ajoissa.
Ja milläs puutut kun jotkut tilanteet ja ajat on jo joku särkenyt ja pilannut.
Ei voimat riitä loputtomiin-----ne kuluu myös loppuun ja on luovuttava aina jostain! - -suru-
Rakkaus kuolee myötätunnon puutteeseen. On vaan jaksanut yksin yrittää kaiken, kun toista ei saanut kuin pakottamalla ottamaan vastuuta perheestä.Pakottaminen on niin kuluttavaa ei sitä rakkaus kestä. Sitten vaan ottaa vastuun harteilleen ja ajattelee kyllä minä jaksan yksinkin, toinen sohvalla maaten.. Eikä kuitenkaan jaksa. Rakkaus kuolee ja lapset huomaa sen. Vihan saa sitten myöhemmin kun he ovat tarpeeksi vahvoja omaan elämään.Isä saa säälipisteet. Niin katkera äiti.
- tosipettynyt
Juuri näin se tahtoopi olla !
Onneksi hautausmaassa on vielä tilaa ettei ihan samaan kuoppaan tarvitse.
- yksi monesta
Heps ! Ikävien ja taarkisten elämänkertomuksen omaavat ihmiset pääsevät harvoin elämässään sitten koskaan myöhemmälläkään iällä mihinkään onnellisuuden satamaan.Ikävät kokemukset ovat tavallaan "lyöneet heiltä jalat alta.Ei löydy enää sitä luotettavaa perusturvaa jota kipeästi tarvittaisiin eheyttäjäksi.
osaksi kaikki juontuu ja lähtee heti lapsuuskodista.
Valintapäätökset tehdään liian äkkipikaisesti.
Nyky "hapituksenahan on nyt esillä tämä BIOLOGINEN KELLO"
joka tytöillä muka tikittää ja laittaa tekemään lapsia tietyllä ajalla.
Entäs sitten myöhemmin.kun lapset on aikuisia.
Huomataankin että toinen lastentekijöistä ei ollenkaan enää sovi kuvioihin. - Empatiaa sinne
Sanoisin että murehtikaa sitä mille voi tehdä jotain, ja lopettakaa murehtiminen siitä mille ei mitään voi tehdä.
Jos surulliset ajatukset tulevat mieleen, päästäkää kaikki ajatukset ja tunteet tulemaan, syyllistymättä itse niistä. Lähettäkää suru ja surulliset mietteet mielessänne sille jota ne koskevat, hyväksykää tilanne ja toinen ihminen sellaisena epätäydellisenä kuin hän on, eihän hänkään voi olla kukaan muu kuin oma itsensä ja elää sitä elämää jota elää. Ja päästäkää sitten irti surullisesta ajatuksesta ja siihen liittyvästä surusta. Pikku hiljaa alkaa suru hellitää, vähän niin kuin antaisi palapelistä palan kerrallaan pois. Joskus ne surulliset ajatukset loppuvat tai ainakin haalistuvat niin että jää tilaa muullekin, elämänilolle.
Tunnen suurta empatiaa sinua kohtaan, hylätty mummo. Samalla voin sanoa että itselläni on sama kokemus tästä, mutta tyttären roolissa. Meillä vain suhde vanhempani, itseasiassa kummankin, kanssa on aina ollut hankala emmekä ole onnistuneet sitä korjaamaan, itse ainakin olen yrittänyt vaikka miten päin mutta jotenkin en vaan koskaan tunnu kelpaavan. Niin lopulta oma jaksaminen loppui ja luovutin. Välimme ovat viilentyneet. Nykyään heitä on ihan mukava nähdä säännöllisesti mutta harvakseltaan, ja tuntuu helpommalta kun suhteemme on enemmän "hyvää päivää, kaunis ilma" tyyppinen ja voimme toivottaa toisillemme hyviä vointeja ym. ja olemalla läpikäymättä liian henkilökohtaisia asioita.
Älä ota välieroanne liian henkilökohtaisesti, vaikka tietysti se on henkilökohtaista. Mutta tuskin lapsesi pahalla sitä tekee, ainakin yleensä asia on näin. Ainakin minun kohdallani, vaikka epäilen että omat vanhempani luulevat että olen loukkaantunut heille jostakin. Itsestäni tuntuu että etäisen hyväntahtoiset välit ovat se tapa jolla voin olla yhteydessä vanhempiini. En kuvitellut asioiden menevän näin, en toivonut. Minulla on muita läheisiä ihmisiä, joten läheisyyden pelosta tai kyvyttömydestä se ei käsittääkseni johdu. Mutta joku minun ja vanhempieni välillä on vaan mennyt lopullisesti ristiin. Joskus ei vaan onnistu.
Toivoisin että löydät ilon takaisin elämääsi. Täällä on kuitenkin tarkoitus nauttia elämästä, rentoutua ja seikkailla sen verran kuin omaan pirtaan sopii ja tehdä niitä asioita jotka tekevät onnelliseksi ja jotka ovat mahdollisia. Jatka eteen päin. Hanki miesystävä, sinkku ja yksin ei kenenkään tarvitse olla vanhanakaan. Et sinä ole huono tai kelvoton ihminen, et vaikka kokisit epäonnistuneesi jollain tasolla vaikkapa isovanhempana, tai vaimona, tai äitinä, tai omien vanhempiesi lapsena, tai missä tahansa roolissa. Et ainakaan minun mielestäni. Sinua voi rakastaa ja olet rakkauden arvoinen. Etsi joku toinen oman tyyppinen ihmisesi. Hanki uusia harrastuksia, opettele jotain uutta, vaikka marttojen neulonta tai ompelukerhon kautta ja hanki sitä kautta samalla tavoin ajattelevia uusia ystäviä.
Rientoja lisää elämään, sinulla on vuosia vaikka kuinka edessä nauttia tästä kallisarvoisesta lahjasta eli elämästä! - Penuela
Olen tämän viestin Aloittaja. .laitoin noin 2 ja puolivuotta sitten. Monelta vastaajat meni sekaisin se mikä oli minun sanomaani tai muiden vastaus. Ensimmäinen avioliittoon kesti 18v. Erosin kun mies petti. Nykyinen suhde on kestänyt 16v..jatkuu edelleen. Äitini oli alkoholisti..kävin koulun 27 koulussa ympäri Suomen. Tulin mummiksi kun olin 36v. Olen uskova. Olen varautunut enkä ole pystynyt luottamaan ihmisiin niin paljon että päästäisin lähelle. Olen nyt 55v. Sairas eläkkeellä. Tulon ovat pienet..Mies on työtön..tulot vielä pienemmät. Lapseni eivät ole hyväksyneet nykyistä miestäni. Teen käsillä kaikkea..maalaan tauluja..ollut monta näyttelyä.. tuunaa kirppikseltä ostettua. .rakensin lapsenlapsille lnukkekodin alusta lähtien.. Jokaisen pikku yksityis kohdan. Säästän rahaa 60€ kuukaudessa rahastoon.lunastan 2 kertaa vuodessa lapsille ja lasten lapsille. Tytär sanoo näin kun kysyn miksi eivät käy." Meillä on nyt oma elämä" poika sanoo että on ikävä.. mutta vaimo ei hyväksy minua. Minulla on 7 lapsenlasta. En näe heitä koskaan. En voi itse käydä koska olen sairas ja tulon ovat pienet.800£ kuussa. Asuvat 90 km päässä..käyvät kilometrin päässä supermarketissa ostoksilla. .eivätkä tule käymään. Vastaajilta näytti olevan vahvoja mielipiteitä mikä minussa on vikana..no..mikä minussa on vikana?toki te tiedätte sen?
- Hylättymummo
Et muuten ole ketjun aloittaja vaan minä! Aika outo juttu väittää noin.
- toinenmummu
Mitäs tähän sanotte , vanhin tyttäreni tokaisi minulle , harkitsen oletko vielä minun äitini,,, no hän on harkinnut sitä jo 3v, annan harkita , kaippa se sitten joskus tulee käymään.
- Eräskintytär
Nämä on niin kurjaa luettavaa. Itselläni myös vaikea suhde äitiini. Toisen ajatuksia ja toimintaa et voi muuttaa, omaasi vain. Onko jotain mitä voisit itse tehdä? Voi ainakin itse iloita lämpiävistä suhteista ja arvostaa itseään mukautuvaisena, laajakatseisena ja empaattisena ihmisenä kun näkee toisen tarpeet ja vastaa niihin vaikkei toinen tekisikään niin.
Meillä hiertää se että äiti tekee kaiken niin omilla ehdoillaan. Siis vain niitä asioita jotka hänestä ovat kivoja, riippumatta siitä onko se kivaa muista tai mitä muut toivoisivat. Se on toki sallittua mutta koen jatkuvasti tulevani lytätyksi ja sivuutetuksi toisarvoisena mielipiteineni. Vanhemman ja lapsen välinen suhde on eri juttu kuin ystävyyssuhde, mutta vastavuoroisuutta ja toisen arvostamista omana itsenään siihen kaivataan myös.
Itselleni on tullut olo ettei äitini pidä minusta ihmisenä. Hän on jopa useaan kertaan sanonut että pitää enemmän sisaruksestani koska heidän luonteensa kuulemma synkkaavat paremmin yhteen. Hän on siis päättänyt tietoisesti pitää minut etäällä. Minkäs sille voi. Tunnen oloni hieman hylätyksi, olen tuntenut jo lapsuudesta saakka. Jotain hän kuitenkin on tehnyt oikein kun minusta on kasvanut täysjärkinen ja pärjäävä aikuinen ihminen ja siitä olen hänelle kiitollinen. Mutta en voi väittää että suorastaan hinkuisin hänen seuraansa, pikemminkin kartan sitä toisinaan oman hyvinvointini ja mielenrauhani vuoksi.
Josko teillä samanlaista mutta toisin päin? Jotkut ihmiset vain ovat sen verran kylmiä että omalle lapselleen/äidilleen voi tehdä selväksi ettei seura kiinnosta.
Vai voisiko tautalla vaikuttaa tasapuolisuuden puute? Meillä se näkyy lastenlapsiakin tavatessa, jopa omien lastenikin välillä äitini huomioi yhtä enemmän kuin toista. Hän pitää yhdestä enemmän eikä hyväksy muita omana itsenään.
Tai miten vastavuoroisuus? Äitini toivoo kovasti seuraa ja apua minulta ja perheeltäni erilaisiin asioihin juuri silloin kuin hän tarvitsee, mutta itse hän ei halua että se toimii toisin päin meidän suuntaamme. Tuntuu kuin hän oikein pelkäisi että olisin hänestä rahdunkaan verran riippuvainen tai että hän tekisi niin kuin minä pyydän, vaan hänen on saatava valita joku muu vaihtoehto tai tapa ja yleensä myös eri aika, aivan kuin hän kokisi oman suostumisensa jonkinlaisena määräilynä tai rajoittamisena minun suunnaltani.
Miten teillä eri asioista ja näkemisestä sopimiset ovat aikaisemmin menneet? Sanotko kyllä vai meneekö yksityiskohtien veivaamiseksi eri kantille?
Joskus on vaan hyväksyttävä totuus ja lakattava yrittämästä. Nauti siitä mitä on ja ole kiitollinen siitä mitä on ollut. Unelmoi tulevasta ilman murhetta, tätä toivon sinulle. - Anonyymi
Täälläkin hylätty mummo. Tytärten anopit ja apet ovat varakkaita, minä olin köyhä yh-äiti ja nyt köyhä mummo. Kuulemma vävyt eivät pidä minua minään. Kaipaan lapsenlapsiani mutta olen ajatellut että miksi ajattelen minäminäminä? Olen aiheuttanut sen että he ovat olemassa, ja sillä hyvä, eikö se riitä minulle? Pääasian pitäisi olla että he elävät onnellisina jossakin. Koetan keksiä muuta tekemistä.
- Anonyymi
Mä oon viestein ja rahaa laittamalla yhteyksissä. En kehtaa esim juhliin mennä,koska olen se ruma ja läski mummo
- Anonyymi
HylättyMummo on sekoillut ja pitänyt väkivaltaisia juoppoja pornoaddikteja saman katon alla lastensa kanssa, ollut viinaa pornoa väkivaltaa ja rahatkin menneet. Sitten vielä ihmettelee mikseivät lapset anna lastenlapsiaan mummolle. Katso mummo peiliin!
99,9-prosenttisesti vika on mummossa, jos ja kun välit häneen katkotaan. Repikää siitä, katkeroituneet narsisti-isoäidit.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik124070MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar822091Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5501658Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin991395Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671117Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331048Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt216943Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60893- 171864
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3838