Vaikka on levoton ja kaipaa toisen lähelle, on silti levollinen olo. Kerrankin voi luottaa johonkin... Kerrankin tuntee olevansa sopiva sellaisena kuin on eikä tunne olevansa liikaa tai liian vähän. Kerrankaan ei tarvitse kärvistellä epätietoisuudessa, vaan saa vastauksia. Eikä tähän mennyt "kuin" parikymmentä vuotta aikuisiän elämää... Hyvää kannatti odottaa ja sitä parasta etenkin
Tältä se sitten tuntuu...
september fool
3410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi sai miettimään.
Itselläni tuohon pääseminen on vain epämääräinen tietoisuus tuollaisesta, koska kohdallani se ei onnistu ennen kuin olen saanut käsitellä riittävästi tähänastisia tapahtumia elämässäni.
Vasta, kun olen päästänyt irti menneistä, oppinut antamaan anteeksi itselleni, muille ja rakentanut minäni riittävän vahvaksi, voin uskoa olevani riittävä parisuhteessa tai ylipäätään uskoa mihinkään ihmissuhteeseen vilpittömästi. Ei sen edes tarvitse olla romanttisen rakkauden suhde.
vittumitäpaskaa
Voi että. Tuoltahan se sitten tuntuu. Tämän lukemisesta tulee vanhallekin lämmin olo.