Tämä ei ole yhtään kiva maailma, hysteerikko naisien painostamisen oikeuttamisena, väkivaltana sukupuolen halventamisen luomana turvapaikkana pakotienä, sen oikeutuksen pyytämisenä, turvattomuuden voimana.
Maailma, järjestelmänä naisen halventaminen, hänen loukkaamisena vahingoittamishakuisena painostamisena, ja esittämisenä, tasapainottomuuden turvallisuutena, täysin oikeaa ja väärää, tajuttomuuden oikeutuksesta erottamatta, sitä palvoen ...
- Kuolee niin ihminen... Hänen henkinen sisimmättömyytensä, ei vapisevina kehoina, ja avunpyytämisenä, sen polkuna elämänä. Niin barbaarisuudestakin kaiken hävityksen keskellä kärsivinä, vain aggressioista olemuksena iloa ammentaen, tukahtuneena hengettömyytenä sieluna oikeutusti eläen.
Vanhempani niin toivoivat että löytäsin ratkaisun esim. elämäntienä, j ja julkisen rasismin välttämisen, edes pelastus-käsitteenä on iloiten pilkkalaulut
Tukahtumisesta
tuskasta suun soittona, tulevaisuuden tukahtumisesta kärsimyksellä, voittaen ammensi, kärsimyksestä painaen otsansa päänä kumaraan, ilman väkivaltaa tukahdutettua jo noitaa, sielua vaeltavaa, valheellista.
Jumala on kasteessa hoitanut, meidät on johdattanut tasapainoisuus, Jumalan ihmisen lasten hektisyydetön, ilo, onni ja vapaus, ulkokultaisuudeton. Sisimmättömyyden rakkaudettomuu se ihmistä omisteli, kärsimyksellä se sieluton hallitsemalla seuraili, voimistaen vain onneaan, toivoen pelkästään epäaidosti omaa tulevaisuuttaan.
Uhraamisetta ja empatiattomina kehoina ei ollut Jumala maailmaa luonut. Uhaten ja uhraten aina oman empatiattomuuden kehon eteen, mieltymyksestä saada loistaa, toivoen kärsimyksestä, seurailutta onnelaa. Barbaarisuuden mieltymyksestä tukahduttamiseen, ja siten onnen luomiseen tulevaisuutena, ei löytynyt elämäntehtävänä, tietä tai polkua väkivaltana. Henkisenä väkivaltana uhraaminen, sen mielisyys, vahinvoittamisenhakuisena, turvattomana pelosta, ihmistä osoitellen, ei palvojaansa kaipaa, järjettömyyden järjestelmällisyydestä, ei Jumala, Jeeus Kristuksena, kristillisyydestä ammentaen voimaa, soimaa. Henkisestä väkivallasta, ei iloita, voi rahojen kuin voimankäytön, väkivallan luoman tuskan tuoksinnassa, eikä syyttä voi suotta syyttä, iloiten Jumalan, elämänlasten osoittelusta, pilkkaavista ivanhuteluista, kuin naiseuden ja sen tulevaisuuden sijaan: "Huorien kuohinnoista!"
Pyyntönä isätaivaan, sisimpänä yksin miettien, tasapainotta voimaa ihmisen sisimpänä, ja 12-vuotiaana puhtaana sieluna, vain miettien:
- En halua seksiväkivalta-lapsia.
Äitini keskuslelua yksityis-elämässä häiritsi, julkisuus, ihan tasapainoton päällekarkaavuus, ja jopa vankina pitämisen mieltymyksen, hyökkäävyys. Uskonnosta ei saa luoda todellista maailmaa. Jatkuvasti, loputtomiin jatkuen sen pyytämisestä riemuiten, vain tuhoten voimaansa jaksamista arkeen ja syrjintään ammensi, toisten aina, kuin koskaan saamatta tarpeeksensa, yhä uudelleen, ja uudelleen.
"Seurakunta on kyllä luonut ydinperhe-käsitteen minulle, aivan sitä en kyllä ole saanut pitää."
- Ole sä valtilla matkalla maailmalle....
Älä osoita kirkuen äidilläni muille!
Katso emättimen koskettelu naisella perinnästä on kielletty
läheisyydenkyvyttömästi, pakottaen uskonnollista kiihkomielisyyttä kiintymys-suhteen erottamatta jättämisenä, sen egoisminä, naiseuden osalta tuhoavasti, barbaarisena turhautumaa aiheuttavasti, siveyttömyytenä hänen läheisyydenkykyynsä yksityis-elämään tunkeutuen, häntä ahdistellen, mukaan assosiaation tuottamisen jatkuvuuden ja ilkeämielisyyden painostavaan tasapainottomuuden voimaan. Inhimillisyys on ihmisen lapsen arvo, vain läheisyytenä, sen tuntemuksena, ja kykynä, yksityisyyden voimana.
- naiseuden sijasta, sen kohdistamiseen väkivaltahakuisesti käyttäen.
Naisen monis vertistä ei saa kosketella sen ulkopuoleta siinä roikkuen!
Maailma, järjestelmänä naisen halventaminen, hänen loukkaamisena vahingoittamishakuisena painostamisena, ja esittämisenä, tasapainottomuuden turvallisuutena, täysin oikeaa ja väärää, tajuttomuuden oikeutuksesta erottamatta, sitä palvoen ...
- Kuolee niin ihminen... Hänen henkinen sisimmättömyytensä, ei vapisevina kehoina, ja avunpyytämisenä, sen polkuna elämänä. Niin barbaarisuudestakin kaiken hävityksen keskellä kärsivinä, vain aggressioista olemuksena iloa ammentaen, tukahtuneena hengettömyytenä sieluna oikeutusti eläen.
Vanhempani niin toivoivat että löytäsin ratkaisun esim. elämäntienä, j ja julkisen rasismin välttämisen, edes pelastus-käsitteenä on iloiten pilkkalaulut
Tukahtumisesta
tuskasta suun soittona, tulevaisuuden tukahtumisesta kärsimyksellä, voittaen ammensi, kärsimyksestä painaen otsansa päänä kumaraan, ilman väkivaltaa tukahdutettua jo noitaa, sielua vaeltavaa, valheellista.
Jumala on kasteessa hoitanut, meidät on johdattanut tasapainoisuus, Jumalan ihmisen lasten hektisyydetön, ilo, onni ja vapaus, ulkokultaisuudeton. Sisimmättömyyden rakkaudettomuu se ihmistä omisteli, kärsimyksellä se sieluton hallitsemalla seuraili, voimistaen vain onneaan, toivoen pelkästään epäaidosti omaa tulevaisuuttaan.
Uhraamisetta ja empatiattomina kehoina ei ollut Jumala maailmaa luonut. Uhaten ja uhraten aina oman empatiattomuuden kehon eteen, mieltymyksestä saada loistaa, toivoen kärsimyksestä, seurailutta onnelaa. Barbaarisuuden mieltymyksestä tukahduttamiseen, ja siten onnen luomiseen tulevaisuutena, ei löytynyt elämäntehtävänä, tietä tai polkua väkivaltana. Henkisenä väkivaltana uhraaminen, sen mielisyys, vahinvoittamisenhakuisena, turvattomana pelosta, ihmistä osoitellen, ei palvojaansa kaipaa, järjettömyyden järjestelmällisyydestä, ei Jumala, Jeeus Kristuksena, kristillisyydestä ammentaen voimaa, soimaa. Henkisestä väkivallasta, ei iloita, voi rahojen kuin voimankäytön, väkivallan luoman tuskan tuoksinnassa, eikä syyttä voi suotta syyttä, iloiten Jumalan, elämänlasten osoittelusta, pilkkaavista ivanhuteluista, kuin naiseuden ja sen tulevaisuuden sijaan: "Huorien kuohinnoista!"
Pyyntönä isätaivaan, sisimpänä yksin miettien, tasapainotta voimaa ihmisen sisimpänä, ja 12-vuotiaana puhtaana sieluna, vain miettien:
- En halua seksiväkivalta-lapsia.
Äitini keskuslelua yksityis-elämässä häiritsi, julkisuus, ihan tasapainoton päällekarkaavuus, ja jopa vankina pitämisen mieltymyksen, hyökkäävyys. Uskonnosta ei saa luoda todellista maailmaa. Jatkuvasti, loputtomiin jatkuen sen pyytämisestä riemuiten, vain tuhoten voimaansa jaksamista arkeen ja syrjintään ammensi, toisten aina, kuin koskaan saamatta tarpeeksensa, yhä uudelleen, ja uudelleen.
"Seurakunta on kyllä luonut ydinperhe-käsitteen minulle, aivan sitä en kyllä ole saanut pitää."
- Ole sä valtilla matkalla maailmalle....
Älä osoita kirkuen äidilläni muille!
Katso emättimen koskettelu naisella perinnästä on kielletty
läheisyydenkyvyttömästi, pakottaen uskonnollista kiihkomielisyyttä kiintymys-suhteen erottamatta jättämisenä, sen egoisminä, naiseuden osalta tuhoavasti, barbaarisena turhautumaa aiheuttavasti, siveyttömyytenä hänen läheisyydenkykyynsä yksityis-elämään tunkeutuen, häntä ahdistellen, mukaan assosiaation tuottamisen jatkuvuuden ja ilkeämielisyyden painostavaan tasapainottomuuden voimaan. Inhimillisyys on ihmisen lapsen arvo, vain läheisyytenä, sen tuntemuksena, ja kykynä, yksityisyyden voimana.
- naiseuden sijasta, sen kohdistamiseen väkivaltahakuisesti käyttäen.
Naisen monis vertistä ei saa kosketella sen ulkopuoleta siinä roikkuen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taiat olla tämän puusepän sukua, siellä näistä emätin asioista houraillaan.