Rakentelen säädettävää virtalähdettä. Nyt kiinostais tietää, kuinka paksua johdinta pitäis käyttää, kun maksimi virta on 6A?
Johdon poikkipinta-ala
johtimesta
7608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Virtalähteen sisäisessä johdotuksessa johdot ovat sen verran lyhyitä ettei poikkipinnalla ole suurta merkitystä.
0,75 mm2 on aivan riittävä poikkipinta.
Kiitos vastauksesta, tuota paksuutta itsekin ajattelin.
Noilla virroilla 1mm² - 1,5mm² riittää vallan mainiosti.
Jos johdotus pitkää ja jännitehäviöillä merkitystä, niin sitten sen mukaan paksumpaa.
1m 1mm² johtoon häviää 6A virralla n. 0,1V.
Joo, ehdotettiin 0,75mm², joka riittää varmasti sekin. Vähän makuasia.
Oman arvioni heitin sillä perusteella, että sähköjohdoissa 1,5mm² johdolle tulee 10A varoke.
Muuten eikö keskuksen sisäiset johdotukset saa olla pykälää pienemmät, samoin kun sirreltävässä laitteessa?
Nojoo oletan että aloittaja käyttää kuparijohdinta? Kuparin ominaisvastus 1m matkalle 1mm2 kaapelilla on 0.0174ohm 20 asteen lämpötilassa. Jos matka on 2m vastus tuplaantuu, jos poikkipinta-ala tuplataan, vastus puolittuu.
Paljonko olet valmis kärsimään jännitehäviötä, ja muuttamaan tehoa lämmöksi?
Ajatellaan että sinulla on nyt tuo 1mm2 kaapeli jonka pituus on 1m ja virta 6A, lämpötila 20 astetta. 0,0174 * 6 = 0.1044. Eli reilu 0,1V jännitteestä hukkuu siirtokaapeleihin.
6*0.1044 = 0.6264W Eli reilu 0,6Wattia hukkuu tehoa tuohon johdotukseen.
Pikanyrkkisääntönä olen pitänyt 5A per neliömillimetri, eli varmaan olisin laittanut 1,5mm2 johtimen sen enempää taivastelematta, riippuen nyt aivan vedon pituudesta.
Niin ja tuli mieleen että jos rakennat säädettävää virtalähdettä jossa sinulla sattuu olemaan jännitemittari niin tuo jännitevirhe sitten näkyy jännitemittarin näytöllä ja siitä kiusallinen että pienellä virralla virhe on pienempi eli et voi suoraan yksinkertaisesti huomioida sitä näytön kalibroinnissa.
Siitä syystä voisi olla etua "järjettömän" paksuista piuhoista. Tai sitten tuot rinnalla toiset mittapiuhat jolla mitataan vain kuorman yli menevää jännitettä.
Säädettävästä virtalähteestä tulee ensimmäisenä mieleen joku erillinen (tai kiinteäkin) toosa, josta sähköä otetaan etupaneelin liittimistä.
Tuollaisessa sisäisiin johdotukseen ei paljoa vastusta/jännitehäviötä synny.
Itse tein aikoinani siten, että otin säädettävääni jännitteen tunnistuksen juuri noilta lähtöliittimiltä. Ehkä pikunnussintaa, mutta saimpahan kuitenkin lähtöjännitteet tarkemmiksi.
Varsinaisen kuorman saama jännite riippuu sitten jo virrasta ja johto- ja liitinvastuksista, joten jos tarkkoja ollaan, pitäisi tunnistus pitäisi vetää erillisenä sinne saakka.