Tavallisesti oon tähän aikaan jo ainakin kaks tuntia nukkunut, mutta nyt en saanut unta, kun rupes vasemman käden rannetta pakottomaan, särkemään, vähän kans vasenta jalkaa, toivottavasti loppuu.
Niin aattelin alottaa etsiä ohjeita ja tietoja isäni talvi- ja jatkosodan aikaisista paikoista ja tilanteista. Jossain TV- ohjelmassa vilahti ohjeita, mutta kun olin puhelimessa, meni ohi ne ohjeet. Rupes kauheesti kiinnostamaan ottaa siitä selvää.
Kun en muista isäni juuri mitään sodasta kertoneen, ainoastaan sen Viipurin linnassaolon tiiän siinä välirauhan aikana. Vastahan olin neljän-viiden vuoden ikänen, kun sota loppui.
No netistä jo kattelin tuolla otsikon haulla, kyllähän sieltä ohjeita sitten löytynee, kun tosissaan alkaa hommiin.
Tällanenkin asia jäis sitten jälkipolvien muistiin, kun nyt sitä vanhempieni ja isovanhempieni jonkinlaista vaatimatonta ´historiikkii´ yritän saada aikaseksi.
Nyt tais tää särky ainakin vähetä, kun oli onneks Ibumax.tabletteja ja yhen otin.
Hyvää yötä toivottelen, jos joku valveilla....määhän sieki jo makkoomaan !
Niin aattelin alottaa etsiä ohjeita ja tietoja isäni talvi- ja jatkosodan aikaisista paikoista ja tilanteista. Jossain TV- ohjelmassa vilahti ohjeita, mutta kun olin puhelimessa, meni ohi ne ohjeet. Rupes kauheesti kiinnostamaan ottaa siitä selvää.
Kun en muista isäni juuri mitään sodasta kertoneen, ainoastaan sen Viipurin linnassaolon tiiän siinä välirauhan aikana. Vastahan olin neljän-viiden vuoden ikänen, kun sota loppui.
No netistä jo kattelin tuolla otsikon haulla, kyllähän sieltä ohjeita sitten löytynee, kun tosissaan alkaa hommiin.
Tällanenkin asia jäis sitten jälkipolvien muistiin, kun nyt sitä vanhempieni ja isovanhempieni jonkinlaista vaatimatonta ´historiikkii´ yritän saada aikaseksi.
Nyt tais tää särky ainakin vähetä, kun oli onneks Ibumax.tabletteja ja yhen otin.
Hyvää yötä toivottelen, jos joku valveilla....määhän sieki jo makkoomaan !
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan oudolta tuntui herätä vasta puol kuus, no nyt ei särje mittään paikkaa.
Ai tuommosen otsikon laitoin yöllä, juu siihen tutkimishommaan ryhdyn jossain vaiheessa.
Mutta kun tykkään tosiaan rönsyillä asiasta toiseen, niin olipa ihan hurmaavaa heti aamusta kuunnella Tom Pöystin juttelua Skotlannista, johon hän on ihastunut ikihyväksi. Ja ihmisistä hänkin kertoi, mahtas olla sielläki kiva käydä. Silmissäin ihan näin näitä hänen kertomiaan tyyppejä. Mahdottoman elävästi kertoja on hän ja niin isänsä näkönen. Maisematkin olivat karun mahtavia, vähän kuin Bretagnessa, ja kuulemma viisi puutakin on jäljellä siellä Shetlandin saarella, siinä heidän metsänsä. Tällasesta tulee hyvä olo heti aamusta.
Minusta on kiva, kun rönsyilet, niin minäkin parhaimmillani.
Tuosta kantakortista en osaa mitään sanoa.
Isän jokin sotamitali on kaapin loovassa, Mannerheimin liittein, monistetuin.
Oma sankarini on äitini, joka oli todellinen työn sankari.
Olisinpa enemmän tullut hänen ahkeruuteensa ja uutteruuteensa.
Lasse Pöystiä kun viimeksi telkusta katselin, hän kertoi elämästään Pariisissa, korkean talon pienessa kattohuoneistossa.
Ihmeellinen on ollut hänenkin pitkä elämänsä. Sattumalta näyttämölle, jossa on ilahduttanut, riemastuttanut, ihmeellistänyt lukemattomia ihmisiä.
Kummasti Luoja suo lahjojaan meille pienille ihmisille. Hyvä niin.
Juu, ja oppii antamaan arvoa tällasille hyville aamuille, kun tavallaan unohtaa ittensä kuunnellessaan monenlaisia tarinoita ihmisten elämästä. Myös ulkosuomalaisten tarinoita silloin tällöin.
Mut täytyy ihan tunnustaa, etten pysty näitä tositarinoita nuorista katsomaan, Sivuraiteillako se ohjelman nimi. Liian lähellä ovat ne nuorten kanssa kokemiani asioita....vielä, kun mikään ei onnistunut, yritettiinpä mitä hyvänsä. Mutta ihana asia, kun nyt on ilmestynyt ihmisiä, jotka ihan sydämestään haluavat nuoria sieltä yksinäisyydestä elämään nostaa. Se motivaatio kun pitää itsellä olla, ennenko pystyy eteenpäin pääsemään, ei väkisin.
Keskustelin tyttärentyttären kanssa hiljattain, kun on nyt juuttunut
Hesburgerin vuoropäällikkyyteen, ja on pulskistunut aika lailla.
Oli hän tietoinen siitä, ja siinä jutellessa ilmeni haaveet vielä pitkästä opiskelusta meribiologiaan,...hevostalouskoulutus tuntuu menneen tavallaan hukkaan, paitsi työvuodet Belgiassa ravitalleilla.
Utopistiselta tuntui työn ohella 24 vuotiaan päästä tavoitteeseen, vaikka en sitä nuorelle raatsinut sanoa. Nuo epäsäännölliset työajat, sitoo mukautumaan, mutta ei tuo ruuan pinominen Hesessäkään ole minusta tuonut kuin turhia kiloja.
Eipä siinä älyllistä haastetta löydy niiltä tiimoilta, mutta hyvä että itsensä on elättänyt kunnialla. Fysiikka oli opiskelussa vahvoilla tytöllä aikanaan, mutta eipä sitäkään heppakavioiden ja muun raskaan työn lisäksi tarvittu enää.
Toivoa sopii, että löytää vielä paikkansa:)
TV:stä löytää kyllä paljonkin virikkeitä moneen asiaan nykyään, on kuin olisi tarjonta toisenlaisista asioista kuin ennen. Paljon on myös yhteispohjoimaisia dokumenttejä, joita katson ajoittain mielelläni.
Avartaahan ne näkymät ja ihmiset ,..Islannin luonto ja kulttuuri on ollut mielenkiintoni kohteena jo kielenkin osalta.