Meidänkin jutusta on jo aikaa ja se päättyi miten päättyi eikä siihen tullut koskaan selkeää syytä, miksi se törmäsi seinään. Tein omat johtopäätökset niinkuin toinenkin varmaan teki. Varmaan osasyynä oli se, että suhteen alussa on ruusuinen aika ja sitten tulee pahat tunteet ja jos niitä ei osaa käsitellä, kaikki loppuu siihen. Myönnän, että kaipaan häntä edelleen. Minua on sanottu, että olen itsekäs, "lapsi, joka ei kasva koskaan aikuiseksi" ja joka on aivan pihalla ja ei tajua, missä mennään. Kieltämättä syytökset tuntuvat pahoilta. Tragikoomisin syytös oli, että muistutan viileydellä Basic Instinctin Sharon Stonea. Välillä olen "stone" kivikasvo. Suojelen herkkyyttä. Itken kotona usein ja toisinaan on rajuja masennuspäiviä. Onneksi on ystävät ja kaverit olemassa. Kiitos Jumalalle.
Jos joku miettii, mikä auttaa kaipaukseen, niin voin kertoa sen, mitkä asiat eivät paranna oloa: Ylisuorittaminen (harrastukset ja ylityöt), bilettäminen (rock-kansa on alkoholisoitunutta), tupakanpoltto (tai sen uudelleen aloittaminen ja lopettaminen), on/off sekoilu mr./miss/mrs skorpionin kanssa.
Se koiran hankkiminen voisi olla hyvä juttu....
Jos joku miettii, mikä auttaa kaipaukseen, niin voin kertoa sen, mitkä asiat eivät paranna oloa: Ylisuorittaminen (harrastukset ja ylityöt), bilettäminen (rock-kansa on alkoholisoitunutta), tupakanpoltto (tai sen uudelleen aloittaminen ja lopettaminen), on/off sekoilu mr./miss/mrs skorpionin kanssa.
Se koiran hankkiminen voisi olla hyvä juttu....
Vastaukset 5
Vanhimmat
nopea, ja sitten kun piti jarruttaa, pysähtyä kuuntelemaan omaa ja toisen mielipidettä, se jarrutus ei onnistunutkaan. Meni päin seinää.
Oliko vain oma minä, ja toisen huomioimattomuus?
Viimeinen kysymys niin nappiin.. minä, minä, minä.. vaikka yrittihän sitä kysyä, mikä on ja toinen ei vain välittänyy vastata. Tunteet kuoli. Miten sekin mahdollista.. laantui, niin hän kertoi. Minä jäin rakastamaan miestä, joka ei puhkea puhumaan enää tunteistaan, silti kaipaa kai.. näin olen ymmärtänyt.
Tilanne hankala. Onko edes "tilannetta". Oon yrittänyt puhua, hän ei rupea.. . Ja loppujen lopuksi. Ei olr mitään, mistä puhua, ei ole "meitä". Minulla vain tuskainen kaipuu, tuskainrn rakkaus. Tunteet, joita ei kaivata. Kai hän ei ymmärrä tuskaani. Kun ei päästä pahasta. Ja toisaalta tiedän, ymmärrän jotain, mikä vie pohjan näiltä höpinöiltä, pohjan elämältä, jota elän.. rakkautta on.
Tiedätkö onko vapaa, vai onko se vaitonaisuus siitä syystä, kun ei olekkaan muuta mahdollisuutta kuin vaikenemalla paeta todellisuutta?
ei ole vapaa, en minäkään..
paskat !