Ompahan sumuistaa! Se on kuin hatara harmaa seinä ulkona,...talot himmeinä tuolla, kaukaisimmat puut hävinneet sumuverhoon.
Onkohan järven läheisyydellä osansa,---tällaista olen kokenut vain merellä, jolloin y h t ä ä n saarta ei enää näkynyt ja ankkuri oli heitettävä. Toista tuntia kesti, ennenkuin kostea sumu laskeutui ja maisema avautui.
Voihan nenä, täällä vaan tiivistyy---harmaus senkun lisääntyy, hyvä kun eroittaa tiilen värin 20 m. päässä.
Onneksi on kodikasta sähkövaloa työpöydällä, ruutuni loistaa ja vaikka naurattaa tuo ilmiö, en haluaisi olla yksin metsässä pimeänaikana sumussa.
Jännän värittömäksi muuttuu kaikki näkymä ulkona, ei paljon ikkunoiden kirkautta ole ollenkaan:D Muistuu mieleen nuorena nähty jännitysfilmi, missä oli samalainen sumu illalla, ja nuori nainen eksyi vahigossa naapurinsa pihaportista sisään puutarhaan.
Siella haparoidessaan eteenpäin hänen kätensä osui variksenpelättimeen, jonka olkikäteen tarttuessaan tunsi siinä kylmän elottoman käden. Olkinukkeen oli piiloitettu murhatun ruumis,...hui miten pelkäsin katsomossa, nyt kyllä haen kupin kuumaa kahvia, joku on nyt kaatanut kurria ilmakehään,.. heippa
Onkohan järven läheisyydellä osansa,---tällaista olen kokenut vain merellä, jolloin y h t ä ä n saarta ei enää näkynyt ja ankkuri oli heitettävä. Toista tuntia kesti, ennenkuin kostea sumu laskeutui ja maisema avautui.
Voihan nenä, täällä vaan tiivistyy---harmaus senkun lisääntyy, hyvä kun eroittaa tiilen värin 20 m. päässä.
Onneksi on kodikasta sähkövaloa työpöydällä, ruutuni loistaa ja vaikka naurattaa tuo ilmiö, en haluaisi olla yksin metsässä pimeänaikana sumussa.
Jännän värittömäksi muuttuu kaikki näkymä ulkona, ei paljon ikkunoiden kirkautta ole ollenkaan:D Muistuu mieleen nuorena nähty jännitysfilmi, missä oli samalainen sumu illalla, ja nuori nainen eksyi vahigossa naapurinsa pihaportista sisään puutarhaan.
Siella haparoidessaan eteenpäin hänen kätensä osui variksenpelättimeen, jonka olkikäteen tarttuessaan tunsi siinä kylmän elottoman käden. Olkinukkeen oli piiloitettu murhatun ruumis,...hui miten pelkäsin katsomossa, nyt kyllä haen kupin kuumaa kahvia, joku on nyt kaatanut kurria ilmakehään,.. heippa
Vastaukset 14
Vanhimmat
Huomenta
Meillä "taivaan tulet" leimusivat yön pimeydessä puolenyön jälkeen. Oli aika raju ukonilma täällä Lapissa. Nyt aurinko paistelee pilvettömältä taivaalta öisen sateen ja raikastetun ilman myötä.
Sumua on, miten joka taholla ollaankaan ärhäköitä. Luin ja ihmettelin onkohan sumppuinen ilmanala vallannut mielenmaisematkin.Lähes ääneen huvitti joutavoisen myöntyminen pikkupojan kiukutteluun. Sinänsä ei uutta tämäkään, mutta rukoushuudon aloittajako kiukuttelee vallan tosissaan musiikkiketjussa? Kuin sähisevä kissa, sylkee sanoja,...ei voi ymmärtää miksi ja mikä nyt niin tolaltaan voi saada.Mielipiteiden vapaushan on luvallista , yks tykkää niin, ja toinen noin, kummankin ollessa oikeutettumielipiteeseensä. Kunhan ei vaadita oikeassa olemista väenväkisin!
Eiköhän yritetä suvaita toistemme erilaisuutta, ettei tulisi törmäilyjä toisiimme, turhan naurettavalla kiukulla.
Sumua on täälläkin...tai siis oli aamulla. Onhan tuo jo nyt hälvennyt, kun istuin taas tunnin hammaslääkärissä.
Jollain kiukkupussilla on niin sumuista, että ei kelvannut tämä aloitus, vaan ihan oma "sumu" piti rustata!
sini-sirkulla onkin hyvä voin korvike, vaan minulla ei olisi smetanaa. Sitävastoin löytyy aina maksamakkaraa, jota yleensä käytänkin leivälleni ja nyt olen korvannut sen suolatujauksen Kallen-kaviaarilla.
Ostin myös Kik-herne tahnaa, jota tyttäreni laittaa itse. On aika hyvä voin korvike.
Nuo kauppareissut ovatkin jo vaativia, vaikka olisi kolme asiaa muistettavana ja ne tupakat! Laitan usein ostoslistan ja vakaasti päätän, että muuta en osta, en, en, en. En tiedä mistä niitä herätteitä sitten ilmestyykin maksuhetkellä? Onneksi käyn yleensä vain ruokakaupassa, joten kaikki rättiostokset ei tule mieleeni.
Harmaa ja lämmin päivä on edelleen, joten sienet kasvaa ainakin viikon.
No, eihän ainakaan ole ihan passiivista palstalla, kun on mielipiteitä.
Siitä nyt ei enempää, mutta minullapa kävi eilen ostoksillani hassusti.
Oli muistettava paistinpannun osto ja kolme muutakin tarviketta, josta yhtä en löytänyt millään, enkä myyjääkään silti kysyäkseni.
No, sitten jo väsyneenä unohdin ruokahehtaarihallissa Oivariinin ostamisen.
Aamulla herätessäni otin ja valmistin sen itse, vispaamalla smetanapurkillisesta ja tilkalla öljyä ja suolaa Oivariinini. Maustoin sen pienellä määrällä valkosipulia, joten enköhän pärjäile sillä.
Toinen vaihtoehto voisi olla tuo kreikkalainen tzatziki, siinähän on jugurtin lisäksi kurkkua ja öljyä ja v.sip.
Kevyempää ainakin olisi, vaan on se tottumus melkoinen mahti --- opettelen nyt kuitenkin pärjäämään näinkin.
Kaakonkulmilla on ollut koko aamun hyvin usvainen sumuinen ilma, välillä jyrähdellyt ukkonen oikein kipakasti. Ilman muututtua selkeämmäksi istahdin koneelle lukemaan kirjoittajien aatoksia tai aatelmia kuten tällä seudulla sanotaan.
Ilmako lienee aiheuttanut saamattomuutta, ei viitsisi tehdä oikein mitään.
Eilen käydessäni maaseudulla kyläilemässä, sinne jonnekin hiekkatien nimismiehen kiharoihin ioli irronnut pölykapseli. Pitänee mennä Motonetiin ostamaan halpis pölykapseli setti, siinähän riittäisi vaihdokkeja jos sama juttu toistuu.
Onkohan tämä saamattomuus iän mukana tuomaa toimettomuutta. Tein Berocca juoman jospa se virkistäisi. Huomenna olisi Pottu & Muikku markkinat, sinne menoksi huomenis tapaamaan "tuttuja" niitäkin joita ei muualla näy. Pysykää pirteinä, elämänmyönteisinä sillä "saamattomuus = laiskuus" on kuulema herkästi tarttuvaa sorttia.
Hyvin tuntuu tutulta tuo ns. tarttuva saamattomuus / laiskuus...
Tapahtumissa kannattaa käydä, minä menen sunnuntaina seurakunnan kutsumana syntymäpäivä juhliin.
Kutsun mukaan kaikki täysiä vuosia täyttäneet kutsutaan, ensin Jumalanpavelus ja sen jälkeen kahvitilaisuus Seurakuntakodissa.
Reilu ukkosluonteinen kuuro meilläkin iltapäivällä. Lopetti kyllä ulkotyöt. Vettä tuli ehkä 15mm.
Aamupäivää, jopa tuntuu aurinko läpäisevän sakean sumuverhon. Saattaa tulla vielä kirkas päivä, ellei sadetta tule kuten säätiedot ennustivat.
Eihän nekään aina onnistu kaikkea tietemään..
Sumun keskelle joútuminen vesillä on aina yllättävää, sumuseinämä laskeutuu eteen kuin harmaa esirippu kesken näytännön. Kun kääntyy katsomaan taakse ja sivuilleen, läpinäkymätön sumumuuri ympäröikin jo joka puolelta niin sankkana että veneen keulaa pitemmälle tuskin näkee . Parasta onkin silloin laskea ankkuri, jos sattuu olemaan turvallisessa kohdassa. Mutta jos on laivareitillä, siitä pitää pyrkiä sivummalle, vaikka isoissa aluksissa ja veneissäkin on autopilotit, tutkat ja GPS:t.
Joskus on merimerkiltä toiselle varovaisesti edetty, sumutorvea ahkerasti töräytellen, sumuvalot tietysti toiminnassa, mutta vastaantulijan näkee vasta kun se on lähellä. Aavemainen tunnelma onkin, kun vastaantuleva alus ilmestyy sumuverhon keskeltä, lähestyy tummana möhkäleenä, vähitellen sen ääriviivat terävöityvät. Pisaroivan kosteaa sameutta halkoo erilaiset sumusireenien ja -torvien törähdykset. Joskus kolahtaa pahaenteisesti, jos joku onneton ajaa karille tai törmää toiseen alukseen, onneksi ei sentään ole todistettu kuin vaaraton merimerkkiin törmääminen. Aina on otettava tämä mahdollisuus huomioon, aikataulu ei saa olla liian tiukka. Töistäkin on joskus myöhästytty sumun takia.
Tänä kesänä ei yllätyssumuihin ole jouduttu, lämpötilanvaihtelut ovat olleet maltillisia. Tietysti kuuntelemme säätiedotukset ja tähystelemme huolella. Tavallisen syksyisen aamusumun hälveneminen on hyvin kaunista katseltavaa, kun aurinko sen läpi kuultaa yhä selvemmin , luonnon ääriviivat alkavat vähitellen teräväityä ja värit näkyä.
Ihastuttavan lämmin aurinkoinen päivä tänäänkin, lykkään ikkunanpesua huonompaan keliin.
Aurinko on helottanut täydeltä terältä iltapäivän. Unohtunut on jo aavemainen tunnelma!
Nyt on uusi tuttavuus pihallani, pieni sammakko hyppelee kasvillisuuden seassa, on tämän kesän poikanen koostaan päätellen. Tuolla se kurnutti minulle ja tuli esille saniaisen takaa, kun istahdin kahville.
Kylläpä se kurnuttelikin pitkään,
liittyisi vaan asujaimistoon siilin mustarastaan ja muutaman oravan kanssa:) Soma niitä on katsella.
Haravoimaan pitäisi ruveta, omenapuu varistaa joka pienestä tuulenhenkäyksestä hyväntuoksuisia lehtiään, kellanoranssisia, kauniin soikeita.
Koskaan en onneksi vilkkaalla väylällä ole joutunut hernerokkasumuun, se on todella vaarallinen paikka, ahvenanmerellä kylläkin rajan lähellä, missä ei paljon muuta tarvinnut varoa kuin karikoita, tarpeeksi sekin kun kaikki tutut
saarimerkit ja reimarit on näkymättömissä.
Eikä siellä ulkosaaristossa ollut edes reimareilla merkittyjä karejakaan, hiljaa piti lipua tuntemattomilla vesillä. minä keulassa tähystämässä.
Monesti nousimme asumattomille saarille, missä hiekkaranta houkutti uimaan, ja primuskeittimellä tehtiin ruokaa, kalaa jos saatiin, ja lettuja paistettiin. Siellä sitten lapsistakin tuli saariston ystäviä, ja jatkavat nyt vuorostaan:)
PS. Nyt nousee tosi synkänvärisiä pilviä kun ulos vilkaisin, kohta ropisee vettä sammakolle, hui ei nyt tulisi kova ukonilma, Lapissahan joku kertoi jo olleen.
Pitänee mennä sulkemaan terassin ovi ja tyynyt markiisin suojaan ,..moikka
Aikasti hyvä, että pidät pintasi. Iloitsen puolestasi!
En nyt tiedä mitenkään pitäneeni puoliani, ihan sanoin niinkuin koin:) Kiitos silti, mutta katselin tänään jälleen tuon Emmerdalen, voi miten raskasta oli nähdä, niin aaron'in kuin Hazelin järkyttävä kokemus! Huh, liikuttumatta en voinut katsella, kun tuokin on niin monesti otettu esille palstalla.
Varmaan ei monikaan, kyllästyttyään elämään vaikeuksineen tajua, miten järkyttävää se jälkeenjääville voi olla.
Siis tietoisuus siitä, ettei voinut auttaa, ei ehkä edes tiennyt!
Onhan nuo tapaukset tulleet lehdistössä luettua, Hollannissa muistaakseni, oli vastaava tapaus, että omainen irroitti hengityskoneen letkun.
Ymmärrettävää avunantoa se on ja ---rakkaudesta sekin. Nuo näyttelijät eläytyvät todella rooliinsa, --- hienoja luonnenäyttelijöitä ovat!