Voi että mua ärsyttää!

Olen 10kk vauvan äiti ja en olis ikinä kuvitellut että yösyöttöjen lopetus olisi näin vaikeaa! Olen yli kuukauden ajan tehnyt niin etten anna tissiä yöllä. Silti tuo heräilee pahimmassa tapauksessa 20 kertaa! En usko, että mitkään unikoulut auttaa tässä tilanteessa. Olen niin väsynyt fyysisesti kuin henkisestikin, tämä univelka saa mut repimään kohta hiuksetkin päästä. Rakastan vauvaani, mutta en tiedä kuinka kauan enää jaksan.

Nyt vauvalla on flunssa ja on kipeän oloinen niin uskon että se häiritsee unta vielä enemmän. Heräsi viimeyönä ennen kahta ja sai kauheat itkuraivarit mun sylissä eikä rauhoittunut millään. No mitä mä sitten tein? Annoin tissiä! Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi yksilöksi. En jaksanut enään kaiken näiden valvomisien jälkeen! Tuttia tuo ei huoli, ei ole ikinä huolinutkaan.

Joillakin heräämiskerroilla pitelen vauvaa sylissä keskiyöllä ja hän tapittaa vaan siinä ja valvoisi vaikka kuinka kauan. Jos lasken sänkyyn, konttii seisomaan ja itkee. Saatte vaikka kivittää minut nyt mutta en nykyään tunne oikein mitään positiivisia tunteita vauvaani kohtaan, lähinnä ärsytystä. Vielä kun on noin vaativaluonteinen kitisijä. Joskus haluaisin vain lähteä pois eikä palata!

Mieheltäni en apua saa, koska hän käy töissä ja eikä siitä tule mitään jos valvoo. Vanhempani asuvat yli 300 km:n päässä joten tuosta vaan ei äitini voi tulla auttamaan. Toki voi tulla, muttei niin usein. Neuvolasta olen saanut apua ja tulisi hoitajakin, mutten uskalla ottaa apua vastaan. Kuitenkin vauva vaatii vielä minua ja tissiä päivittäin. Huoh! Tuntuu et olen ainut maailmassa tämän asian kanssa!