(Vähän aikaa sitten täällä jossain keskustelussa mainittiin toikin sana. Tää ei nyt liity siihen keskusteluun eikä niihin henkilöihin millään lailla.)
Oli eilen niin kiva nähdä pitkästä aikaa, että olin jo valmiiksi tosi hyvällä tuulella, ja vielä paremmalla jälkeenpäin. Mulla oli myös semmoinen olo, ettei mulle tule aikakausiin mitään tarvetta kirjoittaa tänne, sen kun oon vaan ja pysyn ruodussa ;). Mutta sitten alkoikin tuntua siltä, että kun ihmiset antaa muutenkin liian vähän positiivista palautetta ja kiitosta, niin kirjoitankin ihan sen takia vaan. Mitä siitä, jos se tulee tätä kautta, menkööt samaan konkurssiin kuin kaikki edellisetkin ;). Mutta oikeesti, jos ihmiset on tyytyväisiä, ne on monesti tyytyväisiä ihan vaan itsekseen. Sitten jos on jotain rutinan aihetta, niin niistä saatetaan jopa helpommin sanoa ja kerrotaan koko kylälle.
Siis... mulla on yksi ystävä, jolla on tosi hankalia ongelmia elämässään. Mun omista "ongelmista" ;) ei voi edes puhua samana päivänä. Silloin kun hällä alkoi ne vaikeudet, niin pufff, moni ihminen katosi hänen elämästään vähin ääni. Minä olin yksi niistä, jotka jäi, ja hän sanoikin joskus, että se oli se tilanne, joka näytti, ketkä on tosi ystäviä.
Nyt vaan viime aikoina oon ollut hänelle tosi huono hyvä ystävä ja oon miettinytkin, että mikä ystävä oikeen olen, kun tuntuu melkein velvollisuudelta ottaa yhteyttä. En vaan ole jaksanut, kun tuntuu että vajoan itsekin ihan synkkyyteen niitä juttuja kuunnellessa (nähdään tosi harvoin kun on tuota välimatkaa). Ne on semmoisia asioita, joihin en voi itse vaikuittaa mitenkään konkreettisesti, voin olla vaan korvana, tukena ja kannustajana.
No nyt sitten eilen olin niin hyvällä päällä ja voimissani, että juttelin hänen kanssaan illalla pitkään puhelimessa ja se selvästi piristi häntä ja toi jotain iloa hänenkin elämäänsä taas vähäksi aikaa. Välillisesti siis kiitosta sinne sun suuntaan :). Oot semmoinen hyvän mielen lähettiläs. Oon kyllä nähnyt sutkin joskus tosi väsyneenä ja stressaantuneena, mutta semmoisia päiviähän sattuu kaikille joskus. Noin niin kuin "normaalitilassa" vaikutat ainakin muhun tuolla tavalla :).
Tää oli nyt mun "ensin huvi, sitten työ" -osio, alan vääntään kaikkea tylsää kirjallista työhön liittyvää paperihommaa, tänään on vaihteeksi semmoinen päivä. Paitsi sitä ennen taidan laittanvielä yhden ihan lyhyen. Sitten vaikenen... tuskin iäksi, mutta jos nyt vaikka muutamaksi päiväksi.
Oli eilen niin kiva nähdä pitkästä aikaa, että olin jo valmiiksi tosi hyvällä tuulella, ja vielä paremmalla jälkeenpäin. Mulla oli myös semmoinen olo, ettei mulle tule aikakausiin mitään tarvetta kirjoittaa tänne, sen kun oon vaan ja pysyn ruodussa ;). Mutta sitten alkoikin tuntua siltä, että kun ihmiset antaa muutenkin liian vähän positiivista palautetta ja kiitosta, niin kirjoitankin ihan sen takia vaan. Mitä siitä, jos se tulee tätä kautta, menkööt samaan konkurssiin kuin kaikki edellisetkin ;). Mutta oikeesti, jos ihmiset on tyytyväisiä, ne on monesti tyytyväisiä ihan vaan itsekseen. Sitten jos on jotain rutinan aihetta, niin niistä saatetaan jopa helpommin sanoa ja kerrotaan koko kylälle.
Siis... mulla on yksi ystävä, jolla on tosi hankalia ongelmia elämässään. Mun omista "ongelmista" ;) ei voi edes puhua samana päivänä. Silloin kun hällä alkoi ne vaikeudet, niin pufff, moni ihminen katosi hänen elämästään vähin ääni. Minä olin yksi niistä, jotka jäi, ja hän sanoikin joskus, että se oli se tilanne, joka näytti, ketkä on tosi ystäviä.
Nyt vaan viime aikoina oon ollut hänelle tosi huono hyvä ystävä ja oon miettinytkin, että mikä ystävä oikeen olen, kun tuntuu melkein velvollisuudelta ottaa yhteyttä. En vaan ole jaksanut, kun tuntuu että vajoan itsekin ihan synkkyyteen niitä juttuja kuunnellessa (nähdään tosi harvoin kun on tuota välimatkaa). Ne on semmoisia asioita, joihin en voi itse vaikuittaa mitenkään konkreettisesti, voin olla vaan korvana, tukena ja kannustajana.
No nyt sitten eilen olin niin hyvällä päällä ja voimissani, että juttelin hänen kanssaan illalla pitkään puhelimessa ja se selvästi piristi häntä ja toi jotain iloa hänenkin elämäänsä taas vähäksi aikaa. Välillisesti siis kiitosta sinne sun suuntaan :). Oot semmoinen hyvän mielen lähettiläs. Oon kyllä nähnyt sutkin joskus tosi väsyneenä ja stressaantuneena, mutta semmoisia päiviähän sattuu kaikille joskus. Noin niin kuin "normaalitilassa" vaikutat ainakin muhun tuolla tavalla :).
Tää oli nyt mun "ensin huvi, sitten työ" -osio, alan vääntään kaikkea tylsää kirjallista työhön liittyvää paperihommaa, tänään on vaihteeksi semmoinen päivä. Paitsi sitä ennen taidan laittanvielä yhden ihan lyhyen. Sitten vaikenen... tuskin iäksi, mutta jos nyt vaikka muutamaksi päiväksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.