Meillä on nyt kuusi viikkoa ollut pentu. Heti ensimmäisenä iltana nukkumaan mennessä pentu vikisi sänkymme laidalla ja lyhytpinnainen, armas vaimoni nosti pennun sänkyymme. Olin sitä mieltä, että nyt teit suuren virheen ja vielä noin vähällä, mutta parempi pitää mölyt mahassa ja tyytyä seuraavat 10-15 vuotta nukkumaan koira vieressä, eriävän mielipiteen ilmaus kun tuppaa vaan aiheuttamaan vihamielisyyttä (ne naiset, ne naiset).
Sama toistui seuraavana iltana ja ajattelin, että nyt on ainakin yksi asia jo pennulle opetettu, nukkumapaikka. No, mikäs siinä, kyllähän se puhdas pieni pentu siinä vieressä menee. Mutta entäs sitten kun se on täysikasvuinen ja iltalenkin jälkeen rapainen ja märkä, ei sitä viitsisi joka ilta pestä ja kuivata. Ja eihän sinne sänkyyn kaikki edes mahdu, no, ukkohan tietysti joutaa sohvalle.
Reilu viisi viikkoa oli nukuttu pennun kanssa kunnes yhtenä iltana vaimon mennessä aikaisemmin nukkumaan ja pentu jäi kanssani. Nukkumaan mennessäni (vaimo oli syvässä unessa) jätin pennun lattialle. Ehkä minuutin verran se pyöri sängyn ympärillä ja vikisi, muuta kun en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se meni omaan sänkyynsä nukkumaan ja sieltä se aamulla nousi.
Nyt on sitten jo kolme yötä nukuttu hyvin tarvitsematta pelätä, että ruhjoo pennun alleen.
Niin helppoa se sitten oli. Vaimokaan ei sittenkään ole aina oikeassa, vaikka niin viisas onkin.
Sama toistui seuraavana iltana ja ajattelin, että nyt on ainakin yksi asia jo pennulle opetettu, nukkumapaikka. No, mikäs siinä, kyllähän se puhdas pieni pentu siinä vieressä menee. Mutta entäs sitten kun se on täysikasvuinen ja iltalenkin jälkeen rapainen ja märkä, ei sitä viitsisi joka ilta pestä ja kuivata. Ja eihän sinne sänkyyn kaikki edes mahdu, no, ukkohan tietysti joutaa sohvalle.
Reilu viisi viikkoa oli nukuttu pennun kanssa kunnes yhtenä iltana vaimon mennessä aikaisemmin nukkumaan ja pentu jäi kanssani. Nukkumaan mennessäni (vaimo oli syvässä unessa) jätin pennun lattialle. Ehkä minuutin verran se pyöri sängyn ympärillä ja vikisi, muuta kun en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se meni omaan sänkyynsä nukkumaan ja sieltä se aamulla nousi.
Nyt on sitten jo kolme yötä nukuttu hyvin tarvitsematta pelätä, että ruhjoo pennun alleen.
Niin helppoa se sitten oli. Vaimokaan ei sittenkään ole aina oikeassa, vaikka niin viisas onkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koirissa on eroja, joku kun oppii sänkyyn ei sitä saa sieltä enää pois millään, toisen kanssa taas ei ole ongelmia. Meillä koira nukkui pentuna omassa sängyssään ja sitten annoin sen tulla illalla viereeni ukon puolelle, kun ukko tulee nukkumaan paljon myöhemmin. Sain siitä sitten kuulla, että niin sitä koira on opetettu sänkyyn, onkos minun paikka sohvalla? Kai se koirakin sen tajusi, nyt kun ukko tulee sänkyyn, niin koira lähtee omaansa ihan itsestään. Pistän sille viltin illalla ukon puolelle ja sen päällä se nukkuu siihen asti, kun ukko tulee nukkumaan ja koira lähtee sitten omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan.