eli kyselen onko kellään metsästykseen jalostettua koiraa ihan vaan kotikoirana, että ei käytetä metsällä?? itse olen hieman skeptinen sillä olen ottamassa jämptlanninpystykorva/beagle sekoitusta ja pelkään että alkaa oireilee ku ei pääse metsästään. onko huoleni aiheeton??
metsästyskoirarotu perhekoirana??
kjh4
8174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole aiheeton, se on niin koira kohtainen juttu, mutta tuolla sekoituksella viettiä löytyy todennäköisesti. mites koiran vanhemmat ovatko ne metsästyskäytössä ja jos ovat niin eiköhän pennultakin löydy viettiä...
Toinen koira pärjää pelkkänä seurakoirana, toinen taas ei eli aika riskialtista ottaa tuommoinen koira, ite metsästän ja otin aikoinani koiran, jonka isä oli ajokoira ja emä seurakoira rotua, tuli silti vietti, muttei ajanut jänistä kuin 15 min ja tuli pois, mutta aina reagoi hajuihin ja jos näki jäniksen antoi ääntä ja perään piti päästä, annoin siis mahollisuuden koiralle toteuttaa viettiään, jos se itse halusi, mutta ei riittänyt sitkeys ajaa montaa tuntia, joten pääsi silti mehtäreissuille aina mukaan kun toista koiraani käytin ja sai ainakin liikuntaa samalla. En siis kuitenkaan vaatinut koiralta sitä että sen piti ajaa, mutta aina annoin mahdollisuuden, jos se itse halusi. :)
huomioon sen tarpeen ja hyväksyt että kaikki vastaantulevat metsänelukat haukutaan ja niiden perään on aina ja ikuisesti hirveä hinku, niin mitään ongelmaa ei ole.
Liikuntaa metsissä ryteiköt ryskyen kilometritolkulla niin hyvää tulee. Vapaana et voi koskaan pitää, muualla kuin suljetulla alueella. Osta hyvä ja tukeva fleksi kun koira on vuoden ikäinen ja varaudu siihen että niitä silti menee useampi. Opeta seis-käsky niin että se on selkäytimessä ja vähintään se että ajoradalle ei ole mitään asiaa. Jos koiralla on halu ja kyky kaivaa myyriä maasta, niin salli se sopivissa paikoissa(ei siis missään ihmisten portinpielissä), myyrät ovat hyvä luomuravintolisä koiralle. Ennenkaikkea se on se älyllinen aktiviteetti joka pitää aivot kasassa. Tunti myyräjahtia ojanpohjalla vastaa hyvin 20km lenkkiä. Älä silti unohda sitäkään vaan vähintään 10 km/päivä nuorelle aikuiselle koiralle on hyvä. Ja muista myös kaikki ne kotikoiran aktiviteetitkin, nuorena minkä opettaa vanhana sen muistaa jos ylläpitää niitä.
Koira todennäköisesti on enemmän tai vähemmän seko kolmevuotiaaksi(kuten lähes kaikki nuoret hauvat), mutta kun aikuisikä on saavutettu ja tarpeet huomiotu, niin ei tavan puudelista eroa. Nämä käytännön opit saatu suomipystiksen kanssa, ja todella toimii(kerrostalo kaupungin laitamilla).
No minulla on kettuterriereitä seurakoirina..ihan hyvin mennyt eikä kaipaa metsästystä kun ei sitä siihen ole yllytetty. Koirani saa olla vapaana metsällä hajujen perässä uida tokoilla hakua ja muuta virikettä. Ja metsästysviettikään ei ole ollut haitaksi vapaana pidossa kun treenattu sitä. Tosin foxeilla on kohtuullinen metsästysvietti eikä ole ajava rotu.
Nykyään ketut muuntuneet seura ja harrastuskoiriksi.
Kanakoirat menee hyvin myös kuten terrieritkin.
Harmaa norjanhirvikoiran suomen pystykorvan ja karjalankarhukoiran ja dreeverin mäykkyjen ja beaglen noutajien tiedän olevan seurakoirina eikä niilläkään ongelmia. On hyvä tiedostaa mihin koira jalostettu ja ei se metsästys ole silloin se tärkein kun antaa muuta haastetta ja metsällä käy vaikka kuvaamassa kaikkea.
Esim hajujuttuja voi hyödyntää vaikka ihmishaulla..tai esinehaulla jms. Ei metsästysprosessissa se metsästäjän saaliin ampuminen ole se juttu vaan toiminta ja hajusignaalien perässä olo. Täytyy muuntaa hyödyksi muualle.
Mutta usein liioiteltua metsästysvietti ja myös vinttikoirat on metsästyskoiria ja harva niitä vie metsälle samoin noutajat lintukoirat etc.. ekä paimenkoirillakaan ole lammaslaumoja asiat muuttuu ja muuntuu..ja koira sopeutuun kunhan saa muuta virikettä :)
mitenkään siitä, että se ei metsästämään pääse.
Suurimmalla osalla koirista on jonkunlainen metsästys vietti olemassa ja ihan ne pystyy olemaan normaalisti, vaikka eivät pääsekään metsästämään.
Esimerkkinä tähän voisi laittaa saksanpaimenkoiran, jolla on aika voimakas metsästysvietti.
sakemannilla ei ole juurikaan metsästysviettiä. Paimennus- ja vahtiviettiä tahtoo kyllä olla sitäkin enemmän. Miellyttämisvietti omistajaa kohtaan on sen paras piirre, jota todella kannattaa omistajan hyväksikäyttää.
Sakua on ihan turha metsään viedä jos sieltä saalista on tarkoitus mukana tuoda.
Paimentaminenkin perustuu metsästysviettiin..Eli on niin sanottua saaliin pysäyttämistä/keräämistä tuikempaan kehään. Oletko katsonut luontofilmejä siinä tavallaan paimennetaan saalis nurkkaan.Ja kun katsot bordercollieta lammaslaumaa ajamassa näet ihan varmasti saalistuviettiin perustuvaa toimintaa. :)
Ja saksanpaimenkoira on vahtiva paimentaja eli tavallaan paimennuskoiran ja laumanvartijan hybridimuoto. :)
Ja saattaa paimennus mennä nurin kurinkin ettei aina käyttäydykään kuten paimenkoiran pitäisi eli vain pysäyttää saaliin vaan voi joskus jopa tappaa sen. Esim tiedän yhden sheltin joka näppärästi käänsi siiliin ja iski vatsaan..ei kiva tietenkään mutta kuten sanoin on hyvä tiedostaa mihin koira on jalostettu ja mihin se paimennuskin perustuu.
Puhtaat seurakoirat lienee ainoita joilla ei saalistusviettiä ole niinkään.
Lisään vielä entisaikaan nämä yksilöt jotka ei paimentanutkaan vaan tappoivat paimennettavan lampaan yleensä tapettiin jalostuksesta pois.
meidän koirapusitossa ainakin käy saksanpaimenkoira joka on ihan hulluna saalistaan linnut jotka puistoon eksyy, on heti juoksemassa niiden perään ja saalistamassa....