Kihloihin sitten kun...?

Vaikea sanoa tuohon mitään tarkkaa.. Joka tapauksessa on hyvä, että tiedät mitä haluat. On myös ihan järkiajatus, että antaisit suhteellenne aikaa vielä puoli vuotta tai vuoden, kyllä siinä ajassa jo olennaiset selviää. Kireän aikajakson osuessa kohdalle ei kannata toimia hätäisesti. Ja muuten, sussa mitään vikaa ole! :)

Koittakaa antaa välinne normalisoitua pois ns. pakkokihlautumisen stressaavasta ajatuksesta, jotta pääsette taas toteamaan kuinka hyvin todella viihdytte (tai ette viihdy) yhdessä eläessänne. Selvennä itsellesi tämän tulevan "lisäajan" kestäessä:

a) haluatko sä todella tämän henkilön pyytävän sua vaimokseen ja kumppanikseen elämän ajaksi

b) vai haluatko vaan että sua jo kosittaisiin ja tämä henkilö vaikuttaa tehtävään riittävän sopivalta?

Toivottavasti näistä on apua, lykkyä tykö!

Kysymys taitaa olla pikemminkin siitä, mitä sinä haluat.
Mies on tehnyt aloitteen puhuakseen yhteisestä kodista ja lapsista. Sinä et jostain syystä halua keskustella.
Eihän se asia niin mene, että ensin ollaan kihloissa ja vihitään ja sitten aletaan miettiä, halutaanko asua maalla vai kaupungissa. Entä jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei.
Mieshän selvästi haluaa keskustella, löytyykö teillä yhteistä toivetta ja yhteistä tulevaisuutta. Tartu tähän mahdollisuuteen. Jos on kamalasti ristiriitoja toiveissa, niin sitten on parempi päättää suhde.
Vai sanoiko mies, että haluaa ensin talon ja sitten ehkä joskus mahdollisesti voi harkita, menisikö kihloihin.?
Mies on varmaan ihan ymmällään, kun sinä olet jankuttanut kihloihin menosta, mutta et halua edes keskustella perusasioista.

"Olen puhunut asiasta ja sanonut etten halua olla suhteessa, jossa mies ei näe yhteistä tulevaisuutta. Enkä halua turhia lupauksia tulevista kihloista, jos niitä ei koskaan tapahdu. Mies vastaa että menemme kihloihin sitten kun meillä on mennyt pidemmän aikaa hyvin. Mitä tämä suomeksi tarkoitaa? Hän ei halua sitoutua minun?"

Vaikuttaa siltä, että mies ei ole sitoutunut suhteeseenne. Hän haluaa pitää takaporttia auki. Mies vaikuttaa ajattelevan, että parisuhteenne on jotakin sellaista, mihin hän voi mennä mukaan sitten, kun parisuhde on valmis ja toimiva. Hän ei näytä ymmärtävän, että hän on OSA parisuhdetta, ja että se muotoutuu sellaiseksi, ja juuri niin hyväksi, kuin hän siihen satsaa. Et voi yksin tehdä parisuhdetta, jossa mies kävelisi kuin valmiiseen pöytään.

Kiinnostasi tietää, millaisesta perheestä mies on lähtöisin? Onko hän pilalle hemmoteltu, kenties?

Epäempaattinen mies.

Kuulostaa tutulta tuo, että mies on ensin ryntäämässä suin päin kihloihin, mutta sitten yhtäkkiä muuttaakin mieltään. Liekö miehesi olisi suuttunut/katkera tuosta kieltäytymisestäsi ja siksi alkanut epäillä sinun sitoutumistasi häneen? Että siksi hän haluaa katsoa "että menee pitemmän aikaa hyvin" - häntä epäilyttää joko sinun sitoutumisesi suhteeseen tai teidän yhteensopivuus. Yhteensopivuus voi epäilyttää, jos erimielisyyksiä tai riitoja on paljon ja/tai niitä ei saada sovittua.

Tai sitten inhottavimmassa tilanteessa, ei ole varma omista tunteistaan, jotka varmaankin heittelehtivät riitelyn takia, ja haluaa siksi katsoa, että mikä on suhteen hallitseva "tilanne". Tai sitten on vain yksinkertaisesti kusipää, joka ei aiokkaan hankkia yhteistä tulevaisuutta, vaan odottelee vain paremman tapaamista ja sillä aikaa olet hyvin (kodin)hoitolaite.

On myös hyvinkin mahdollista, että mies haluaa ennen avioliittoa tietää, että toiveenne asunnosta, lapsista ym. sopivat yhteen, kuten oli jo ehdotettu.

Itsekseen marinan ja turhan katkeroitumisen, piikittelyn ym. sijaan kannattaisi käydä yksi rehellinen keskustelu, jossa puhutte suhteestanne ja tulevaisuudesta (ei kihloista). Mitä mies toivoo, pelkää? Mikä epäilyttää?
Mitä tarkoittaa "pidemmän aikaa" ?
Eikö mies ymmärrä, että jokaisessa parisuhteessa on huonot hetkensä ja ongelmansa?

Suoraan sanoen. Mies taitaa olla epävarma omasta sitoutumisen asteestaan ja tunteidensa vahvuudesta. Roikottaa sinua, ja etsii sitä oikeaa.

Jep just sitä tarkoittaa, eikun vaik sanot ett sormus tänne tai lähde kävelemään.Ei syvät tunteet muutu riitelystä,tuo on tekosyy.Eks käytti samaa mutta viimelopussa sanoin et sormus sormeen jouluun mennessä tai tämä suhde on ohi ja eiköhän poika alkanu kosimaan.Harmi vaan et ehdin jo pettymykseltäni tehdä päätöksen erosta.Kyllä elämä on Tässä ja Nyt ja jos haluat naimisiin,sano se,EI ole vain ja ainoastaan miehen päätettävissä.

Eilen saatiin vihdoin juteltua edes hiukan järkevästi. Mies sanoi että kihlaus tapahtuisi vuoden sisällä. Itsellä edelleen todella epävarmat fiilikset. Pidän itseäni kuitenkin loppupeleissä aika fiksuna ja mukavana seurustelukumppanina ja toivoisin että kihlautuminen olisi ihana ilon ja onnen asia eikä jotain josta pitää olla huolissaan tai keskustella vakavasti. Puheessa vilahteli kyllä edelleen että katsotaan miten tässä nyt menee ja
Odottelen nyt siis vielä ja annan omien tunteideni myös tasaantua. Päätin etten ota asiaa enää puheeksi. Jos hän minut haluaa, niin saa tehdä asian eteen jotain. Olen aina haaveillut aivan tavallisesta elämästä, johon kuuluu aviomies ja lapsia, jos nykyinen ei sitä voi tai halua tarjota sitä minulle, niin kerään rohkeuteni ja lähden kohti uusia seikkailuja ;)

Sattumalta luin viestiketjun ja totesin sääliväni niitä miehiä jotka joutuvat painostuksen ja uhkailun alle kun on kyse kosinnasta. Jos ei ole vielä itse täysin varma, niin miksi kosia?!! Elämä parisuhteessa ilman kihlautumistakin on sitoutumista. Eikä vuosi, kaksi tai viisikään ole välttämättä riittävä aika kosintaan. Tehdäänhän se vain kerran elämässä. Joillekin tosin piisaa hyvinkin lyhyt aika varmistua elämänkumppanista. Ja toki jos naista paljon vaivaa asia ja on itse niin varma siitä että juuri 'hän' on se oikea, niin ei minun mielestäni ole väärin että nainen kosii. Täytyy vain olla myös valmis kieltävään vastaukseen,siitä suuttumatta. Täytyy joskus hieman jarruttaa ja muistaa että mihinkään ei ole valmiissa maailmassa kiire. :). Ja tämähän on vain minun mielipidettäni. :)