Olenko Asperger?

Lintuvaikala? kirjoitti:

Minulla meinattiin tehdä tutkimusta siitä että onko minulla asperger mutta lääkärini mielestä se ei ole tarpeen, koska otan hyvin kontaktia muihin ja olen jopa tavallista herkempi aistimaan muiden tunnetiloja. Jätin sitten asian siihen, mutta nyt tarkemmin ajateltuna olen kyllä aina tuntenut olevani erilainen ja uniikki ajattelutavoiltani. En kaipaa hirveästi ihmisten seuraa, tuntuu että seurustelu vie hirveästi energiaa ja jos olen viettänyt kaupungilla aikaa jonkun puolitutun kanssa vähänkin aikaa olo on ihan ok, mutta hivenen väsynyt. Tuntuu että minun täytyy vetää kokoajan jotain roolia enkä olla oma itseni. Joskus olen ihan pihalla jossain porukoissa kun joku kertoo jotain hauskaa niin, naurahdan ihan muodon vuoksi, en sen takia että tajuan sen tai että se mielestäni olisi oikeasti hauskaa. En tiedä johtuuko se sosiaalisesta jännittämisestä vai mistä. Saatan hymyillä ja nauraa vain kun olen hermostunut...

Toisaalta olen aika suora töksäyttäjä, enkä osaa aina olla hienotunteinen (ns. totuudentorvi) ja se pelottaa monet ihmiset ympäriltäni. Lapsena minulla oli lievää kielenkehityksen viivästymää joka hoitui puheterapialla hyvin ja kävin koulunkin normaalisti (opettaja tosin oli tietoinen näistä erityisongelmistani). Kielten ja matematiikan opettelussa minulla on ollut aina ongelmia. Kellon opin suhteellisen myöhään. Minulla oli myös huono tapa unohdella asioita, en pystynyt ottamaan monta ohjetta kerralla kun joku niistä meni ohitse ja tämä aiheutti paljon hämmennystä ja perhepäivähoitaja otti tämän puheeksi vanhempien kanssa. Olen edelleen hyvin hajamielinen ja ongelmieni takia olen työtön ollut jo pitkään. Kuitenkin työhistoriaa on kertynyt ainakin 2 vuotta mikä on aika hyvä saavutus.

On ikävää että erilaiset ihmiset joilla on erityisongelmia leimataan tyhmiksi ja ylimielisiksi vaikka sitä en ole, olen kokenut paljon koulukiusaamista ja sitä että minut suljetaan kaveripiirin ulkopuolelle.

Minun rakkain harrastukseni on edelleen piirtäminen ja kun syvennyn siihen niin unohdan kaiken ympäriltäni. Se on tapa jolla saan ajatukset pois maailmasta joka tuntuu aika-ajoin mielestäni raskaalta ja hankalalta. Olen piirtänyt siitä asti kun opin kävelemään. Piirtämisen avulla kuvitin päivän tapahtumat ja äiti sai tietää siitä piirtämäni kuvien avulla. En tiedä oikeastaan kuka nykyään olen, en ole vammainen mutten ihan tervekään. Olen yhteiskunnan väliinputoaja.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä