Se on aina haasteellinen tilanne. Huomata omaavansa tunteita työkaveriaan kohtaan. Ja sitä yrittää olla niin tahdikas ja huomaamaton. Tulla juttelemaan työasioista kuin ne olisivat ainoa syy nähdä, vaikka oikeasti ne ovat vain tekosyy, josta et uskalla livetä ettei toinen säikähdä. Ja työroolistaan on vaikea livetä, ettei tulisi takkiin.
Työpaikalla.
Dilemma-Emma
8162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Haasteellista on myös, jos huomaa olevan tunteita asiakasta kohtaan.
Sanos muuta. Mutta kun meidänkin duunissa on niin törkeesti porukkaa.. Aina se minun ihastukseni on niiden kavereidensa kanssa. Olis edes joskus yksin. Mutta ei. Katseita ollaan vaihdeltu tiiviisti mutta en aio tyytyä siihen. Pakko alkaa unohtaa kun ei siihen pääse tutustumaan kun tuntuu olevan oikea lauma sielu.
Kait sä nyt voit pyytää vaikka kahville tai jotain?
Ja samalla kun ei uskalla livetä tyominästään niin antaa toiselle koko ajan väärää signaalia omasta kiinnostuksestaan.
Opettele antamaan itsestäsi oikeaa signaalia.
Kaikkkihan siitä pitävät ja kaikkihan sen osaavat.
Tuttu juttu. Tismalleen. Tsemppiä sulle!
Tiedän. Ja lähestymisesi olen huomannut. Minäkin pelkään, että tulee takkiin,(jonka väriä en tässä kerro). Hyvää viikonloppua,mä painun askareisiin.
Kyllä on tullut mietittyä olisiko mitään "työasiaa" joka meitä tällä hetkellä yhdistäisi. Toimenkuvamme poikkeavat kuitenkin siinä määrin että ei oikein mitään tule mieleen. Kun en voi muuten saada sinua mies, olisin iloinen pelkästä työtoveruudestakin / yhteisistä työasioista / projekteista.