Painajaisisi

En tahtoisi kirjoittaa näin, mutta isäni on painajaisisä helvetistä! Olen 21-vuotias tyttö ja sairastan harvinaista neurologista sairautta, jonka takia saatan halvaantua ennen 30:ä.

Ennen kuin sairastuin, isäni oli vain ankara perinteisellä tavalla, siis vahtii aina että on läksyt tehty, on hyviä numeroita, on kesätöitä, jne., lukiossakin... Suoraan sanottuna se oli ihan hel** rasittavaa ja olin iloinen, että pääsin muuttamaan pois kotoa - toisaalta varmaan tosi yleistä varsinkin täällä Pohjois-Suomessa.

Mutta nyt isäni on muuttunut hirviöksi kokonaan uudella tavalla. Hän on ihan ylikiltti ja mukava minua kohtaan. Lähettelee koko ajan viestejä, postikortteja, ym. Lisäksi hän yrittää auttaa minua elämässä kaikin tavoin, mistä on vain haittaa.

Kun paikkakunnallemme muutti uusi poika, isäni yritti järjestää meidät saman pöydän ääreen "kotiin syömään marjapiirakkaa naapureiden kanssa" - koska pojalla on rikkaat vanhemmat, ja hänestä tulisi kuulemma hyvä poikaystävä!

Kun menin liittymään Maan Ystäviin, isäni soitti minulle kolme kertaa ja ehdotti, että jos nyt kuitenkin ottaisin sen kuvani pois "sieltä eläinoikeushörhöjen sivulta", koska siitä voi kuulemma olla haittaa minulle jatkossa. Isä! En minä tiedä, olenko elossa 20 vuoden päästä, enkä pystynkö liikuttamaan sormeakaan! Ei minua kiinnosta, mitä ihmiset ajattelevat silloin; minun elämäni on tässä ja nyt.

Isä myös ehdottelee minulle kaikenlaisia ammatteja hammaslääkäristä juristiin. Ei minua kiinnosta olla hammaslääkäri... ehkä olisin mieluiten puutarhuri, en edes tiedä, selviänkö opiskeluajasta joutumatta pyörätuoliin.

Jne, jne. mitä vaan voi ikinä keksiä.

Miten saan isäni ymmärtämään ja lopettamaan, ja mistä tämä kaikki johtuu? Onko isäni vaikea hyväksyä sitä, että olen vakavasti sairas, vai aikooko hän mahdollisesti piinata minua loppuikäni?