Olen miettinyt vaihtamista amiksesta lukioon. Mulla on ahdistus ongelmia ja muitakin ongelmia ja en vaan pysty käymään koulussa en vaan jotenki pysty menemään sinne luokkaan vaikka haluan todella paljon opiskella. Enkä ole enää varma et onko se ammatti sitä mitä oikeasti haluan. Kotonaki on ongelmia ja se takia olen miettinyt sisäoppilaitosta, itä hämeen opisto kuulosta iha mukavalt. Onko kellään kokemuksia tai suositteletteko? Tai onko vaikka jotain sanottavaa siit mun ahdistuksesta ?
Sisäoppilaitokseen ?!
Feelinglost
7169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Auttakaa nyt joku ..
Moikka!
Yleensä tuollaisiin kouluun menevillä nuorilla on hyvä asenne opiskeluun ja sisäoppilaitoksen yleiseen ilmapiiriin. Eli kyseinen ympäristö voisi toimia hyvin elämäntilanteessasi.
Käyn itsekin sisäoppilaitosta ja yhteishenki on todella erilainen verrattuna normaaliin lukioon/ammattikouluun. Pienemmät piirit ja rauhallinen ympäristö tekevät paljon opiskelulle ja yleiselle mielentilalle.
Suosittelisin että kävisit koulukuraattorilla juttelemassa tilanteestasi. Tai jollei koulukuraattori ole mieleisesi niin mene ihmeessä terveydenhoitajalle. Ahdistuksesta ja ongelmistaan kannattaa aina puhua ammattilaiselle ja apua saa varmasti aina kun tarvitsee. Sitä täytyy vain itse hakea ja uskoa itseensä.
NettiSaapaslaiset suosittelee tätä opistoa ja ammattilaiselle puhumista.
Tsemppiä & iloa syksyyn!
tv. NettiSaappaat Mirva ja Petri Jyväskylästä.
Hei!
Kiitti vastauksestasi ja kyllä olen käynyt jo psykiatrisella sairaanhoitajalla, joka on meidän koululla,mutta ei hän mielestäni tajunnut mun ongelmaa. En ole ollut koulussa jo melkein kolme viikkoa eikä vanhemmat tiiä. Sillä jos kerron heille, he eivät ymmärrä tiedän sen tosi hyvin sillä heidän mielestä kaikki suomalaiset ovat 'masentuneita' niin eivät he ymmärtäisi. Olen myös ottanut yhteyttä Itä-Hämeen opistoon ja he sanoivat että heidän pitäisi saada minut kirjattu jo ensi viikon aikana jos haluan sinne, mutta en tiedä miten kertoa vanhemmille siitä, että haluan sinne.. Koska niin kuin mainitsin aikaisemmin eivät he ymmärtäisi sitäkään ja musta tuntuu etteivät he päästäisi mut sinne. Päästäis varmaan jos joku sossutäti menis heille jotain selittää mutta en ihan tällä hetkellä viitti sekoittaa sossuja tähän auttakaa joku en tiedä mitä tehdä
Mulla on ainakin juttu etten tykkää puhua muulle kun yhdelle tietylle psykolokille ja olen yrittäny puhua sellasille jotka asuu lähenpänä mutta se ei vaan toimi.. eli ehdotan ihmisen vaihtoa :)
Hei!
Kannattaisi ehkä käydä uudelleen juttelemassa saman psyk. sairaanhoitajan kanssa, jos sinulle jäi se kuva ettei hän tajunnut ongelmaasi. Kerroitko avoimesti kaikesta siitä miltä sinusta tuntuu ja että miten pelkäät ottaa tämän asian vanhempiesi kanssa puheeksi? Puhuitko hänen kanssaan juurikin tästä toiveestasi päästä sinne opistolle opiskelemaan? Jos vaikka uusi keskustelutuokio auttaisi teitä kumpaakin löytämään yhteisen ymmärryksen. Samoin hän voisi auttaa sinua siinä, miten vanhempiesi kanssa voisit ottaa tämän asian esille.
Joskus voi toki olla niin, että auttajan ja nuoren persoonat eivät kohtaa tai jokin muu asia on välissä niin ettei yhteisymmärrystä löydy ja silloin voi kokeilla käydä keskustelemassa toisen ammattihenkilön kanssa kuten koulusi opinto-ohjaajan tai kuraattorin kanssa, kuten jo edelliset NettiSaappaan päivystäjät rohkaisivat tekemään.
Toivottavasti saat tarvitsemaasi tukea ja palaset löytävät oman paikkansa elämässäsi.
NettiSaapas
Tuula Kotkasta
Eräs tuttu tyttö joutui koulukotiin vähänpäälle kymmenvuotiaana.Hänen isänsä valehteli korvat heiluen minusta koulukotiin.Isä oli moninkertainen vankilankundi ja koulukodin henkilökunta uskoi kaiken mitä isä henkilökunnalle syötti.Se aiheutti että minulla ja tytön äidillä sekä kaverillani oli hyvin vaikeaa päästä koulukotiin tyttöä katsomaan.Tyttö oli suiellä hyvin monta vuotta.Kirjeeni tytölle piiloitettiin,emme päässeet hänenkanssaan lenkille ulos?Tyttö ihmetteli kun emme välittäneet hänestä? Hän sai lopultakirjeensä käsiinsä ja oli kiukkuinen piilottamisesta?Jne. Oliko tällainen nurinkurinen asenne,kun en ollut mikään moninkertainen roisto ja vankilankundivai oliko ammattitaitonne silloin uskomisessanne aivan 0.llassa?Teillä oli jokin vanhempi hoitaja joka kysyi minulta että ettekö ymmärrä että em. tyttöä käyvät muutkin katsomassa? Kysyin tytön äidiltä oliko hän käynnyt katsomassa tytärtään ja hän vastasi 2 kertaa vuodessa ja isä joskus? Silloin varmaan tämän henkilön oli asiallistakin sanoa minulle että:"Ettekö ymmärrä että tyttöä käy muita katsomassa"? Tuo sanoma tarkoitti että minulla ei ollut mitään kiirettä päästä sinne koulukotiin häntä katsomaan?Tiedättekö missä meistä kukakin nyt on, ei ole muuta kuin silloinkin?Minä tiedän kyllä missä te olette pikkulasten kanssa?Oli varmaan nokkelaa valehdella kaikki ne vuoret jotka teillä kävimme?
Uhmm sori nyt en oikein tajunnut