On hetki jolloin tuulikin uinahtaa

Hei vaan viheltäjäeunukki
En ole koskaan kuullut seikkailunhimoisista naisista... mutta olen kuullut, että linnuilla on aina viestejä tuomisinaan. Viimeksi kun itse istuin korkealla kalliolla ihaillen auringossa välkehtivää merimaisemaa, merikotka liiteli yläpuolella. Taisi muistuttaa antamaan asioille laajempaa perspektiiviä, tyyliin jokainen on osa kokonaisuutta, saman tietoisuuden valtamerta. Tämän ymmärtäminen ja näkeminen saattaa lisätä lempeyttä... Ja totta: yhden oven sulkeutuminen tekee tilaa seuraavan avautumiselle.

Mitä niistä onnellisten asioiden lasipurkeista mahtaakaan löytyä? Käärmeitä ja sammakoita? :)

http://www.youtube.com/watch?v=a_426RiwST8

tuulena tulen kirjoitti:

Hei vaan viheltäjäeunukki
En ole koskaan kuullut seikkailunhimoisista naisista... mutta olen kuullut, että linnuilla on aina viestejä tuomisinaan. Viimeksi kun itse istuin korkealla kalliolla ihaillen auringossa välkehtivää merimaisemaa, merikotka liiteli yläpuolella. Taisi muistuttaa antamaan asioille laajempaa perspektiiviä, tyyliin jokainen on osa kokonaisuutta, saman tietoisuuden valtamerta. Tämän ymmärtäminen ja näkeminen saattaa lisätä lempeyttä... Ja totta: yhden oven sulkeutuminen tekee tilaa seuraavan avautumiselle.

Mitä niistä onnellisten asioiden lasipurkeista mahtaakaan löytyä? Käärmeitä ja sammakoita? :)

http://www.youtube.com/watch?v=a_426RiwST8

Jotakin mikä on aina ollut ja on aina se oleva. Tietoisuus, joka sinussa ja minussa puhuu, liikkuu ja ajattelee. Kaiken minkä näemme ja kutsumme värähtelee ja mitä kovempaa ja korkeammalta, sen valoisampi maailma meitä odottaa. Idea saa näin ajatuksen ja kuva muodon, joka tuottaa meille tuloksia. Ja jos taas vastaavasti oikein hidastaa taajuutta saattaa jumaluus saada muotonsa ihmisen ymmärtämässä maailmassa.

Kysymys on aina kuitenkin viime kädessä tahdosta. Mahdollisuudesta valita ja valita uudelleen. Pelko aiheuttaa kielteisiä ajatuksia ja tekoja. Puolustusmekanismimme pitävät yllä kaikkea sitä mitä emme halua. Vastarinnan halussamme lukkiudumme sisuksiimme, kun sen sijaan pitäisi avautua ja levittäytyä. Löytää se ehkä suurimman salaisuuden avain; ”mitä ihminen sydämessään ajattelee, sitä hän on”

Myönteisillä sanoilla ja ajatuksilla, jotka on ladattu elämällä, on aina vahva vaikutus ympäristöön. Tyhjillä sanoilla ei ole mitään vaikutusta, ajatus täytyy aina ensin ottaa omaksi ja saada muuttumaan kuvaksi, ilmentymään osana elämää. Ymmärtää oman maailmansa koko ja samalla hyväksyen ja suvaiten näkemänsä, oleva maailma ja kaiken alkuperä, elämän koko viisaus.

Ruumis muuttuu, tunteet vaihtuvat, mielipiteet ja ajatukset muuttuvat. Ne suodattavat kuvan itsestämme ja ympäristöstämme, olemalla yhteys itsemme kanssa, itsetuntomme kruunu. Se, joka tarvittaessa myös uhraa itsensä toisten puolesta tai toisia auttaakseen, olemalla täydellisesti vastuussa omasta onnestaan tai onnettomuudestaan valintansa mukaan.

Rakastaa, hyväksyä ja antaa anteeksi. Saada ikuinen rauha jota ei voi haavoittaa, sillä olemme paljolti itse vastuussa siitä mitä luomme ja sitä kautta saamme. Mieli on instrumentti, jolla voi loihtia vapauden tai suistua orjuuteen. Ilman mieltä ei ole tunnetta, aistimusta tai minkäänlaista materiaa. Kaikki esteet ovat aina meissä ja meidän haluissamme.

Täytyy myös muistaa, että koskaan ei tarvitse uskoa jumalaan ilmentääkseen hyviä tekojaan. Mielenrauhalla, ilolla sisäisellä ja ulkoisella todellisuudella ei tarvitse olla nimeä. Eikä sitä pidä kenenkään väheksyä tai tuomita. Kaikki tiet johtavat ennemmin tai myöhemmin samaan päämäärään. Tarpeet ja toiveet ovat siteitä, jotka tekevät ihmistä orjia toisilleen. Onnen lähdettä ei voi löytää kuin omasta sydämestään, on elettävä sitä mitä olemme, ei sitä mitä voisimme saada. Vain totuus voi tehdä vapaaksi.

Kysynnän ja tarjonnan laki toimi jokapäiväisessä elämässä. Antaminen ja saaminen on oltava tasapainossa. Päästämällä irti epätoivoisesta otteesta, takertumatta kuviteltuun turvallisuuteen, saatamme päästä mukaan virtaan. Olemalla ja tekemällä enemmän kuin läpinäkyvään lasipurkkiin voi unelmia säilöä.

Jokaisen sanan pitäisi maistua hyvältä, tuoksua raikkaalta, toisin sanoen niihin olisi ladattava elämää. Jokaisen kokemansa suhde olisi saatava kasvamaan, antamalla osansa rakkaudesta. Ymmärtämällä syyn ja seurauksen olevan yhtä, sillä rakkaus on aina olemassa. Sille on vain avattava ovi ja mahdollisuus toimia.

”Rakkaus antaa vain itsensä ja ottaa ainoastaan omastaan."
-Kahlil Gibran-

http://www.youtube.com/watch?v=pN69GC2amTg

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

Jotakin mikä on aina ollut ja on aina se oleva. Tietoisuus, joka sinussa ja minussa puhuu, liikkuu ja ajattelee. Kaiken minkä näemme ja kutsumme värähtelee ja mitä kovempaa ja korkeammalta, sen valoisampi maailma meitä odottaa. Idea saa näin ajatuksen ja kuva muodon, joka tuottaa meille tuloksia. Ja jos taas vastaavasti oikein hidastaa taajuutta saattaa jumaluus saada muotonsa ihmisen ymmärtämässä maailmassa.

Kysymys on aina kuitenkin viime kädessä tahdosta. Mahdollisuudesta valita ja valita uudelleen. Pelko aiheuttaa kielteisiä ajatuksia ja tekoja. Puolustusmekanismimme pitävät yllä kaikkea sitä mitä emme halua. Vastarinnan halussamme lukkiudumme sisuksiimme, kun sen sijaan pitäisi avautua ja levittäytyä. Löytää se ehkä suurimman salaisuuden avain; ”mitä ihminen sydämessään ajattelee, sitä hän on”

Myönteisillä sanoilla ja ajatuksilla, jotka on ladattu elämällä, on aina vahva vaikutus ympäristöön. Tyhjillä sanoilla ei ole mitään vaikutusta, ajatus täytyy aina ensin ottaa omaksi ja saada muuttumaan kuvaksi, ilmentymään osana elämää. Ymmärtää oman maailmansa koko ja samalla hyväksyen ja suvaiten näkemänsä, oleva maailma ja kaiken alkuperä, elämän koko viisaus.

Ruumis muuttuu, tunteet vaihtuvat, mielipiteet ja ajatukset muuttuvat. Ne suodattavat kuvan itsestämme ja ympäristöstämme, olemalla yhteys itsemme kanssa, itsetuntomme kruunu. Se, joka tarvittaessa myös uhraa itsensä toisten puolesta tai toisia auttaakseen, olemalla täydellisesti vastuussa omasta onnestaan tai onnettomuudestaan valintansa mukaan.

Rakastaa, hyväksyä ja antaa anteeksi. Saada ikuinen rauha jota ei voi haavoittaa, sillä olemme paljolti itse vastuussa siitä mitä luomme ja sitä kautta saamme. Mieli on instrumentti, jolla voi loihtia vapauden tai suistua orjuuteen. Ilman mieltä ei ole tunnetta, aistimusta tai minkäänlaista materiaa. Kaikki esteet ovat aina meissä ja meidän haluissamme.

Täytyy myös muistaa, että koskaan ei tarvitse uskoa jumalaan ilmentääkseen hyviä tekojaan. Mielenrauhalla, ilolla sisäisellä ja ulkoisella todellisuudella ei tarvitse olla nimeä. Eikä sitä pidä kenenkään väheksyä tai tuomita. Kaikki tiet johtavat ennemmin tai myöhemmin samaan päämäärään. Tarpeet ja toiveet ovat siteitä, jotka tekevät ihmistä orjia toisilleen. Onnen lähdettä ei voi löytää kuin omasta sydämestään, on elettävä sitä mitä olemme, ei sitä mitä voisimme saada. Vain totuus voi tehdä vapaaksi.

Kysynnän ja tarjonnan laki toimi jokapäiväisessä elämässä. Antaminen ja saaminen on oltava tasapainossa. Päästämällä irti epätoivoisesta otteesta, takertumatta kuviteltuun turvallisuuteen, saatamme päästä mukaan virtaan. Olemalla ja tekemällä enemmän kuin läpinäkyvään lasipurkkiin voi unelmia säilöä.

Jokaisen sanan pitäisi maistua hyvältä, tuoksua raikkaalta, toisin sanoen niihin olisi ladattava elämää. Jokaisen kokemansa suhde olisi saatava kasvamaan, antamalla osansa rakkaudesta. Ymmärtämällä syyn ja seurauksen olevan yhtä, sillä rakkaus on aina olemassa. Sille on vain avattava ovi ja mahdollisuus toimia.

”Rakkaus antaa vain itsensä ja ottaa ainoastaan omastaan."
-Kahlil Gibran-

http://www.youtube.com/watch?v=pN69GC2amTg

Sanoisin, että kaikki kirjoittamasi on mulle entuudestaan tuttua, olen jo tehnyt jonkinlaisen matkan. Voisin kyseenalaistaakin muutaman asian ja kirjoittaa tästä aiheesta melko paljon, mutta puhukoon nämä viisaat sanat minun puolestani. Näissä tiivistyy se mistä sinäkin osittain kirjoitat: "Tämä tietoisuus, joka sinussa ja minussa toimii, joka toimii puutarhajätteissä ja kastemadoissa, on yksi ja sama. Minussa sille ei ole rajoja, sinussa sille on rajat - tällä tavoin olet kahlittu. Kenties tämä rajaton tietoisuus ajaa sinua eteenpäin, en tiedä. En minä; minulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Se on kuin vesi, joka hakee oman tasonsa, siinä kaikki - sellainen sen luonto on. Tämä sinussa on tapahtumassa: elämä yrittää tuhota sen mikä sitä kahlitsee, sen kuolleen ajatusten ja kokemusten rakennelman, joka ei ole sen oma luonto. Se yrittää murtautua ulos. Et sinä sitä halua. Heti kun näet jossain pienenkin särön, haet äkkiä laastia ja tukit kaikki kolot. Sinun sysäämiseksi eteenpäin ei tarvita niin kutsuttua itsensä oivaltanutta tai henkistä opettajaa tai ketään Jumalan oivaltanutta; aivan kaikki, tuokin lehti tuossa opettaa sinulle aivan saman, jos vain annat sen tehdä sinulle sen, minkä se osaa." U. G. Krishnamurti

Sanot tämän hyvin: "Kaikki tiet johtavat ennemmin tai myöhemmin samaan päämäärään. Tarpeet ja toiveet ovat siteitä, jotka tekevät ihmistä orjia toisilleen. Onnen lähdettä ei voi löytää kuin omasta sydämestään, on elettävä sitä mitä olemme, ei sitä mitä voisimme saada. Vain totuus voi tehdä vapaaksi." Minusta onnen lähde löytyy mielen takaa, kun ajatukset loppuvat, kun vastustaminen ja kaikenlainen nimeäminen lakkaa... ehkä sitä voidaan sydämeksikin kutsua :) Kun hyväksyy sen mikä on, tulee vastaan mitä tahansa. Elämä tietää aina paremmin kuin sinä tai minä. Tie johtaa ennemmin tai myöhemmin rajallisesta, alati muuttuvasta dualistisesta tietoisuudesta rajattomaan, pysyvään ei-dualistiseen tietoisuuteen. Unesta heräämiseen, jolloin kuten sanotaan, totuus ei tunne rajoja. Elämä virtaa, eikä mitään tarpeita tai toiveita ole olemassa.

Tämänkin ajatuksen voin jakaa lähes kokonaan: "Mieli on instrumentti, jolla voi loihtia vapauden tai suistua orjuuteen. Ilman mieltä ei ole tunnetta, aistimusta tai minkäänlaista materiaa. Kaikki esteet ovat aina meissä ja meidän haluissamme." Kaikki tapahtuu mielessä, tietoisuuden kentässä. Mutta huom. vapautta ei loihdita mistään kuin näennäisesti. Ne esteet on raivattava pois tieltä yksi kerrallaan ja kaikki esteet ovat lähtöisin lopulta pelosta. Pelko on orjuuttanut tai vanginnut mielen, ja mieli ihmisen, joka haluaa vaikka mitä pitääkseen pelon loitolla esim. toisen ihmisen tuomaa turvallisuutta tai tyydyttämään omia tarpeitaan. Ja totta: pelko aiheuttaa kielteisiä ajatuksia ja tekoja. Pelon juuret voivat ulottua tosi syvälle tiedostamattomaan, joten ei ole mikään helppo homma tehdä sitä näkyväksi ja sitä myötä tekemättömäksi, raivaamalla sitä siis pois, antamalla anteeksi...eikä sovi sitten herkkähermoisille. Mieltään tarkkailemalla pelkoon ja mielensä rakennelmiin kuitenkin pääsee käsiksi. Olen päässyt oman mieleni kiemuroihin myös sinun runojesi välityksellä - jossain vaiheessa itselleen ja elämälle on oppinut jopa nauramaan. Rajattomuus on myös pelottomuutta. Ja kun ei ole pelkoa, mitä on? Mikä on kaikki se mitä on? :) No, taisitkin jo vastata tähän :)

psst. Antaminen on saamista ;)

tuulena tulen kirjoitti:

Sanoisin, että kaikki kirjoittamasi on mulle entuudestaan tuttua, olen jo tehnyt jonkinlaisen matkan. Voisin kyseenalaistaakin muutaman asian ja kirjoittaa tästä aiheesta melko paljon, mutta puhukoon nämä viisaat sanat minun puolestani. Näissä tiivistyy se mistä sinäkin osittain kirjoitat: "Tämä tietoisuus, joka sinussa ja minussa toimii, joka toimii puutarhajätteissä ja kastemadoissa, on yksi ja sama. Minussa sille ei ole rajoja, sinussa sille on rajat - tällä tavoin olet kahlittu. Kenties tämä rajaton tietoisuus ajaa sinua eteenpäin, en tiedä. En minä; minulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Se on kuin vesi, joka hakee oman tasonsa, siinä kaikki - sellainen sen luonto on. Tämä sinussa on tapahtumassa: elämä yrittää tuhota sen mikä sitä kahlitsee, sen kuolleen ajatusten ja kokemusten rakennelman, joka ei ole sen oma luonto. Se yrittää murtautua ulos. Et sinä sitä halua. Heti kun näet jossain pienenkin särön, haet äkkiä laastia ja tukit kaikki kolot. Sinun sysäämiseksi eteenpäin ei tarvita niin kutsuttua itsensä oivaltanutta tai henkistä opettajaa tai ketään Jumalan oivaltanutta; aivan kaikki, tuokin lehti tuossa opettaa sinulle aivan saman, jos vain annat sen tehdä sinulle sen, minkä se osaa." U. G. Krishnamurti

Sanot tämän hyvin: "Kaikki tiet johtavat ennemmin tai myöhemmin samaan päämäärään. Tarpeet ja toiveet ovat siteitä, jotka tekevät ihmistä orjia toisilleen. Onnen lähdettä ei voi löytää kuin omasta sydämestään, on elettävä sitä mitä olemme, ei sitä mitä voisimme saada. Vain totuus voi tehdä vapaaksi." Minusta onnen lähde löytyy mielen takaa, kun ajatukset loppuvat, kun vastustaminen ja kaikenlainen nimeäminen lakkaa... ehkä sitä voidaan sydämeksikin kutsua :) Kun hyväksyy sen mikä on, tulee vastaan mitä tahansa. Elämä tietää aina paremmin kuin sinä tai minä. Tie johtaa ennemmin tai myöhemmin rajallisesta, alati muuttuvasta dualistisesta tietoisuudesta rajattomaan, pysyvään ei-dualistiseen tietoisuuteen. Unesta heräämiseen, jolloin kuten sanotaan, totuus ei tunne rajoja. Elämä virtaa, eikä mitään tarpeita tai toiveita ole olemassa.

Tämänkin ajatuksen voin jakaa lähes kokonaan: "Mieli on instrumentti, jolla voi loihtia vapauden tai suistua orjuuteen. Ilman mieltä ei ole tunnetta, aistimusta tai minkäänlaista materiaa. Kaikki esteet ovat aina meissä ja meidän haluissamme." Kaikki tapahtuu mielessä, tietoisuuden kentässä. Mutta huom. vapautta ei loihdita mistään kuin näennäisesti. Ne esteet on raivattava pois tieltä yksi kerrallaan ja kaikki esteet ovat lähtöisin lopulta pelosta. Pelko on orjuuttanut tai vanginnut mielen, ja mieli ihmisen, joka haluaa vaikka mitä pitääkseen pelon loitolla esim. toisen ihmisen tuomaa turvallisuutta tai tyydyttämään omia tarpeitaan. Ja totta: pelko aiheuttaa kielteisiä ajatuksia ja tekoja. Pelon juuret voivat ulottua tosi syvälle tiedostamattomaan, joten ei ole mikään helppo homma tehdä sitä näkyväksi ja sitä myötä tekemättömäksi, raivaamalla sitä siis pois, antamalla anteeksi...eikä sovi sitten herkkähermoisille. Mieltään tarkkailemalla pelkoon ja mielensä rakennelmiin kuitenkin pääsee käsiksi. Olen päässyt oman mieleni kiemuroihin myös sinun runojesi välityksellä - jossain vaiheessa itselleen ja elämälle on oppinut jopa nauramaan. Rajattomuus on myös pelottomuutta. Ja kun ei ole pelkoa, mitä on? Mikä on kaikki se mitä on? :) No, taisitkin jo vastata tähän :)

psst. Antaminen on saamista ;)

”mitä enemmän antaa sitä enemmän saa”

Sanat ovat pelkkiä symboleja, kuten rakkaus on maailmankaikkeuden sydämensyke. Meidän olemassaolomme on osa maailmankaikkeutta, kuten atomit, yksilöt, tähdet ja planeetat radallaan. Käsittämätön tietoisuus ja rajaton voima, joka sisältyy kaikkeen, koska se on kaikki. Valintamme kautta me voimme olla valtameren ykseydessä tai erkaantua, riippuen rakkautemme vaikuttimista. Ajatuksen ollessa ase, joka vahingoittaa tai olemalla se, joka meidän on määrä olla.

Ja jos ken rakastaa, silloin ei voi olla antamatta….

https://www.youtube.com/watch?v=DL7-CKirWZE

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

”mitä enemmän antaa sitä enemmän saa”

Sanat ovat pelkkiä symboleja, kuten rakkaus on maailmankaikkeuden sydämensyke. Meidän olemassaolomme on osa maailmankaikkeutta, kuten atomit, yksilöt, tähdet ja planeetat radallaan. Käsittämätön tietoisuus ja rajaton voima, joka sisältyy kaikkeen, koska se on kaikki. Valintamme kautta me voimme olla valtameren ykseydessä tai erkaantua, riippuen rakkautemme vaikuttimista. Ajatuksen ollessa ase, joka vahingoittaa tai olemalla se, joka meidän on määrä olla.

Ja jos ken rakastaa, silloin ei voi olla antamatta….

https://www.youtube.com/watch?v=DL7-CKirWZE

Kiitos vielä hienosta laulusta; osui ja upposi... ja sattuipas sopivasti :) Lueskelin eilisiltana tekstiä voimasta, symboleista ja olemisesta, ennen sinun vastaustasi. Niin, sanatkin on vain symboleita ( ja todellisuudessa nekin on tyhjiä, mutta minuun niillä on vielä joskus jotain vaikutusta). Valintakaan ei ole lopulta todellista, mutta joo, tiedän mitä tarkoitat...

"Kaikkien oikeita ja vääriä tekoja koskevien ajatustemme takana on avoin kenttä. Tapaan sinut siellä." Rumi

tuulena tulen kirjoitti:

Kiitos vielä hienosta laulusta; osui ja upposi... ja sattuipas sopivasti :) Lueskelin eilisiltana tekstiä voimasta, symboleista ja olemisesta, ennen sinun vastaustasi. Niin, sanatkin on vain symboleita ( ja todellisuudessa nekin on tyhjiä, mutta minuun niillä on vielä joskus jotain vaikutusta). Valintakaan ei ole lopulta todellista, mutta joo, tiedän mitä tarkoitat...

"Kaikkien oikeita ja vääriä tekoja koskevien ajatustemme takana on avoin kenttä. Tapaan sinut siellä." Rumi

Kiitos itsellesi, kauneuteen on aina hyvä lopettaa, sillä kauneus ei ole pelkkä viehkeä ulkoinen ele vaan pyrkimys ja velvollisuus olla kaiken puolustamisen arvoisen
puolestapuhuja. Halu varjella elämää, monivivahteisten värien ylellisyyttä ja hehkua.

“On totta kaunis, kaunista on tosi.”
Vain sen me tiedämme; se riittääkin.
Ikuisen ilon antaa kaunis luomus.
Sen sulo kasvaa vain, ei milloinkaan
se tyhjiin raukene.”