Yksin

no jos olet ollut 5 vuotta suhteessa niin olethan kelpaava parisuhteeseen.....

No, sulla vaikuttaa varmaan tuo ero vielä omaan oloon ja tunteisiin.
Ota ihan rauhallisesti vaan ja anna itsellesi aikaa toipua.
Ja opettele itse arvostamaan itseäsi. Koska olet arvokas ja tärkeä riippumatta siitä tuleeko miehet iskemään vai ei.
tsemppiä!

Kaikki me ollaan yksin eikä muuta voida kun ihmisillä on ennakkoluuloja paljon joten tutustuminen toisiin on melkein mahdotonta. Etenkään naiset ei uskalla tutustua yksinäisiin miehiin joten mitä muka voimme tehdä?

Yökerho tai baari, on mielestäni niin meluisa ja kakofoninen paikka, että siellä ei pysty olemaan kuin viinan kanssa. Ja tunnen itseni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi joka kerta kuin astun moiseen paikkaan, vaikka menisin sinne hyvän kaveriporukan kanssa.

Minäkin tunsin itseni hyvin usein yksinäiseksi, varsinkin isoissa tapahtumissa juhlissa, jossa en oikein tiedä mitä tehdä kenelle puhua yms. Jatkuvaa sosialisoitumista huh! Aloin kuitenkin miettiä, etä miten voin toimia toisin, jotta en vaipoissa yksinäisyyden tunteeseen. Pitää arvostaa itseään, kuten jo eräs kirjoitti ja tietää mistä itse pitää. Ei kaikkien tarvitse olla ylisosiaalisia, riittää kun on oma itsensä.
Ajattelin mm. Ennen, ettei kukaan pidä minusta, mutta juuri tällä viikolla 5 vuotta sitten viimeksi tapaamansa vanha työkaveri otti yhteyttä ja pyysi kahville, koska li samalla paikkakunnalla. Aika hassua! Joku siis muisti minut ja halusi seuraani.

Arvostamisen lisäksi olen yrittänyt nauttia pienistäkin kanssakäymistilanteista esim. Kaupassa jutella muutama sana kassalle. Ajattelen että sillä keinoin elän ja olen olemassa. Voi heti saada kumppania rinnalle vaan ylipäätään yritän olla avoimempi kaikille kontakteille ja saada niistä hyvää mieltä enkä ajatella etä olempa yksinäinen, en kuulu joukkoon. Baarit ei minunkaan ykkösvalinta, mutta jos porukalla mennään voin joksikin aikaamennä katselemaan ja tanssimaan ja lähteä hyvillä kelin kotiin, jos siltä tuntuu.
Vähän sekavaa tajunnanvirtaa....