Olen ihminen jonka voisi luokitella yksinäiseksi. Itse kuitenkin tykkään olla yksin. Kysymykseni koskee kuitenkin sitä, että miksi yksin liikkuvaa, matkustavaa tms. on oikeus tuijotella, supatella, naureskella, ts. halveksua? Sama juttu esim. koulussa.
Ja siis tämä ei ole mitään skitsofreenistä epäluuloisuutta, vaan olen asian ihna omin korvin kuullut/todennut.
Ja siis tämä ei ole mitään skitsofreenistä epäluuloisuutta, vaan olen asian ihna omin korvin kuullut/todennut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkin pidän välillä olla yksin. Eilen soitti paikkakunalle noin viisi vuotta sitten muuttaneen pariskunnan rouva. Tutustuin naiseen työpaikallani kun oli asiakkaanani ja sitten vain aloimme pitämään yhteyttä. Hän silloin hieman mietti että miten pääsee alkuun kun ei tunne täällä ketään.
Lähdemme noin klo 14.00 pariskunnan kanssa syysretkelle; grillaamme ja ehkä keräämme marjoja ja sieniä.
Tässä ystävyysuhteessa kyllä tämä rouva on ollut aktiivisempi. Asuvat kaupungin toisella puolella erittäin hienossa lukaalissa. Olen sanonut heille että en voi kutsua heitä kylään kun on niin vaatimaton asunto ja sekaistakin.
Näin niitä ystäviä ja tuttuja tulee, kun on itsellä aloitteellisuutta.
Ei ainakaan he minua halveksi.
Ne on kateellisia supattelijoita. Kato sulla on jotain mitä niillä ei: OMAA AIKAA! ;)
Kyllä mäkin seuraa löydän jos haluan mutta viihdyn enemmistö ajasta itsekseni.
Se johtuu siitä, että yksinäistä pidetään helppona uhrina. Joukolla on helppo käydä yksinolevan kimppuun. Se ei kerro muusta kuin näiden pilkkaajien alhaisesta mielenlaadusta.