Ajatuksia etäisyyksistä

Niinhän siinä mietiskellään kuin Konsta Pylkkänen ittekseen:) Ja vielä omalla murteellaan, sehän se kotoista on kuulla.

Katselinkin tuon Havukka-ahon ajattelijan juuri äsken. Mukavaa katsottavaa se olikin, mökkien asukkeja ja metässä samoilemista. Hyvä tyyppi sinänsä on Konsta, oikein kunnon saunomistakin oli miehillä, kun pääsivät kylpyyn vihtoineen.

Nuo murteet vielä, vanhin äitini sisaruksista, puhui hämeenmurretta,..minusta oli niin herttaista, kun hän omi nimen lausuessaan: Terttuin on tulossa puhuessaan tyttärestään. Tuollainen pieni piirre jo elävöittää puheen, kun kirjakieli on, niinkuin sanoit sääntöjä täynnään.

Ilta on jo pimentynyt, taitaa siellä kuutamo loistaa sentään, vaan lähenee se maata menon aika jo.

God natt! nyt sitten o sov gott :)

Kauas on pitkä matka, mutta liki on lähellä.

Eihän mikään matka ole este, se on vain hidaste perille saapumiseen.

Avaruudessa etäisyydet mitataan valovuosina. Muistoissa tulevaisuus tuntuu olevan kaukana, muistoissa mennyt on kuin eilistä, mikäli niihin liittyy jotain suurempaa kuin vain päivä allakassa.

Tein lähtöä tansseihin. Löysin tanssikalenterista ihan uusia tanssipaikkoja ja tutkiskelin googlen reittivaihtoehtoja. Useimpiin paikkoihin on kotoa matkaa 50 - 138 km välillä olevat kilometrit yhteen suuntaan. Pimeässä matka tuntuu paljon pidemmältä, koska etäisyydet ja näkymät lyhenevät.
Valitsin tanssipaikan jonne oli matkaa 105 km ja kyllä ne kilometrit olivat lyhyt matka, kun perillä odotti kivaa seuraa ja tanssin riemua.
Tapahtuma itsessään lyhensi etäisyyden ajaksi, ei kilometreiksi, tai esteeksi lähteä liikkeelle.

Valoisaa oli kun lähdin, pimeää kun tulin, mutta valkeneehan tuo aamu tänäänkin.
Kun ja jos puhutaan etäisyytenä aikaa eiliseen, siihenhän on vain vajaa 7 tuntia.

Silloin ennenmuinoin kun kulku pisteestä A pisteeseen B taittui joko jalan, hevosella tai laivalla matkan pituudella oli iso merkitys, ainakin ajan käytön suhteen. Voi voi kun aikaa kului, vaikka niitä aikoja eläville ihmisille se oli luonnollista. Silloin taisi olla enemmän aikaa ihmisten käyttöön.

Toista on nyt, ihan toista. Vaikka ratsulähetti silloin lähti viemään kuninkaalta viestiä sotatantereelle tai päinvastoin, matkalla oli monta vaaraa ja aikaa kului vaikka ratsu kuinka nopeasti ravasi.
Toista on nyt kun bittitaivaan ratoja viestit kulkevat maapallon ympäri hetkessä. Kärsimättömiksikin olemme tulleet kun aikamme on kortilla ja toimemme ajoitettuja. Kun juna on vartin myöhässä sotkeutuu monen asiat siitä ja hermot ovat kireällä.
Nykytekniikalla kuitenkin kaukana onkin liki, kun ruudun kautta kasvokkain voimme keskustella australiaserkun kanssa. Niin ja moni palstalaisista tietää jo mitä miljoonan valovuoden päässä avaruudessa on.
Kaikki on suhteellista kun minullekin tahtoo tuo kuntosali puolentoista kilometrin päässä olla kaukana. :))

Ylypeehän minnäe oon syntymäseuvvun kieljmurteesta , ylläpiän taetoo jollonnii , mitenkä kullonnii hotsittaa. Minulle ei oes tarvinna suomentoo tuota lounaesta , mutta mahatkos sinä suaha tolokkuva tästä.

Laenoompa tähän itäsemmän poejjan suattomatkoo , sammoo savon juurta se on vaikka siellä on nuo mie ja sie.:

Nyt Mantalle mattoja puistelen
ja lapsia liekuttelen.
Myös Suhmuran Santraa mie muistelen
ja iäneti näin uattelen:
No pithän tok' arvata, se siitä tulloo,
kun lähteekin pyörällä suatolle Mulloon
ja pitkä matka, ja pitkä matka on suatolle Suhmuraan.

Tämmönennii laasahus tulj mieleen : •Immeine on keski-ikänen sillon ku juhlista valihtoo ne joesta jootuu aekasemmin kottiin.

Katleijja kuule, minunnii pittää sysksymmällä hillaantuva kuntosalille, kun tää luontanen puutarhan myllääs kohta vähenöö.

Meijjän suvussa papaksi piäsöö vasta kun sua lapsenlapsija , issäen olkii kuuvventoesta penskan pappa !

Turün Kaappahallissa olj kyltti Ost Juusto, ja ostinhan minä .

Ettäisyyttä ajatuksista. ja töistä. Jo toista päivää lorvailen laiskana, nykäkäsen jotaki paikkaa suorempaan tai vien roskiin roskan mikä tuulessa viereksii. Kaikkea sellaista mikä ei rasita ja voi tehdä ajattelematta, jotta ettäisyys ajatuksiin säilyy

"Oulu on paska kaupunni" tuommoinen Kraffiti on Oulusa Uusikatu 22 seinässä, poistetaan välillä, mutta aina ilmestyy siihen uudestaan. Tuon niminen yhdistyskin kirjoitusvirheineen nimessä on perustettu.
Tämmöisiä etäisyyksiä otin nyt aloitukseen.

Toivetten ja niiden täyttymisen välimatka on usein mahdottoman pitkä. Näin kävi eräänä keväänä, jolloin täystyöllisyytemme lisäksi vielä olimme muuttaneet rivitalokotiimme. Olimme varmaan jokainen ylirasittuneet

Tyttäreni (19 v.) kanssa olin lähdössä pienelle ulkomaanmatkalle hänen yo-juhliensa ja pääsykokeittensa jälkeen ...ja ennen kesätyön alkamista, siinä oli viikko aikaa välissä, ja äkkilähdön löysimme, se matka sopi siihen väliin.

Tyttö oli sinä aamuna lähdössä pääsykokeitten neljänteen päivään, ja juuri ovesta poistuessaan hän muisti, hei passini on mennyt vanhaksi!
Siinä alkoi sitten kovat touhut. Isänsä oli lähdössä töihin, hän lupasi kaydä Seurakuntiesn Keskusrekisterissä ottamassa tyttären virkatodistuksen, ja sen kanssa menevänsä sitten passia anomaan.
Soitin passitoimistoon, jossa johtaja sanoi, että passia ei voi saada näin nopeasti. Hän oli lyhytsanainen ja jyrkkä.
Kerroin jo maksaneeni matkan, ja kerroin miksi tyttö ei voinut itse tulla sitä hakemaan. Hän oli edelleen yhtä jyrkän kielteinen.
Kiittäessäni ja sanoessani kuulemiin olin varma, ettemme pääsekään äkkilähtömatkallemme.

Vähän ajan kuluttua keskustassa työssä oleva mieheni soitti, ja sanoi ruokatunnillaan hakeneensa sen passin.

En oikein voinut uskoa korviani.

Matkalla olimme eräässä luostarissa vierailulla. Siellä oli onnenkaivo, aivan kirkas, ja pohja kiilteli täynnä kuparikolikoita.
Tyttö otti taskustaan kuparisen viispennisen, heitti sen kaivoon olkansa yli ja esitti toiveen, että pääsisi hakemaansa tiedekuntaan.

:)

Olen aina luullut että passi pitää anoa ja hakea henkilökohtaisesti, mukana henkilöllisyyden varmistava asiakirja.

on kyllä niin kivat kasvot, että hän saa sen avulla ilmaista onnistumista, olen huomannut. Ja koko olemuskin ja käyttäytyminen voi olla niin sympaattinen..

Etäisyyksistä ja kaukana tai lähellä olevista: Paitsi maantieteellisesti, niin myös sisäisesti, sydämessäni olen lähellä Savoa.
Itse puhun yleiskieltä, mutta osaan Savon ja Karjalan murteitten lisäksi Hämettä.
Turussa en ole käynytkään kuin pari kertaa eläessäni, ja harmi, että nekin turkulaiset jotka tunsin jollain tapaa nuoruudessani, olivat kuin eri planeetalta.
En päässyt millään sisälle heidän lounaissuomalaiseen sielunmaisemaansa.
Asuimme naapureina, varuskunta-alueella ja olisin halunnut ystävystyä, mutta jotain liian "eksoottista" heissä oli.
Anteeksi kaikki Läntisen/Lounaisen Suomen ihmiset!
Saahan täällä mieltymyksistään ja "antimieltymyksistään" puhua.

En tee elämää surempaa kysymystä eri paikkakunnista ja murteista, mutta Itäinen Suomi on ylivertainen paikka, murteineen ja ihmisineen:)))