En valinnut helppoa tietä kuljettavakseni. En uskonut, että voi olla näin kova ikävä tuttua tuntematonta. Muuta tietä ei kuitenkaan ole valittavana, ei tainnut koskaan ollakaan. Yritin kyllä, mutta sydämeni ei muuta suostu hyväksymään. Tätä tietä mennään sitten loppuun asti. Kaipaan vietävästi.
Kuuntelen sydämeni ääntä
kaipaan sinua
361381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
millainen on tuttu tuntematon?
Eikö se oli joko tuttu tai tuntematon?
tuttu tuntematon, on ihminen, jota et tunne, mutta hän tuntuu tutulta. Ainakin minun kokemuksessani :)
Arvaan tapauksesi, itse ajattelen ihan samoilla sanoin omasta ja hänen tilanteesta. Se vain, että itse aloin kuuntelemaan tosissani sydämeni ääntä alun jälkeen ja toimin sen mukaan myös.
Mies valitsi toisen tien väkisin, vaikka tunteitakin oli, ja aiheutti itselleen vielä vaikeamman tien kuljettavakseen. Näemme melkein päivittäin. Päivittäin mietin mitähän hän mahtaa miettiä ja tuntea tällä hetkellä.
Ikävä on valtava, ja joka aamu joudun itseni valmentamaan päivään. Ei tämä mene ohi koskaan.
onko se sama asia, kuin haluta oikeasti jotain?
Tätä olen miettinyt itsekin, mutta kyllä minä hänet haluaisin elämääni oikeastikin. Hänessä on jotakin sellaista taian omaista, joka saa kaipaamaan. En pysty sitä edes yksilöimään mitä se on. Se jokin hänessä vain on.
Mikä hänessä oikein säväytti? Miestä vai naistako muuten kaipailet? Minä erästä miestä.
Tuumasta toimeen sitten.
Oletan, että olet mies, koska rakastunut nainen ei toimisi noin.
En tiedä saatko kaipaamaltasi naiselta anteeksi, mutta pitkä tie sinulla sitten on, jos tapauksesi on vähänkään samanlainen kuin omani. Mahdoton se ei ole, jos nainen oikeasti rakastaa sinua.
Yritä, vain sinä voit korjata tilanteesi.
että tarvitaan aina kaksi siihen tangoon. kummamkin täytyisi olla samalla aalto pituudella, tai muuten toinen kokee aina, tulevansa jymäytetyksi. se vaatii oikeaa keskustelua ja ehkä sinunkin täytyy kysyä vielä itseltäsi, mitä oikeasti haluat. täällä aistii kuitenkin helposti sen, jos joku on vähän kuin, puolilla valoin liikenteessä.
mitään tangoja, ei valsseja eikä mitään muutakaan kuin kaksi ihmistä vastakkain, ne ihmiset joiden tunne on samalla linjalla, ja se on siinä.
Yksinkertaista, mutta ei aina helppoa, se juju on vaan oivallettava.
"it takes two to tango", mutta ei sitä tarvitse joka käänteessä olla viljelemässä. Ei se kuitenkaan joka tiltanteeseen istu tuokaan sanonta. Huvittaa nä palstapirkot, kun ne jumittuu tiettyihin sloganeihin ja niitä täällä lukee joka ketjussa.
kaipaavalle: toivottavasti rohkaistut ja luotat tunteisiisi, uskallat kulkea pelkoa ja toiveita kohti sydämen kohina korvissasi...meitä arkailijoita ja jänishousuja on jo puskat pullollaan...
Kyllä minä rohkenenkin luottaa tunteisiini. Koko tämän ajan, minkä Hän on sydämessäni ollut, olen luottanut tunteisiini. Olen ollut rohkea oikeastikin. Se vain, että ei riitä, että minä olen rohkea. Kyllä siinä molempien pitäisi uskaltaa ja haluta. En kuitenkaan voi vaikuttaa muuta kuin omiin ratkaisuihini ja se on tässä tapauksessa se sydämen tien kulkeminen. Olen varma, että se on se oikea tie. Vain sitä tietä kulkiessani voin vanhana sitten katsoa itseäni peiliin ja hyväksyä näkemäni. Luotan itseeni ja tuntemuksiini. Oikeastaan en ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä luottavainen, enkä itsevarma.
Voi, miksi me toimimme näin?! Kuinka usein kohtaatte ihmisen, jonka edessä toteatte -Tässä(kö) se nyt sitten on, kaikki mitä olen etsinyt? Seisotte hänen edessään, jokin puhuttelee, mutta ette ymmärrä mikä. Koette jotain tuttua, tulkitsette toisen katsetta, etsitte sanoja..ette löydä..ette tarvitse..Tunnemylläkkä lyö sisällänne ja samalla olette levollinen..Päässänne jyskyttää..Mitä tämä on? Koette olonne tavattoman hyväksi ja turvalliseksi, vaikka ette tiedä mitä on tapahtumassa.. Luette toisen silmistä vastauksia, joita ette ole uskaltaneet kysyä aiemmin edes itseltänne. Saati uskoneet vastauksiin...Ja samalla pelko alkaa hiipiä.. Kaipaus, se syttyi yhdestä ylipitkästä katseesta, jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa, saati tapahtumista mitä tästä seurasi. Tunne ja sydän tempaisevat meidät matkalle, josta kumpikaan ei osannut aavistaa mitä tämä tuo tullessaan. Vailla kompassia, karttaa tai suuntamerkkejä..Kohtasimme suunntatonta iloa, olimme saapuneet kotiin! Kaikki elämäni tiet ovat vieneet minut juuri tähän hetkeen, tämän ihmisen eteen ja elämä puhutteli. Pää vihdoin täynnä kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia..Salama, ja heräämme. -Olemme jakaneet tiemme, karttojen ja järjellisten selitysten mukaan naurettavan lyhyen matkaa ja jotain tapahtuu. Yhtäkkiä olemme kaiken keskiössä, komapassilla ja pelko iskee..alamme kiertää kehää..kumpi (ehtii) ensin..juoksu alkaa, eikä kukaan enää tiedä kumpi (pakeni) tarvitsi ympyrän. Päähäni iskee hyökyaalto, miksi ajauduimme tähän? Tällaista ei voi tapahtua, ei enää koskaan! Kaipaan edellen, kaipaan niin ---sti, eikä tähän tuo loppua järki, ei rukoukset. Mitä voin tehdä, en sinua enää kohtaa missään. Mitä sinulle sanoisin, miten selittäisin.. Näkisitkö sen katseestani..? -Ole(tko) saapunut takaisin.
ja näkisit,
vaan uskalletaisiinko katsoa.
Tunnemylläkän toinen kieros alkaisi ja ensimmäisen jälkeen valitsisi ainakin olla juoksematta samoja ympyröitä uudestaan.
En ole usein kohdannut sellaista ihmistä, enkä luultavasti enää koskaan kohtaa. Eikä ole olemassa valmista ja opittua mallia, miten silloin toimia. Kaikki on ihan hullua ja ihanaa ja pelottavaa ja turvallista, outoa ja tuttua ja kaikkea yhtä aikaa.
Osasit sen aloituksessa hyvin kertoa, miten se meni/ee, mitä silloin tapahtuu.
"Katseesta kaipuuseen" voi vitsit mikä kirjoitus!
Melkein itku silmässä luin sen parikin kertaa ja ajattelin, että toi on kokenut todellakin samaa kuin minä... mä melkein ihan rakastuin :)
Mä olen sinkkunainen. Takana on muutamia pitkiä suhteita ja lyhyempiäkin juttuja ihan tarpeeksi. Luulin jo kokeneeni kaiken, mutta sit yhtenä päivänä tuntematon mies kävelee vastaan ja jotain vaan tapahtui, jotain mitä ei voi selittää ja mitä en ole koskaan kokenut aiemmin... (tietty mokasin tilanteen, mut...)
Ja pahintahan tässä on siis se, etten edes tiedä kuka se mies oli joten ei taida olla mahdollisuuksia tilanteen korjaamiseksi :(
Mutta tästä oppineena päätin, että jatkossa aion elää enemmän ja täysillä. Ja jos joskus vielä koen jotain vastaavaa, niin tartun hetkeen!
Meneekö viestisi naiselle vai miehelle, nimim. "katseesta kaipuuseen"? uskallatko laittaa kohteen alkukirjainta. Kirjoituksesi on hienoa tekstiä, saavuttaisipa kohteensa.
Jos se on mies ni mä meen sen kans naimisiin kun kirjoittaa nuin nätisti ♥
-Kiitos. -Miehelle menee, vaan enpä taida uskaltaa.
Haavoja, aaveita ja aukipuhumattomia asioita, jotka näyttävät vieneen tiemme jo toisiin satamiin.
Aika on armoton. Ei puhalla tuuli, ei pysäytä kaupunki tuntematon. Nainen on lukua meren
tumman, sitä säästänyt ei ole luoja matkalla virran...Toiset kuiskaa, hän on tekoa -tähtisillan.
Mies kuin vuori, tulen ja vankan virran.
Jos ois maa yhtä arvaamaton -kuin on meri, vois kai tiensä kohdata vielä.
Vaan johan tuo olisi loppua sadun, kun vain tietäisitte koko tarun.
Toivoa voit vielä -kulmassa kadun kohtaa he siellä.
Kirjoitat kauniisti ja kielikuvia, mielikuvia puhuttelevia.
Juuri näin.. Ihanaa kun jotkut osaa kirjoittaa sen mitä itsekin ajattelee..
Kantsisko kertoa se ääneen kohteelle? Jottei sille käy samoin kuin mulle, sydän lakkaa ääntelemästä, 'puhumasta' loppujen lopuksi, kun kuoresta tulee riittävän kova.
Sinulla on tasan tarkkaan sama tilanne kuin minulla juuri nyt on,ymmärrän sinua täysin.Kohtasin naisen ja meillä kolahti heti,sen vain tuntee että se on siinä.Asun kyllä erään naisen luona,mutta hän on täysin kylmä ihminen,ei lämpöä,ei sexiä.Kohtaamani nainen sanoi ihastuneensa minuun joka tavalla.Nyt on todella paha olla,kun tämä uusi ihastukseni ilmoitti minulle,että on taistellut itsensä kanssa,ja tullut siihen tulokseen että ei voi viedä toiselta naiselta minua.Minunkaan sydämmeni ei muuta suostu hyväksymään.Kaipaan häntä ihan sairaasti,eikä tästä tapauksesta ole kuin muutama päivä.Eli nyt tämä uusi naiseni aiheuttaa minulle vain entistä enemmän tuskaa,kiertämällä veistä haavassani.Miksei hän kuuntele mitä sydän sanoo?Minusta on outoa että hän säälii tätä minun kylmää naistani.Hän on rakastunut minuun,miksei hän ota omaansa kun nyt kerran olisi mahdollista?
Niinpä kun se olisikin yksinkertaista vain "ottaa 'omansa'", jos toista voi omistaa, mutta tiedän mistä puhut..
jos joskus maailmassa rakkaus olisi ollut mahdollista. Voisiko se olla. Mene ja tiedä. Mahtoi asema mennä ohi. Ja silti vain.
Harvinainen tunne.
Jospa hän pelkää?
Minulla vähän sama tilanne. Olen nainen ja erossa. Liito hiipui arkipäivän vaikeuksiin ja tunteemme eivät kohdanneet liikaa loukkauksia puolin ja toisin. Rakastan edelleen vaikka olen nyt iloinen ja tyytyväinen. Nyxääni arvostan ja luulen että hänellä on jo tunteita minua kohtaan. Itse en osaa valehdella että olisi, kun rakkauteni on se entinen. Haluaisin niin kokeilla olisiko meillä voimia lähteä yhteistä tietä. Mutta kysyin sitä aiemmin ja hän sanoi että ei koskaan. Jos hän tulisi luokseni ja halaisi niin ei tarvittaisi sanoja, Voisin kyllä elää menneiden jälkeenkin. Ainahan meillä on menneisyys. Olisi niin kaunista nukahtaa tuttuun kainaloon.
Miksi et eroa kylmästä vaimostasi? Kenties olisi parempi niin? Lapsetko estää vai mikä?
Olet oikeassa,toista ei voi ikinä omistaa,mutta minulle ei riitä,että on katto pään päällä,kyllä siinä on oltava seksi ja lämpö/läheisyys mukana.Näin se vaan on,minulle ei riitä pelkkä morjens,kun tullaan kotiin.Ja sitten ollaan omissa oloissa, on tosi kivaa olla ihmisen kanssa joka ei ole kertaakaan tullut edes kainaloon yöksi.Tätä ei voi oikein selittää,tämä pitää jokaisen itse kokea, tunnen itseni todella turhaksi,tämä uusi ihastukseni ei taas ymmärrä tai uskalla tehdä siirtoa,vaikka samana iltana kun tavattiin, oltiin kuin oltaisiin tunnettu 10 vuotta.Sexi hänen kanssaan tuntui tosi hyvältä,huomaa minkälainen on tosi nainen.Sen takia ihmettelen,että kuinka se nyt voi päättyä tähän.
Seksi oli meilläkin aluksi hyvää, silloin kauan sitte. Mutta arkipäivä jotenkin vain valtasi kummankin. Kun hän alkoi valehtelemaan ja loukkaamaan niin kaikki meni pieleen Seksikin. Joka päivä odotin että hän tulisi ja halaisi ja olisi minun. Katsoisi silmiin ja olisi oikeasti halunnut jakaa sen hetken kanssani.
No en yksin osannut tilannetta korjata ja hän hakeutui joka päivä kauemmaksi. Mutta rakastan häntä. Voin toki elää näin. Tiedän vain että me olisimme voineet näyttää itsellemme, toisillemme ja koko mailmalle että rakkaus voittaa kaikki esteet
Se sun nainen ei halua sua elätettäväksi sitä kai etsit ensisijaisesti elättäjää ja huolenpitäjää, palvelijaa ja toisekseen jospa se seksi ei sun kanssa ollutkaan niin hyvää kun luulet. Ei pysty kertomaan sulle, että ei kiinnosta. Helpompi keksiä tekosyitä. Se haluaa toisenlaisen miehen tai useita miehiä. Ei sinua nurkkiin pyörimään ja asioita sotkemaan. Onko sinulla edes työtä, että elättäisit itsesi senkö takia asut kylmän vaimon luona ja mikä sai vaimon kylmäksi? Mietippä sitä!
Jospa hän pelkää? Ei 62:lla naisella ole mitään pelättävää,kyllä tässä sitten saisi aina pelätä,hän on vain niin hyvännäköinen,aivan kuin 50:nen.Kokenut erot itsekin.No ehkä tästä vielää päästään kahvikupposen ääreen,ei kai patistamalla parane.
no joo, ehkä ei siinä iässä turhia pelätä eikä tunneta. kaikki selvää pässinlihaa.. hyvännäköinen :) no sehän on kiva lisä van ei liene ikinä pääasia :)
ei muutako "kahvi oli aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa" tapasi mummu sanoa..
Kauniisti kirjoitat. Mene sinne, minne sydän kutsuu, niin saat mielellesi levon.
Voi olla esteitä, mutta ne on tarkoitettu ylittämistä varten. Ei elämä ole aina helppoa, eikä tie suora määränpäähän mennessä. Onnea matkaan, onnistut jos uskot siihen.
Minun kommenttini ovat aika tylsän toteavia, mutta kiitos vain :)
Tuttu tuntematon on tuttu juttu minullekin, mutta tuntemattoman kaipuun absurdiutta pohdin enimmäkseen vuosi sitten, koska tuttu aihe, niin kuivasti kommentoin. Monet tässä ketjussa kirjoittaneet kauniisti.
Minnelie katosi ap. Huomasin alun kommenttini jotenkin sotkevan.. olen sotkevainen.. anteeksi vain.
Minun kaipuuni häneen, jota ehkä hieman nyt jo tunnenkin, vaeltelee tuntemattomia kulkujaan tehden kujeitaan.. pitäen minua talutushihnassaan, mutta en ole pideltävissä, niinpä karkailen, vaeltelen tuskissani, kutsuen kaipuutani, huutaen, itkien hiljaa, ettei kaipuuni katoaisi, menisi liian kauaksi etsimään minua, karannutta liekalaistaan. Loppujen lopuksi, itkemme molemmat toisiamme, minä ja kaipuuni, hetkinä, jolloin huomaamme, ettei mikään voi kahlita, millään ei voi kahlita, meitä tunteeseen tai tunnetta meihin.
se joko on tai ei ole. Ja ollessaan se tulee, ottaa tuntijaansa kädestä kiinni vieden pois kaipuusta kokonaisuuteen.
Niin ikävä minulla oli, niin kova ikävä minulla on. Mutta ehei. Tuskan ja itkun sijaan hellithän minua kaipuuni. En enää suostu rämpimään vuoksesi. Nousen vain ylemmäksi ihaillakseni upeita maisemia, jotka ehkä jäivät taakseni, myös niitä, jotka värjäytyvät uuden aamun koitossa katsoessani eteenpäin..
sillä vaimolla voi olla oma ihastuksensa tai jopa rakastaja, jota ei kanssasi halua pettää, vaikka kanssasi asuukin, ja siksi on sinua kohtaan kylmä. Aluksi ihmettelin tekstiäsi, mutta kun mainitsit että olette jo kuusissakympissä, niin ymmärrän asian ehkä vähän paremmin. Vaihtoehdot on avoin keskustelu, joka saattaa johtaa eroon, tai sitten jatkatte noin, jos yhdessäasuminen kuitenkin on helpompaa kuin tuossa iässä aloittaa uutta sinkkuelämää. Jotkut tekevät niinkin, mutta monet niistä myös palaavat takaisin.
ihanaa, minunlaisiani on muitakin. Olet ainutlaatuisella tiellä, tiedän.
Kyllä se joku päivä helpottaa. Kokemuksesta tiedän, sitten kun olet "perillä". Sitten.
kaipaan sinua ihmiselle: , herää kysymys: muuta tietä ei kuitenkaan ole valittavana, ei tainnut koskaan ollakaan ???? Oletko ihan varma ? Miksi pitää kulkea tietä, joka ei ole helpppoa (no, helppoa elämää ei olekaan). Sydämesi ei muuta suostu hyväksymään? Miksei ? Kuka siellä puhuu, siellä sinun sydämessäsi ellet sinä ? (äiti ? isä ? joku edesmennyt isovanhempi? heidän periatteet??)
Mutta ehkä hyvä, että kuljet ainakin yhtä tietä, etkä ravaa jokaista reittiä uuvuksiin asti ja palaa aina lähtöpisteeseen, sekin on raskasta, eikä käteen jää ehkä mitään.
Voi se olla että minäkin kaipaan sinua, sitä hetkeä, kun olin rannalla kainalossasi kahvikuppi kädessä....sinäkin olit minulle tuttu, mutta toisaalta täysin tuntematon. Mutta asiahan on ihan selvä, kun sydämesi ei muuta suostu hyväksymään, niin kaivataan vaan sitten hautaan asti.