Aloin jälleen pitkästä aikaa miettiä tätä ikuista kysymystä, että kuinka paljon omistaja muistuttaa koiraansa ja päinvastoin. Tuli tämä asia mieleen tuosta ketjusta, jonka "doper" aloitti (minkä koiran ottaisit).
Nyt sitten ihan uteliaisuuttani kysynkin, että kuinka paljon mielestänne olette ajan varrella alkaneet muistuttaa koiraanne? Tai jos ette muistuta koiraanne, niin kuinka paljon se muistuttaa teitä...ihan miten tulkita haluaa ;)
Eihän kaikissa koiran omistajissa tietenkään esiinny tätä ilmiötä. Omalla kohdallani voin myöntää, että ainakin stafferoni kanssa oltiin kuin "majakka ja perävaunu". Ei ehkä ihan fyysisesti, mutta yhtä aamutorkkuja, laiskoja, omapäisiä jne. molemmat.
Nyt sitten ihan uteliaisuuttani kysynkin, että kuinka paljon mielestänne olette ajan varrella alkaneet muistuttaa koiraanne? Tai jos ette muistuta koiraanne, niin kuinka paljon se muistuttaa teitä...ihan miten tulkita haluaa ;)
Eihän kaikissa koiran omistajissa tietenkään esiinny tätä ilmiötä. Omalla kohdallani voin myöntää, että ainakin stafferoni kanssa oltiin kuin "majakka ja perävaunu". Ei ehkä ihan fyysisesti, mutta yhtä aamutorkkuja, laiskoja, omapäisiä jne. molemmat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on noita koiria kaksi, samaa rotua uros ja narttu... Elleivät fyysisesti muistuttaisi toisiaan, niin luonteen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä on kaksi täysin erilaista rotua. Niinpä mun tarvis varmaankin olla maanis-debressiivinen, jotta muistuttaisin molempia...
Uroksesta löytyy tietynlainen "sitkeys", jonka tiedän löytyvän itsestänikin. Eilinen on hyvä esimerkki, näki kun laitoin kauppakassista luita kaappiin ja kolme tuntia herra jakso juosta kaapin ja mun väliä, kun teki niin kovasti mieli niitä luita. Huomaan välillä itsessäni saman piirteen, kun jotain kovasti haluan, no onneksi en vielä ole luiden perässä alkanut juosta...
Nartun kanssa on yhteistä aamu-unisuus. Samoin periaate "siitä yli, mistä aita on matalin", molemmista olen koittanut tuota pois kitkeä, tosin huonoin tuloksin.
löytyy:mukavuuden haluinen,tulinen tempperamentti,
omapäinen,dominoiva,hellä.
Tässä nyt äkkiä mitä olen huomannut meissä molemmissa.
Niin, mulla on saksanpaimenkoira uros.
No ainakin nyt se, että tuomari on aika usein sanonut, että yhtään enään ei saa lihota. Olenkin miettinyt, että kumpaakohan mahtoi tarkoittaa - koiraa, vaiko itseäni ;)
Kun olin kersa ja asustelin tuossa lähikaupungissa, niin usein tuli vanhempi näishenkilö vastaan kiinan palatsikoiraa talutellen. Milloinkaan sen jälkeen en ole nähnyt kahta niin toistensa näköistä, kuin tuo koira ja emäntänsä. Naamat olivat just samannäköiset.
näistä nykyisistä en muistuta kumpaakaan ,tai ne minua, en ole sipsuttava hienohelma, en myöskään riehuva raikuli, mutta entisen vanharouva sakemannin kanssa olimme samanlaisia ,rauhallisia , emme ole moksiskaan räkyttäjistä, omantien kulkijoita. ps. sekorotuinen muistuttaa kyllä miestäni, aina nokkineen asioissa jotka ei hänelle kuulu, samanlainen karvaturpa.
Männä vuosina vielä aktiivisemmin koirulin kanssa näyttelyitä kierrellessäni, törmäsin välillä tällaisiin veljekset kuin ilvekset-pareihin. Älkää nyt mahdolliset englanninbuldogin, bassetin jne. omistajat suuttuko, mutta olen jonkun verran nähnyt ko. koiria omistajineen ja kyllä siinä on välillä naurussa pitelemistä :) Ihan tarkkaan ei voi aina sanoa, että kumpi on "kauniimpi" yksilö, omistaja vai koira.
Ja mitä näihin lihavuus-juttuihin tulee, niin on kyllä saanut kuulla yhtä sun toista, kun tuo meitin staffi oli mukamas niiin lihava. Pah ja pyh, sehän oli vain lihaksikas. Tai sitten kommentit oli vienosti tarkoitettu meikäläiselle. Näköjään ei ole se viesti sitten mennyt vielä perille.
Meillä kun on ongelma täysin päinvastainen, uros kun on liian laiha... Tuomarin huomautus "kevyestä" ei varmaanka tarkoita meitä! Urokselle kun tarvis saada kymmenen kiloa lisää, mutta jos meille se kilomäärä tulis, niin ei kyllä naurattas, siinä mielessä ei muistuteta koiraa.
Isäni tädillä oli aikanaan mopsi ja tää täti on itse ihan mopsin näköinen.
Itse en muistuta ollenkaan omia koiriani. seropipentu muistuttaa miestä, samanlainen takkuparta (ei miehelä partaa oole mut aina kamala sänki...)