Kun olen jonkin aikaa seurannut tätä palstaa ja jotain itsekin uskaltautunut kirjoittamaan niin tuli mieleen sellainen asia että aluksi luulin että täällä voisi olla reilusti oma itsensä.
kirjoittaa ja kertoa asioita joita miettii.
mutta siettn tulin sen aika pian huomaamaan ettei täälläkään voi vapaasti olla oma itsensä.
Aina joku sivusta huomauttaa josatin, kirjoitustyylistäsi, naljailee, kirjoittaa ohjeita yms.
Joka paikassa on nokkimisjärjestyksensä ja hierarkiansa, niin se menee.
Ja aina joku on se alimmalla portaalla olija jota nokitaan ja nokitetaan kaikkein ankarammin.
En halua mitään marttyyrin viittaa kantaa, en sillä kirjoita.
Mutta aina missä on ihmisiä niin aina siellä myös syntyy taistelua vallasta.
Kuka saa sanoa ja mitä saa sanoa ja kuka ohjaa ja neuvoo ketäkin.
Jos kauemmin on samassa paikassa, oppii pelin säännöt.
Ja vaikkei täällä modeteta juurikaan niin silti jotkut toiset kirjoittajat mielellään moderoivat ja neuvovat toisia kirjoittajia kuinka täällä saisi ja pitäisi kirjoittaa ja olla.
Koskaan ei voi miellyttää kaikkia.
Ja jonkun täytyy aina olla se pikkuinen kärpäsen pa*ska maailmankaikkueudessa.
Että joku voisi edes hetken tuntea olevansa ylempänä.
kirjoittaa ja kertoa asioita joita miettii.
mutta siettn tulin sen aika pian huomaamaan ettei täälläkään voi vapaasti olla oma itsensä.
Aina joku sivusta huomauttaa josatin, kirjoitustyylistäsi, naljailee, kirjoittaa ohjeita yms.
Joka paikassa on nokkimisjärjestyksensä ja hierarkiansa, niin se menee.
Ja aina joku on se alimmalla portaalla olija jota nokitaan ja nokitetaan kaikkein ankarammin.
En halua mitään marttyyrin viittaa kantaa, en sillä kirjoita.
Mutta aina missä on ihmisiä niin aina siellä myös syntyy taistelua vallasta.
Kuka saa sanoa ja mitä saa sanoa ja kuka ohjaa ja neuvoo ketäkin.
Jos kauemmin on samassa paikassa, oppii pelin säännöt.
Ja vaikkei täällä modeteta juurikaan niin silti jotkut toiset kirjoittajat mielellään moderoivat ja neuvovat toisia kirjoittajia kuinka täällä saisi ja pitäisi kirjoittaa ja olla.
Koskaan ei voi miellyttää kaikkia.
Ja jonkun täytyy aina olla se pikkuinen kärpäsen pa*ska maailmankaikkueudessa.
Että joku voisi edes hetken tuntea olevansa ylempänä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mutta elämäähän tämä vain on.
Ja ei tarvitse ottaa kovin vakavasti muiden piikittelyjä.
Joskus vain saattaa olla heikko hetki ja tuntuu pahalle.
Mutta elämässä on opittava se läksy ettei jää jumiin mihinkään, ei pahan olon tunteisiin, eihän silloin voisi elää.
Ja tälläinen palstakirjoittelu nyt vaan on aina sellaista hetkittäistä ajatusten purkua.
Sitä se lienee kaikille jotka tänne kirjoittavat.
Ja joskus sitten tekee mieli purkaa höyryjä.
Sitä se varmaan on.
Mutta kello on jo todella paljon ja aamulla pitäisi herätkin.
Joten ei muuta kuin hyvää yötä.
Vielä se, että en tarkoittanut tällä sitä että jonkun / joidenkin pitäisi kylpeä pahassa olossa kirjoitukseni vuoksi.
Tämä vaan on yleishuomioni kaikessa ihmisten välisessä aknssakäymisessä.
Toivon ettei kukaan pahoita mieltään että uskalsin sanoa, kirjoittaa sen mitä olen miettinyt.
ja nyt edelleen hyvää yötä.
heitä, jotka kritisoivat koko kirjoittamista tänne ylipäätään. jos joku haluaa jotain titteliä pitää, tästä palstailusta, niin onnea vaan. mutta jos pystyy ymmärtämään sen, että täällä kukaan ei oikeasti ole tyytyväinen elämäänsä, koska eiväthän he muuten täällä olisi, niin ei myöskään ole järkeä, ottaa henkilökohtaisesti. jos täällä kirjoittaa, niin luulisi riittävän sen, että itse tiedostaa, että ei ne muut ole kuitenkaan sen parempia, eikä itse liioin heitä. tarvitseeko sitä hyväksyntää, aina sitten hakea ulkoa? jokaisen oma taistelu tämä on.
sivulauseelle. Itse olen miettinyt sitä tänään paljon ettei olisi koskaan pitänyt jumahtaa tänne palstalle, eikä haaveiluun. Elämätön ( rakkaus) elämä ahdistaa. Ei ihmisten kirjoitteluista kannata välitää, ehkäpä monet purkavat kipuaan tuntemattomiin se ei tarkoita että kirjoittajassa olisi jotain vikaa.
Ja mukavaa että uskalsit kertoa mielipiteesi.:) Tarkoitin siis että kirjoituksissasi tuskin on vikaa mutta ihmiset täällä ovat melko negatiivisi johtuen juuri tuosta kivusta.
Ehkä se noin sitten on.
Kipu teettää kaikenlaista.
Itsekin olen joskus kokenut kauheaa kipua.
pani miettimään sitä, että miksi pitää tuntea kipua siitä mitä ei ole?
Miksi se olematon voikin satuttaa, satuttaa niin kovaa että välillä tuntee tukehtuvansa, pelkää että se olematon mitä ei ole kuristaa ja tekee elämän hankalaksi ja vaikeaksi jatkaa samaa entista matkaa, etsimistä ja toivomista siitä jos se joskus elämän tie laventuisi sen verran että saa sen olemattoman, ilman mitää syytä tullee kivin selätettyä.
Ja mukavaa että uskalsit kertoa mielipiteesi.:)
*nauraa maitohapot poskihampailla*
ettei hapot syövytä sun hampaita, kun se maitohappo on kitkerää ja syövyttävää, se saattaa peräti lamauttaa liikkumisenkin.