Jokin ei täsmää....

Koulutus on vain koulutus. Ei kaikilla lähihoitajillakaan ole työpaikkaa vaikka alalla on pulaa HYVISTÄ työntekijöistä...

Ilmoitukset joissa etsitään sijaisperheitä, joita näkee toisinaan lehdissä on selvästi mainoskikka. Lain mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulisi kartoittaa lapselle koti ensisijaisesti lähipiiristä jos lapsi ei voi asua omassa kodissaan ja huostaanotto on pakko tehdä. Tästäkin huolimatta kartoituksia jätetään tekemättä ja lapsi voidaan sijoittaa sijaisperheeseen.

On uutisoitu että lastensuojelun sosiaalipuolella on resurssipula ja kuntien välillä suuria eroja. Mös pätevistä sosiaalityöntekijöistä on pulaa. Käytännöt ovat räikeitä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät eivät ole välttämättä edes tavanneet lasta joita he ovat sijoittamassa kodin ulkopuolle saati "ehdi" tutustumaan perinpohjin perheeseen johon ollaan kuitenkin lasta sijoittamassa. Kun on kiire ja jos lakipykäliä ei noudateta, tapahtuu ylilyöntejä.

Minun mielestä on outoa että halutaan jotain mikä ei ole omaa, toisten ihmisten lapsia. Luodaan "illuusio" että lapsen olisi parempi asua muualla ja huostaanotto olisi aina parempi ratkaisu, vaikka todellisuudessa perhe hajoaa, jopa sisaruksia erotetaan toisistaan, sukulaiset, kummit ja ystävät eivät näe enää huostaanoton jälkeen läheisiään kuin ani harvoin jos silloinkaan.

Ei ole väliä vaikka elinikäiset ja lapsuudessa koetut, lämpimät ja turvalliseksi muodostuneet suhteet kariutuvat. Vaikka lapsi ei tietäisi ulkomailmasta tai juuristaan mitään. Tiedän lapsia joita on riepoteltu sijoituspaikoista toiseen. Jotka ovat tahallisesti vieraannutettu läheisistään. Muistan erään lauseen tältäkin palstalta: "Sukulaiset ja läheiset voivat muistoissa olla." Ilmiselvää ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien piittaamattomuutta, mutta ei välitetä. Vain heillä tuntuu olevan tänä päivänä väliä jotka saavat rahansa epäinhimillisin, mielestäni valheellisin keinoin.

Me olisimme myös halunneet osallistua pride- valmennukseen, sillä hyvistä perheistä kuulemma oli pulaa. Meitä ei kuitenkaan hyväksytty mukaan valmennukseen, koska olimme olleet yhdessä vain muutaman vuoden. Kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa miten kauan meidän olisi pitänyt olla yhdessä tullaksemme hyväksytyksi. Kaikki muu oli ja on perheessämme kunnossa. Parisuhde voi hienosti ja meillä on turvallista ja rauhallista kotona.

No, nyt on vuosia kulunut ja pääsemme viimein valmennukseen ja odotamme sitä mielenkiinnolla.

Onko pitkään kestänyt parisuhde aina tae siitä, että sijaisvanhemmat pysyvät yhdessä? Onko pitkään kestänyt parisuhde aina tae siitä, että kotona on lapsille tasaisemmat ja turvallisemmat olot? Ei taatusti ole, ainakaan automaattisesti!

Miksei meidän annettu käydä pridea jo vuosia sitten? Olisihan sossu toki voinut jättää meidät "tarkkailuluokalle" joka tapauksessa odottelemaan mahdollista eroamme. Joutuvathan monet parit odottelemaan sitä sijoitettavaa melko pitkiä aikoja joka tapauksessa. Ja taas kun vuosia kuluu, niin auttaako se jotenkin niitä lastenkodissa odottelevia?

Vaikka pari olisi ollut vuosia yhdessä niin ei ole mikään tae että parisuhde kestää. Kaikella on riskinsä. Ero voi tulla 2 vuoden jälkeen tai 10 vuoden jälkeen. Loppuun palamista voi yhtä hyvin sattua. Moni ei ehkä näe vaan kovinkaan realistisesti mihin loppujen lopuksi on sitoutumassa ja ymmärrän hyvin että jossain vaiheessa tulee arki vastaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun traumatisoitunut lapsi/nuori satuttaa perheen biologisia lapsia tai kiusaa hengiltä perheen lemmikkieläimen. Joskus haavat ovat niin syviä ettei kaikki hyödy terapiasta ja asiota pahentaa mitä enemmän sijoituksia ja hylkäämisen kokemuksia on takana.

Kannattaa miettiä tarkkaan. Auttaa voi muillakin tavoilla. Esim.tukiperheistä on kunnissa pulaa. Tavoitteena on tukea perhettä niin että lapsi pystyisi asumaan omassa kodissaan. Sekin antaa varmasti paljon ja tuo lapselle iloa. Lisäksi aikaa jää omaakin elämään eikä ole niin intesiivistä ja pitkäjänteistä toimintaa mitä sijaisvanhemmuus jossa on palavereita useammin, sosiaalitoimi kuvioissa jne.

"perheelle ei koskaan etsitä lasta, vaan lapselle hänen tarpeisiinsa sopivaa perhettä" Niinhän sitä luulisi, mutta mikä on käytäntö? Aina voi esittää toiveita, onhan lapsi kuitenkin tulossa toisten ihmisen kotiin. Voi toivoa halutessaan pientä vauvaa tai kouluikäistä lasta. Tyttöä tai poikaa. Jos ensimmäiset lastensuojelun sosiaalivirkailijan puhelin soiton perusteella tarjotut lapset ei kelpaa, voi palata asiaan myöhemmin. Ottaa yhteyttä uudestaan ja hyväksyä esitetty "tarjous" kun tulee sopiva lapsi tai lapset kohdalle.

Jokuhan tässä ei täsmää jos lapsia voidaan sijoittaa esim.lapsettomille pariskunnille jolloin tulee väkisinkin tunne että he paikkaavat lasten avulla elämässään jotain puuttuvaa koloa ja aika monesti käy niin että lapsi alkaa kutsumaan sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi, mahdollisesti myös pitämään heitä sellaisina, mikä on luotu "illuusio." Todellisuudessa he vain hoitavat lasta eivätkä ole tämän oikeita vanhempia joten ei todellakaan pitäisi antaa vääristynyttä kuvaa asioista.

Suomessa on sijoitettu myös lapsia täysin eri uskontoon kuuluviin sijaisperheisiin vaikka kulttuuriset ja uskonnolliset näkemykset on merkitty laissa ja nämä tulisi ottaa huomioon jo sijoitusvaiheessa. Ei voi olla kysymys lapsen tarpeesta jos hänet sijoitetaan yhtäkkiä vieraaseen ympäristöön ja hän joutuu esim. opettelemaan uuden uskonnon. Hänelle luodaan uusi identiteetti. Yhteisöissä joissa on tiukat säännöt, lapsi voi joutua elämään pelon, henkisen ja fyysisen väkivallan keskellä. Entinen elämä kapenee ja lapsen ei anneta esim. tavata huostaanoton jälkeen edes omia ystäviään, kummejaan ja sukulaisiaan.

Pirkanmaalla paljastui hiljattain pitkään jatkunut lasten vakava pahoinpitely joka tapahtui sijaisperheessä. Todella surullista luettavaa. "Pohjoispohjalaisessa sijaisperheessä on paljastunut pitkään jatkunut lasten pahoinpitely. Tapaus on nyt käräjäoikeudessa ja tuomio annetaan 25. syyskuuta."

Iltalehden mukaan neljää sijoitettua lasta lyötiin, piiskattiin ja nöyryytettiin lukuisin tavoin. 2 – 9-vuotiaita lapsia muun muassa seisotettiin avojaloin hangessa, heidän suunsa teipattiin kiinni ja vanhinta sijoituslasta lyötiin nyrkillä kasvoihin."

Ei mitenkään voi olla lapsen tarpeesta saati edusta kysymys.

Siis voi jollain paikkunnalla olla pulaa sijaisvanhemmista, jolloin ei ole kovin paljon varaa valita...
Toisella paikkakunnalla voi olla todella hyviä perheitä, mutta lapsia jotta perhettä tarvitsisivat (toivottava tianne tietysti se ettei sijaisperheitä tarvita) perhettä vaille.
Kunnat/kaupungit eivät juuri tee yhteistyötä, siitä tämä osittain johtuu.

Uskoo ken tahtoo. No, nythän lastensuojelussa on tiedossa lomautuksia. Kertooko tämä jotain yhteiskuntamme tilasta.

Onhan se vähän...
Pelastakaa Lapset ry:n Priden kävimme ja heidän kauttaan toivoimme/toivomme sijaisvahemmiksi. Oikein uhkasakon uhalla, ei saa 2 vuoteen vaihtaa muualle, esim omalle kunnalle, vaikka PELA ei tunnu meitä tarvitsevan...
Yli vuosi ollaan jo odotettu sitä meille sopivaa lasta ja samaan aikaan isot mainokset hakevat yhä vaan uusia sijaisperheitä.
Meille on sanottu syyksi mm se, että asumme alueella, jossa useamman kunnan sijoitukset hoitaa näiden kuntien yhteinen toimija, eikä PELA:lle jää alueellamme paljon sijoitettavia. En tiedä oikein, uskonko tuota?

Asun pienellä paikkakunnalla ja sivusta seurannenna ainakin täälläpäin suositaan sijaisperheitä joilla on kokemusta sijaisvanhemmuudesta useamman vuoden ajalta. Lisäksi näyttää olevan plussaa jos perheessä on ennestään omia lapsia. Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa, en jäisi odottamaan vaan jatkaisin elämää niin kuin tähänkin asti.

Laki velvoittaa kartoittamaan lapsen lähipiirin jos huostaanotto on pakko tehdä. Koti voi löytyä lapselle sukulais perheestä tai jonkun lapselle läheisen henkilön luota.

Pelasta olen kuullut ja lukenut pääasiassa negatiivisia kirjoituksia. Ilmoitukset joissa etsitään sijaisperheitä, on yksi tapa saada yrityksille ja tahoille nimeä.