Hellyydenkipee mies

Näin muuten telkkarista kerran jonkun ohjelman, en muista enää mistä maasta se oli, mutta siinä järjestettiin semmoisia tilaisuuksia, joissa ihmiset pääsi halaamaan toisiaan. Siis ei mitään irstailumeininkiä eikä tarkoituksena ollut mikään parinmuodostus, vaan se, että halukkaat yksinäiset pääsee halaamaan ja tuntemaan sen toisen ihmisen lämmön. Ne oli tosi suosittuja ja ne ihmiset jotka sinne tuli, sai siitä paljon.

Pitäisköhän soveltaa meilläkin? Haalaamisellahan on todettu ihan tieteellisestikin positiivisia vaikutuksia psykofyysiseen kokonaisuuteen nimeltä ihminen, siis silloin kun halaaminen ei ole vastenmielistä vaan haluaa halata.

sulle tuntematon kirjoitti:

Näin muuten telkkarista kerran jonkun ohjelman, en muista enää mistä maasta se oli, mutta siinä järjestettiin semmoisia tilaisuuksia, joissa ihmiset pääsi halaamaan toisiaan. Siis ei mitään irstailumeininkiä eikä tarkoituksena ollut mikään parinmuodostus, vaan se, että halukkaat yksinäiset pääsee halaamaan ja tuntemaan sen toisen ihmisen lämmön. Ne oli tosi suosittuja ja ne ihmiset jotka sinne tuli, sai siitä paljon.

Pitäisköhän soveltaa meilläkin? Haalaamisellahan on todettu ihan tieteellisestikin positiivisia vaikutuksia psykofyysiseen kokonaisuuteen nimeltä ihminen, siis silloin kun halaaminen ei ole vastenmielistä vaan haluaa halata.

No voi kuule, kun sitähän me ihmiset täällä kaikki juuri kaivataankin, mutta sitten joudutaan kuitenkin pettymään, kun se halaaminen siltä toiselta ei ollutkaan aitoa vaan jotain ihan muuta.

On vaikea löytää enää niitä aitoja oikein tuntevia myötätuntoisia ja empaattisia ihmisiä. Ihmisistä on tulossa yhä enenevässä määrin niin itsekkäitä, että halutaan kyllä että heitä halataan, mutta ei ymmärretä hellyyden ja halaamisen olen vastavuoroinen juttu.

Turvattomuus luo läheisriippuvia luonteita, jotka eivät pärjää tässä kovassa maailmassa ilman jatkuvaa toisessa kiinni roikkumista. Toisen kautta yritetään lieventää niitä pelkotiloja, jotka turvattomuus, hylkääminen, ignorointi on aiheuttanut.

Yleensä nämä jutut on jo syvällä lapsuudessa ja niihin ei toisen halaaminenkaan tuo pysyvää vaikutusta, vain väliaikaista helpotusta.

lottamari<3 kirjoitti:

No voi kuule, kun sitähän me ihmiset täällä kaikki juuri kaivataankin, mutta sitten joudutaan kuitenkin pettymään, kun se halaaminen siltä toiselta ei ollutkaan aitoa vaan jotain ihan muuta.

On vaikea löytää enää niitä aitoja oikein tuntevia myötätuntoisia ja empaattisia ihmisiä. Ihmisistä on tulossa yhä enenevässä määrin niin itsekkäitä, että halutaan kyllä että heitä halataan, mutta ei ymmärretä hellyyden ja halaamisen olen vastavuoroinen juttu.

Turvattomuus luo läheisriippuvia luonteita, jotka eivät pärjää tässä kovassa maailmassa ilman jatkuvaa toisessa kiinni roikkumista. Toisen kautta yritetään lieventää niitä pelkotiloja, jotka turvattomuus, hylkääminen, ignorointi on aiheuttanut.

Yleensä nämä jutut on jo syvällä lapsuudessa ja niihin ei toisen halaaminenkaan tuo pysyvää vaikutusta, vain väliaikaista helpotusta.

Mulla onkin ollut sua ikävä

sulle tuntematon kirjoitti:

Mulla onkin ollut sua ikävä

Kyllä niitä hyviäkin ihmisiä onneksi on ja heidät kannattaakin pitää lähellään ja heistä pitää kiinni. Olen vaan huomannut että niitä tosi aitoja ja myötätuntoisia ihmisiä on niin kovin vähän. Toista ihmistä oppi ymmärtämään ja haluamaan hänelle hyvää ja halaamaan häntä sydämestään vain kun itse on kokenut elämässään muutakin kuin silkkihansikasta. Toista ihmistä ei opi rakastamaan muuta kuin oman itsensä ymmärtämisen kautta ja monasti omien vaikeiden asioiden ja kärsimysten kautta.

Hellät sanatkin toimivat kuin halaaminen, jos ihmistä ei voi konkreettisesti lähestyä. Sanat toimivat samalla tavalla kuin halaus, niillä voidaan toista syleillä tai sitten satuttaa siten kuin vaille läheisyyttä jääminen.

Sulla ikävä minua? Hmm..jaa...katkeruuteni tuo taas sarkastisuutesi esiin..Joo..on tässä kieriskelty näiden pashka fiiilisten kanssa jo niin kauan, että näyttää siltä, että alan tosissaan kohta katkeroitua, enkä tosiaan sitä halua.

Olen tavannut muutaman todella pyyteettömän ihmisen tässä lähiaikoina, jotka ovat sisäisesti ehjiä ja vahvoiksi tulleet omien vaikeiden asioidensa kautta. Heidän haalaamisessaan on voimaa. Se aitous ja vilpitön välittäminen toisesta välittyy kyllä aivan toisella tavalla näistä ihmisistä kuin heistä, jotka vaan toteavat, että koita jaksaa ja jatkavat elämäänsä ajattelematta sen enempää miltä toisesta tuntuu.

lottamari<3 kirjoitti:

Kyllä niitä hyviäkin ihmisiä onneksi on ja heidät kannattaakin pitää lähellään ja heistä pitää kiinni. Olen vaan huomannut että niitä tosi aitoja ja myötätuntoisia ihmisiä on niin kovin vähän. Toista ihmistä oppi ymmärtämään ja haluamaan hänelle hyvää ja halaamaan häntä sydämestään vain kun itse on kokenut elämässään muutakin kuin silkkihansikasta. Toista ihmistä ei opi rakastamaan muuta kuin oman itsensä ymmärtämisen kautta ja monasti omien vaikeiden asioiden ja kärsimysten kautta.

Hellät sanatkin toimivat kuin halaaminen, jos ihmistä ei voi konkreettisesti lähestyä. Sanat toimivat samalla tavalla kuin halaus, niillä voidaan toista syleillä tai sitten satuttaa siten kuin vaille läheisyyttä jääminen.

Sulla ikävä minua? Hmm..jaa...katkeruuteni tuo taas sarkastisuutesi esiin..Joo..on tässä kieriskelty näiden pashka fiiilisten kanssa jo niin kauan, että näyttää siltä, että alan tosissaan kohta katkeroitua, enkä tosiaan sitä halua.

Olen tavannut muutaman todella pyyteettömän ihmisen tässä lähiaikoina, jotka ovat sisäisesti ehjiä ja vahvoiksi tulleet omien vaikeiden asioidensa kautta. Heidän haalaamisessaan on voimaa. Se aitous ja vilpitön välittäminen toisesta välittyy kyllä aivan toisella tavalla näistä ihmisistä kuin heistä, jotka vaan toteavat, että koita jaksaa ja jatkavat elämäänsä ajattelematta sen enempää miltä toisesta tuntuu.

"Toista ihmistä oppi ymmärtämään ja haluamaan hänelle hyvää ja halaamaan häntä sydämestään vain kun itse on kokenut elämässään muutakin kuin silkkihansikasta."

Siinä tapauksessa peruutan ne silkkihansikkaat! On mulla omat karikkoni ja pettymykseni sun muut olleet, niiden kautta oppinut ja vahvistunut. Niistä huolimatta siis edelleen kadun valoisammalla puolella, vaikka joskus varjotkin lankeaa päälle. Oon kuitenkin kuin joku rikkaruoho, joka nousee aina vaan. Elämänlanka? Tiedät sen köynnöksen.

Kiitos taas, Opetusneuvos :). Äläkä nyt ota tätä sarkasmina.

lottamari<3 kirjoitti:

Kyllä niitä hyviäkin ihmisiä onneksi on ja heidät kannattaakin pitää lähellään ja heistä pitää kiinni. Olen vaan huomannut että niitä tosi aitoja ja myötätuntoisia ihmisiä on niin kovin vähän. Toista ihmistä oppi ymmärtämään ja haluamaan hänelle hyvää ja halaamaan häntä sydämestään vain kun itse on kokenut elämässään muutakin kuin silkkihansikasta. Toista ihmistä ei opi rakastamaan muuta kuin oman itsensä ymmärtämisen kautta ja monasti omien vaikeiden asioiden ja kärsimysten kautta.

Hellät sanatkin toimivat kuin halaaminen, jos ihmistä ei voi konkreettisesti lähestyä. Sanat toimivat samalla tavalla kuin halaus, niillä voidaan toista syleillä tai sitten satuttaa siten kuin vaille läheisyyttä jääminen.

Sulla ikävä minua? Hmm..jaa...katkeruuteni tuo taas sarkastisuutesi esiin..Joo..on tässä kieriskelty näiden pashka fiiilisten kanssa jo niin kauan, että näyttää siltä, että alan tosissaan kohta katkeroitua, enkä tosiaan sitä halua.

Olen tavannut muutaman todella pyyteettömän ihmisen tässä lähiaikoina, jotka ovat sisäisesti ehjiä ja vahvoiksi tulleet omien vaikeiden asioidensa kautta. Heidän haalaamisessaan on voimaa. Se aitous ja vilpitön välittäminen toisesta välittyy kyllä aivan toisella tavalla näistä ihmisistä kuin heistä, jotka vaan toteavat, että koita jaksaa ja jatkavat elämäänsä ajattelematta sen enempää miltä toisesta tuntuu.

Etkä sä sitä paitsi voi katkeroitua, koska tiedosta itse senkin mahdollisuuden. Semmoiset ihmiset ei katkeroidu.

sulle tuntematon kirjoitti:

"Toista ihmistä oppi ymmärtämään ja haluamaan hänelle hyvää ja halaamaan häntä sydämestään vain kun itse on kokenut elämässään muutakin kuin silkkihansikasta."

Siinä tapauksessa peruutan ne silkkihansikkaat! On mulla omat karikkoni ja pettymykseni sun muut olleet, niiden kautta oppinut ja vahvistunut. Niistä huolimatta siis edelleen kadun valoisammalla puolella, vaikka joskus varjotkin lankeaa päälle. Oon kuitenkin kuin joku rikkaruoho, joka nousee aina vaan. Elämänlanka? Tiedät sen köynnöksen.

Kiitos taas, Opetusneuvos :). Äläkä nyt ota tätä sarkasmina.

Äh, elämänlanka oli huono vertaus, sehän tukahduttaa muut kasvit. tarkoitin vaan sitä kestämistä.

Lipat niin käyrät että vois kiikareina käyttää ;).

Lähettäisin nuoren miehen ennemminkin tuonne ihmisten ilmoille. Ei täältä mitään syleilyä saa, paitsi sanallista.

Oikeasti pitää mennä ihmisten pariin, ulos, harrastuksiin, missä nyt ikinä ihmisiä liikkuukin. Ryhtyä juttusille, tavata uusia ihmisiä.