Ukolla on sitä ja tätä syytä, ettei voi harrastaa seksiä. Mutta miksi hitossa mun, terveen, viriilin naisen, täytyy olla ilman seksuaalista tyydytystä jos ukon elin ei pelitä? Kai sillä ny sormet ja suukin on? Hypin kohta seinille. Taas menny 3 viikkoa ukon "no kun..."-kitinää kuunnellessa. Jos vikaa olis mussa, pitäisin huolen että ukko kuitenkin tyydytyksensä saisi. Vittu kun vituttaa.
Voi vi**u
Vittuuntunut vaimo
7363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tee asialle jotain. 1 ukko lääkäriin 2. vaihda ukkoo. Kyllä sieltä lääkäristä syy löytyy jos asiaa alkaa selvittää alhaset testot jne. tai sitte viagraa ni toimii pelit! 3vaihto ehto onse että ukkos saa tyydytyksen muuaalta!
Etkä muuten ole ainoa, jota kyseinen asia vituttaa: Ukolla kyllä pelit toimii, mutta kiinnostus on ollut laimeaa yhteistä hyvää kohtaan "ikuisesti" (yhdessä oltu siis vuosikymmeniä).
Vihdoinkin, ennenkuin olen vanha ja katkera (siis ikäähän jo on, mutta en onneks vielä niin katkera), olen päätynyt nauttimaan kaikesta kiinnostuksesta, mitä vaan mistä tahansa saan...no, ei ehkä ihan oikeesti niinkään, mutta en jaksa enää olla täysin ilmankaan ja tyytyä puutteessa olevan kohtaloon.
Asialle on koetettu tehdä vaikka mitä. Hyvällä puhuttu, aloitetta kaikkeen muuhun kivaan yritetty (en ole painostanut itse aktiin siis). Kaikkea mahdollista, mutta kun ei... Se on niin että hän ja hänen tyydytyksensä. Mun haluilla mitään vi*un väliä. Sitten kun hällä toimii, se on pruits ja kyljen kääntyö. Jos kauniisti pyydän, voin saada vielä käsittelyä itselleni, mutta ei koskaan oma-aloitteisesti, ei yhtään mitään. Ja lääkärissä on käyty ja syy selvillä. Jos toinen on sairas, pitääkö molempien jäädä ilman ihan kaikesta seksuaalisesta? Argh. Alan ymmärtää pettäjiäkin jo.
Tee jotain, lääkärissä siis käyty toisesta syystä ja homma lääkkeen sivuvaikutusta. Tämän ongelman kanssa ukkoa ei lääkäriin saa.
Nyt ilmeisesti kyseessä on joku fyysinen ongelma, mutta muutenkin näitä haluttomia miehiä tuntuu olevan pilvin pimein. Itse olen ollut kaksi vuotta mieheni kanssa ja alkuhuuman (noin puoli vuotta) jälkeen miehen halut ovat hiipuneet. Tätä nykyä jotain tapahtuu kerran kuukaudessa tai kahdessa ja tuntuu, että sekin vaan velvollisuudesta. Ehkä olen itse ahdistanut miestä haluamalla häntä lähes jatkuvasti ja myös osoittamalla sen ja tässä on lopputulos. Ei mitään. Ketään toista en usko tähän liittyvän, ei jotenkin sovi kuvaan, ja mies vakuuttaa kyllä rakastavansa ja hellyyttä on muuten. Ja kaveripiirissäni ties kuinka monella samanlainen tilanne. Naisten haluttomuudesta meuhkataan, mutta itse tunnen vain haluttomia miehiä. Ja ei, en ole lihonut muodottomaksi, vaan olen hyvännäköinen nainen.
Johtuipa miehen haluttomuus mistä ikinä, on sillä puolisolla, terveellä, halut yhä. Eikä mielen haluttomuus estä suun ja käsien käyttöä, kokonaisvaltaista hyvänäpitoa, aloitteita sen varmistamiseen että toinen tietää."Olet rakas yhä, sun tarpeet on mulle tärkeät. Et ole mulle vain panopuu jota käytän kun MULLA kaikki toimii hyvin (silloin kun toimii)". Saatanallisen itseksästä. Jos mä tiedän että miehellä ei pelaa, mutta tiedän myös että koskettelusta jne. silti pitää, saan öljyhieroa sen päästä varpaisiin, pitää hyvänä, koskea. Se nauttii ja lopetettuani sanoo:"Kiitos". Ja rupeaa lukemaan tai pelaamaan. Jos sitten että jos mäkin ny jotain saisin..? Ehkä pari hätästä räpellystä sormilla. Sitten mun pitäs olla tyytyväinen. Oma-aloitteisesti ei tee mitään, mitään, mitääb. Kiitos tälle palstalle. Täälä saa päästellä. Kotona en viiti raivota. Jos se tajuaisi kuinka käyttäytyy, ei käyttäytyisi näin. Ukon vaihto siis edessa jossain vaiheessa :)
Sun ei tosiaankaan tarvii tyytyä tilanteeseen! Ja jos oikeesti asiasta on puhuttu ja sinäkin olet tarpeesi esille tuonut, on kohtuutonta, että joudut kärvistelemään puutteessa. Oikeesti välittävä ihminen (oli hänen toimimattomuutensa sairaus tai mikä muu tahansa) yrittäisi sentään jotenkin osoittaa välittävänsä myös sun nautinnosta tai sitten kehottaisi vaikka hakeutumaan muualle.
Vuosikaudet samaa kokeneena (mies ei impo, eikä pieni, eikä huono rakastaja, eikä homma puolin tai toisin puuduttavaa, eikä samanlaista kertaa ole) meillä puheet on puhuttu ja ellei hyvä heilu kotona, otan vastaan sieltä ja siltä, mistä sitä saa. Ikäisenäni en sentään lähde mihin tahansa (baariin) puutettani ruikuttamaan, mutta tartun kyllä tarvittaessa tilaisuuteen, kun sellainen kohdalle sattuu.
V...tuttaa kuunnella päivittäin, useita kertoja viikossa tai edes kuukaudessa halunsa tyydyttäviä, kun itte on joutunu olemaan viikkoja tai kuukausia ilman! Ja ihan turha on kenenkään kommentoida, että omin käsin onneen vaan (miten muuten tähän asti oli selvinnykään). Kahden ihmisen kauneinta asiaa ei yksin voi korvata!