Olen 19v ja otin juuri kesällä todella hienon tatuoinnin olkavarteeni. Ei ole ihan puolen hihan kokoinen. Se on hieno. Sillä on suuri merkitys. Kehuja oon saanut kaverien lisäksi tuntemattomilta. Olin itkuonnellinen ainakin kuukauden ajan siitä että oon vihdoin saanu jotain pysyvää ja merkittävää.
Mutta näin parin kuukauden jälkeen musta tuntuu että oon alkanut katumaan. Vaikka se on hieno. Oon aina rakastanut tatuointeja ja oon aina halunnutkin. Miten yhtäkkiä oon alkanut katumaan sitä vaikka syytä ei ole?!
Tuntuu siltä ettei tatuoinnit sovikaan mulle. Se jotenkin tuhoo täysin mun identiteetin. Sellainen on mun katuminen. Ei johdu siitä että olisi mitenkään ruma tai epäonnistunut.
Tulin tänne avautumaan koskan en uskalla kertoa kavereille, vanhemmille enkä edes poikaystävälle, että mitä päässäni liikkuu.
Tekee mieli itkeä.
Haluan vain kuulla jos sattuu olemaan kohtalotovereita.
Ja tietenkin perus kysymykset jos teillä on kokemusta tatuoinnin poistosta, että paljon makso ja montako hoitoa piti tehdä että se häipyi iholta tarpeeksi?
Se on hieno tatuointi. Mutta haluan sen pois.
Kiitos ja anteeksi. Mielelläni luen viestejä jotka muistuttaa "olisi kannattanut ajatella ennen kuin ottaa. olet tyhmä". Tiedän sen jo.
Mutta näin parin kuukauden jälkeen musta tuntuu että oon alkanut katumaan. Vaikka se on hieno. Oon aina rakastanut tatuointeja ja oon aina halunnutkin. Miten yhtäkkiä oon alkanut katumaan sitä vaikka syytä ei ole?!
Tuntuu siltä ettei tatuoinnit sovikaan mulle. Se jotenkin tuhoo täysin mun identiteetin. Sellainen on mun katuminen. Ei johdu siitä että olisi mitenkään ruma tai epäonnistunut.
Tulin tänne avautumaan koskan en uskalla kertoa kavereille, vanhemmille enkä edes poikaystävälle, että mitä päässäni liikkuu.
Tekee mieli itkeä.
Haluan vain kuulla jos sattuu olemaan kohtalotovereita.
Ja tietenkin perus kysymykset jos teillä on kokemusta tatuoinnin poistosta, että paljon makso ja montako hoitoa piti tehdä että se häipyi iholta tarpeeksi?
Se on hieno tatuointi. Mutta haluan sen pois.
Kiitos ja anteeksi. Mielelläni luen viestejä jotka muistuttaa "olisi kannattanut ajatella ennen kuin ottaa. olet tyhmä". Tiedän sen jo.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oon 16-vuotias poika. Ajattelin myös ottaa tatuointeja suht paljon, kun olen täysissä kasvuissa ja järjissä :D eli ehkä 19-20v ensimmäinen. Mietin just tota samaa, että saako musta väärän kuvan jos mulla olis paljon tatuointeja. Se on kumminki vaan sitä, että miettii liikaa mitä muut on mieltä. Jos ne ihmiset tutustuu muhun, niin ne tajuaa sen, että ne tatuoinnit ei tekis musta mitenkään erilaista ihmistä :) Ei tollasta kannata katua jos se on hieno ja sillä on merkitys. Eikä toi merkityskään ole pakollinen. Kerran elät täällä, joten kannattaa elää se ilman turhia pelkoja :)
ei kyllä kannata alle 25v ottaa. se ajatusmaailma kuitenkin muuttuu ja kehittyy
Ei kyllä kannatta alle 20v jammuilla. Ajatusmaailma muutenkin muuttuu ja kehittyy ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Mä en tiennyt että on samanlaisia kuin mä ;;____;;
Siis mullakin on AINA vastaavia ongelmia. Oli asia mikä tahansa, maksoi se mitä tahansa eikä väliä kuinka kaunis tai ihana se on, melkein aina kadun. En ymmärrä mistä se tulee, jotenkin vaan vaikka tarvitsisin oikeasti jotain, en viitsi ostaa ja tulee huono omatunto jos äiti ostaa edes sukkaparin mulle.
Haluaisin myös tatuoinnin, mutta sama vika rahikaisella - katuisin varmasti. Jos joku osaa auttaa täsäs vaivassa niin otetaan ehdotuksia vastaan.
amatöörit. yleensä sitä kuvaa kannattaa sen puoli vuotta miettiä ja haudutella ja sitten vasta ottaa jos se on edelleen hyvä idea....
mutta tässä pitää tietää että hauduttelin asiaa vajaan vuoden verran ja keräsin rahaa.
lifemocer kommenttejasi ei edelleenkään tarvita nuorten palstalla hei hei! mene aikuisten puolelle
eipä tuota sullakaan näytä olevan MITÄÄN tietoa käsiteltävästä aiheesta niin näköjään minua kyllä täällä tarvitaan
Tarvitaanhan ku ei kukaan muu tajua mitään.
Mockerilta ne parhaat mielipiteet yleensä tulee.
No jos se on oikeesti hieno sun ja muidenkin mielestä eikä mikään amatöörin tuherrus niin kyllä mä ainakin pitäisin. Oisin ylpee vaan et saan kantaa sellast taideteost, nyt kun ite kehut sitä ja muutkin on tykänny ni haluisin kans ite nähdä et millasest tapauksest on kysymys :)
Mun mielestä ei kannata liikaa miettiä että nyt se sitten vaikuttaa koko loppuelämän sunhun ja muuttais vaikka ensivaikutelman minkä ihmiset susta saa. Meinaa elämäs tulee väkisinki vastaan sellast mikä muuttaa koko loppuelämän ni ne pitää vaan oppii ottamaan vastaan, ja vielä kun tää ei oo ees mikään negatiivinen asia vaan sellane mitä oot ihan oikeesti ees joskus halunnut.
Mä ymmärrän :)
Mul on aika sama juttu, vaik eihän mul tatskoi oo..
itse olen 22 ja mulla on joku 20 kuvaa ja häpeen kaikkia.......