Niistä tulee sellaisia reippaita tekijöitä, jotka pärjää paremmin työelämässä. Jotenkin se urheilutausta vaikuttaa asenteeseen: Täällä ollaan tekemässä eikä oleskelemassa. Siksi olenkin pitänyt huoli, että minun lapseni harrastavat erilaisia urheilulajeja. Jalkapallo ja jääkiekko ovat tällä hetkellä niitten suosikkeja.
Tunnen äitejä joitten lapset vain makaa tietokoneen edessä. En näe niitä tulevina reippaina työntekijöinä!
Tunnen äitejä joitten lapset vain makaa tietokoneen edessä. En näe niitä tulevina reippaina työntekijöinä!
Vastaukset 45
Vanhimmat
Eiköhän se ole sinunkin näkemyksillesi ihan sama.
Olet melko mustavalkoinen tyyppi.
Veikkaampa että sinun lapset ei urheile.
Myöskin sinun veikkauksillesi ihan sama :)
Jos on ihan sama, miksi palasit lukemaan ja kommentoimaan?
Pitäähän täällä jonkun puhua järkeäkin.
Kylläpä olet helposti ärsyyntyvä ja huvittava tapaus. Mitä tapahtui sille "ei minua kiinnosta"-asenteelle?
Kuka täällä on ärsyyntynyt? Kyllä jauhot niin paskaa kuin olla ja voi, niin pitäähän se totuus kertoa. Olet mistään mitään tajuamaton tyhjäpää ja siksi sinun mielipide on ilmaa, mutta pitää sinua vähän ravistella.
Kylläpä härnäys tehoaa teihin hyvin.
Ei tarvitse teititellä;)
Etkö tosiaan keksi parempaa vastausta?
Meidän lapsemme harastavat monipuolisesti urheilua, mutta eipä ole ikinä tullut mieleen, että se olisi menestymisen vuoksi. Meillä sitä tehdään vain hyvinvoinnin ja huvin vuoksi.
Niistä = Heistä
pärjää = pärjäävät
olenkin pitänyt huoli = olenkin pitänyt huolen
niitten suosikkeja = heidän suosikkejaan
joitten lapset = joiden lapset
makaa = makaavat
En näe niitä = En näe heitä
Ja liittyi aiheeseen miten?
Ehkäpä kielen osaaminen korreloi käänteisesti urheiluhulluuteen ja suorituskeskeisyyteen. Monissa muissakin yhteyksissä olen ollut huomaavinani samansuntaisia viitteitä. Pätee epäilemättä myös koulussa pärjäämiseen ja varsinkin lukuaineiden osaamiseen. Sillä puolestaan on erittäin suuri merkitys siinä, millaiseen koulutukseen peruskoulun jälkeen pääsee ja miten siitä selviää - eli millaiseen ammattiin pystyy ja soveltuu
Lauseen loppuun tulee piste.
Et sitten erota lyöntivirhettä kielivirheestä? Etpä tietenkään!
Mihin tämä tieto perustuu?
Olen kilpaillut koko lapsuuteni ja nuoruuteni kilpaurheilua. En kuitenkaan koe että olen jollain tavalla menestyneempi kuin muut. Tavallinen ammatti ja tavallinen elämä. Niin että pärjään ja olen onnellinen. Samalla tavalla miten ei urheillut elää
Niin kyllähän työ on työ ja harrastus on harrastus.
Onneksi kohta ei ole kenelläkään töitä, nii. Kaikki menestyy yhtä huonosti.
Tässä näkyy kodin arvomaailma puhtaimmillaan. Onko se "menestys" todellakin se, mitä lapsillesi eniten toivot? Sanot, että urheilutausta vaikuttaa asenteeseen. Ikävä kyllä, asia on toisinaan niin. Joskus koulu pystyy kuitenkin pistämään lapsen ruotuun ja opettaa ajattelemaan asioita muiltakin kanteilta kuin ainaisen voittamisen ja toisen ihmisen tai ryhmän "hakkaamisen" näkökulmasta.
Minusta ainakin huippu-urheilun ajatusmaailma on sanalla sanoen sairas. Sen huomaa jo kielenkäytöstäkin: toisia nujerretaan, lyödään, nöyryytetään, hakataan...
Käytössä on myös läjäpäin mitä törkeimpiä keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Kollega kertoi, että ala-asteiden koulujenvälisissä kisoissa erään koulun oppilaat "douppasivat" yhden astmaatikkolapsen Ventoline-kiekolla! Ikävä kyllä, näissä piireissä myös alkoholi kuuluu valitettavan usein kuvaan aika kiinteästi, samoin nuuska.
Jotkut vähän yksinkertaiset vanhemmat kuvittelevat, että heidän lapsistaan tulee Teemu Selänteitä ja istuttavat tämän ajatuksen myös lapsiinsa. Ei heistä kuitenkaan tule.
Koulussa on toisinaan hankalaa, kun milloin kukakin lätkäpoika on poissa tai ei "ehdi" hoitaa läksyjä tai valmistautua kokeeseen, kun on viikonloppuna peli ja joka saakutin ilta harkkoja. Ja vanhemmat odottavat - tai jopa vaativat - että pojalle on sitten sovittava eri koepäivä. Uskovatko he oikeasti, että asiat koulussa järjestetään heidän lapsensa harrastusten mukaan!? Myöskään tukiopetukseen näitä sankareita ei tahdo saada millään - kun on ne harkat. Vanhemmatkaan eivät suuremmin ole huolissaan siitä, että matikannumero - siis taidot - on todella heikoilla. Lapselle opetetaan, että muiden voittamiseen tähtääminen on tärkeämpää kuin omien velvollisuuksien täyttäminen!
Uskotko oikeasti, että sinun toiminnallesi ainoa vaihtoehto on tietokoneen edessä makaaminen? Omat lapsemme ovat harrastaneet partioita ja retkeilyä sekä musiikkia ja kuvataiteita. Näissä harrastuksissa he ovat oppineet paljon oikeasti elämässä tärkeitä taitoja ja ajatusmalleja. Molemmat ovat myös menestyneet hyvin ja saaneet sekä lisäansioita että onnistumisen elämyksiä ja kiitosta taidoistaan. Koulutyölle on ollut haittaa yhden ainoan kerran, kun poika partiotaitokisaviikonlopun jälkeen meni maanantaina kouluun vasta kymmeneksi, että sai vähän nukkua univelkaa pois. Silloinkin kysymys oli valinnaisen fysiikan tunneista ja siinä hän oli paljon muuta ryhmää edellä ja todistuksessa säilyi kymppi.
Sinun kannattaisi mielestäni miettiä asenteesi ihan perusteellisesti uusiksi. Kirjoituksestasi ilmenee selvästi, että pidät urheilua harrastamattomia perheitä jollakin tavoin huonompina. Oletko ihan tosissasi? Siihen sinulla ei totisesti olisi varaa. On todennäköisempää, että näistä itsestään suuria luulevista muksuista kehittyy luusereita kuin niistä, joiden periaatemaailma on edes jotenkuten kunnossa ja terveellä pohjalla.
Hei sporttiäiti, minulla on pitkän elämäni varrelta kertynyt aivan päinvastaisia kokemuksia. Urheillessa erittyy endorfiinejä, jotka ovat kuin huumetta (vaikkakin elimistön omaa tuotantoa). Rankasti urheilevat ihmiset ovat jotenkin muita tyhmempiä ja aina omissa "huuruissaan".
Kannatan kyllä liikuntaa kuntoilumielessä, mutta silloin kun liikuntaa on liikaa, syntyy "mattinykäsiä". Meidän luokan tyhmimmät urheilivat eniten ja omasivat huonon keskiarvon, vaikka keräsivät pärstäkertoimellaan opettajilta irtopisteitä.
Työelämässä himoliikkujat mielletään ADHD:ksi, jotka teettävät työnsä mieluusti myös muilla. :(
Eli tulevaa johtaja materiaalia! Teetetään ikävät hommat muilla ja keskitytään itse niihin töihin joilla ura nousee. Siinä sivussa luodaan aktiivisella sosiaalisella elämällä verkostoja. Nykyään se kenet tuntee, on tärkeää uralla etenemisen kannalta. Ei ne koulun hikarit monesti edes menesty niin hyvin, kuin nämä jokapaikassa pyörivät urheilijat(niin kuin joku tässä ketjussa sanoi), jolla on isompi verkosto jo ennen koulun päättymistä, kuin näillä tunnollisilla hikareilla monen vuoden työputken jälkeen.
Tajuatko miten paljon kirjoitusvirheitä tekstissäsi on?
Se vaikuttaa apukoululaisen kirjoittamalta.
Ovatko lapsesikin vammaisia?
"Vammaisia". Viimeksi kuulin jonkun jotain vammaiseksi haukkuvan, oli yläasteella. Joten vilkasehan peilistä turpaasi. Kuulut itse vielä siihen maailmaan.
Dysleksia on periytyvä vamma.
Jos et osaa kirjoittaa Suomen kieltä niin luultavasti eivät osaa lapsesikaan.
Päätyvät kokoonpanolinoille tai muihin roskatöihin.
Tough luck.
Voi sinua reppanaa. Käyhän kuule yläkoulusi ensin loppuun ja palaa sitten jakelemaan viisaita kommenttejasi.
Olen käynyt yläkouluni loppuun 80-luvulla. Ja sen jälkeenkin muutaman koulun.
Sinulla ne ovat tainneet jäädä kesken, kun kieli vilisee alkeellisia virheitä.
Mutta uskon kyllä että lapsesi ovat "johtaja materiaalia".
Sen sijaan noilla geeneillä he eivät ole johtajamateriaalia.
Ei uskoisi että tässäkin ketjussa AIKUISET kirjoittavat, vai eksyinkö vahingossa yläkoulun "vahingossa maha pystyyn"-sivulle?
Vammaisia, tyhjäpää, otatko hyvin suihin.....
Ja nämä ovat niitä komentteja ja yksittäisiä sanoja, joihin sinä kiinnität huomiosi.
Minusta sinun kannattaisi mieluummin lukea nuo monet asialliset kommentit ja oikeasti pysähtyä miettimään, millaisiksi haluat lastesi kasvavan. Oikeakielisyyteen panostaminen ei olisi huono juttu sekään, tekstisi ärsyttäisi fiksuja ihmisiä ehkä vähän vähemmän.
Urheilutausta voi vaikuttaa asenteisiin juurikin niin, että lapsistasi ei tulevissa työpaikoissaan lainkaan pidetä. En näe heitä johtotehtävissä, koska ne vaativat sosiaalisia taitoja ja älykkyyttä.
Endorfiinit ovat jo tehneet tuhonsa älyn suhteen ja sosiaalisia taitoja he eivät saa edes geeneissään. Yleensä liikunnalliset ihmiset tekevät huonostipalkattuja töitä, joissa he voivat pysyä koko ajan liikeellä. Näen lapsesi tulevina siivoojina, puistotyöntekijöinä, talonmiehinä, pp-hoitajina, puistotateinä jnpp.
Urheilevat lapset voivat myöskin menettää itsetuntonsa, koska urheilunaailma on kovaa ja siellä harva menestyy. Urheilija-käsite on kovin laaja. Mielestäni lapsissa ei ole yhtään urheilijaa.
Sinä et näe mitään kun kerran et tunne minua tai lapsiani. Kunhan on vain joku tarve sanoa noin.
Sinä yleistät, muttet siedä, että sinun lapsiesi kohdalla käytetään yleistystä. Tämä kertoo jo paljon siitä, millaiset geenit olet lapsiparoillesi antanut.
Katsotaan sitten vuosien kuluttua, sijoittuivatko lapsesi edes työelämään vai jäivätkö kotiin loisimaan. Monestakin tietokoneen ääressä viihtyvästä lapsesta tulee työpaikkansa moniosaaja. Tämä riippuu vain siitä, mitä lapsi tietokoneella tekee.
Toivotaan että lapsistasi tulisi edes lähihoitsuja, jollei sitten siivoojia, puistotyöntekijöitä, talonmiehiä, pp-hoitajia tai puistotätejä, koska heitä tässä maassa tarvitaan.
Etkö sinä lukenut koko ketjua? Sporttiäiti oli pelkkä trolli.
Joo, en lukenut ketjua loppuun asti ennen vastaamista, mutta koska sporttiäiti vastasi kommenttiini, annoin hänelle palautteen siltä pohjalta. Lukekoon nyt trolli sitä ja miettiköön, mitä kirjoittelee. :D
Näitä trolleja on täällä niin paljon, että kaikkia kommentteja ei viitsi edes lukea. Trollaajia käy kyllä sääliksi.
Joo, alkaa jo kyllästyttämään tämä palsta. Tehdään lähtiessä vielä lopputunnustus: olen 17-vuotias lukiolainen (ei lasta) ja nautin kun saan härnätä ihmisiä. Selvästi tälläkin palstalla se onnistui. Esitän vuoroin miestä ja vuoroin naista. Mutta tällä palstalla on vähän liian hidas reagointi minun makuun. Kohta viikon täällä ollut ja aika tylsä meininki. Palaan muihin vähän vilkkaampiin palstoihin. Kiitti viihteestä.
Oma argumentoinkykysi ei ole parhaasta päästä. Jotenkin on myös vaikea uskoa, että lukiolainen edes tahallaan päästäisi näppikseltään noin monia virheitä sisältävää tekstiä.
Täällä on myös mahdollista saada aikaiseksi oikea keskustelu - jos jättää vakiohäiriköiden tekstit lukematta. Se ei ehkä ollut tarkoituksesikaan, koskapa et edes yrittänyt perustella väittämiäsi. Toivotaan kuitenkin, että joku urheiluhullu, yksisilmäinen vanhempi sai sinulle suunnatuista vastauksista aihetta ajatella - jos kapasiteetti siihen vain suinkaan riittää.
Oletko myöskin tuo "9 X äiti" ?
Et ole lukiota nähnytkään. :D
17-vuotias joka ei osaa ala-asteen oppimäärän vertaa kielioppisääntöjä?
Lukivamma vai CP?
TÄMÄ ON NIIN TOTTA!
Kotona makaavat, pleikkaria pelaavat läskit lapset eivät tule pääsemään elämässään pitkälle. Urheilevat lapset ovat kaikinpuolin aktiivisempia ja hoikempia, ja heidän aktiivisuutensa jatkuu aikuisuuteen saakka.
Minun tuntemani urheilulliset, aktiiviset ja hoikat eivät kuitenkaan kaikki ole hyvissä ammateissa. Aika moni heistä on myös jopa täysin työttöminä - kotiiäiteinä, koska eivät ole kelvanneet työmarkkinoille.
Hei Sporttiäiti, näen lapsesi tulevina spurguina puistonpenkillä.
Liian tosissaan otettu urheiluharrastus aiheuttaa vain pettymyksiä ja itsetunnon kolhuja.
Liikunnallisuus edistää oppimistaitoja:
http://www.slu.fi/lum/numero-3-2012/tutkittua/sosiaalisuus-ja-liikunnallisuus-/
Tiedä sitten, tuleeko heistä menestyjiä vai ei, mutta varmasti helpottaa lapsenkin elämää olla aktiivinen liikkuja.
Onhan se selvä, mutta kohtuus kaikessa.