Voi tätä Elämää.

Kurinpito ja pahoinpitely on kaks aivan eri asiaa. Miten kukaan voi tulla sanomaan, millanen kurinpito on juuri sun lapselle parasta?? Toiset lapset on kovapäisiä, toiset taas niin herkkiä, että uskovat yhdestä karjasusta. Onko tukkapölly oikeesti muka kaikkien mielestä, siis jopa soppatätien mielestä, pahoinpitelyä??? Mitäs sit, kun poika vaan nauro, kun tukkapölly ei tuntunu missään?? Olen sitä mieltä, että jos vanhemmat saisivat ilman huostaanottopelkoja ja muita pelkoja, pitää lapsilleen sitä KURIA, niin täällä olis oikeesti paremmin käyttäytyviä lapsia. Ja tukkapölly, luunappi, suunpeseminen saippualla, on oikeasti vähemmän traumatisoivaa, kuin se että vanhemmat turvautuu jokapäiväseen huutamiseen, karjumiseen, ja takuuvarmasti ärräpäätkin siinä lentelee, kun laps ei vaan tottele. Sanoilla saa varmasti enemmän vahinkoa aikaan, kuin hetkellisellä kivun tuottamisella fyysisesti.
Voin kertoa, oma isä kuritti fyysisesti, äiti huusi. Arvatkaa mitä. Äiti huutaa vieläkin. Olen n. 30v. Se huutaminen, kiljuminen, on satuttanut enemmän, kuin luunappi tai tukkapölly. En halua nähdä äitiäni oikeastaan, koska joka kerta se suuttuu jostain ja huutaa. En jaksa sitä enää. Isä ei huuda. Eikä se anna enää luunappeja tai tukkapöllyäkään. Kumpi parempi??